Elämä on kovaa

Hanki kypärä.

Minulla on Facebookissa ystävä, joka voisi ainakin harkita kypärää. Elämä tuntuu olevan niin tavattoman raskasta. Lähestulkoon kaikki päivitykset ovat negatiivisia ja toteamuksia, kuinka elämä potkii päähän. Toivon joka päivä, että hän edes kerran pystyisi kumartamaan potkun lähestyessä ja kertoisi siitä.

Tää on taas yksi näitä päiviä. Aina vain pahenee. Riekaleina. Ahdistuu. Nyt on kyllä paha olo. Ei taaskaan mennyt kuin elokuvissa. Taas tulee tavaraa niskaan. Muutamia poimintoja esimerkkinä. Vastaavia voi poimia tuosta profiilista oikeastaan päivittäin. Lukemisestakin tulee pahaa olo. Onneksi yksittäisen henkilön profiilipäivitykset voi piilottaa.

Meinasi aamupala mennä yhtenä päivänä väärään kurkkuun, kun päivityksessä luki, että ottaa päähän, kun esitetään buukissa et menee hyvin. Mitä, jos muilla meneekin pääsääntöisesti hyvin? Mitä jos muut ovat pääsääntöisesti tyytyväisiä oloonsa ja eloonsa? Tai heillä ei ole tarvetta levittää pahaa oloaan ympäristöönsä? Miksi se ottaa päähän, vaikka muut esittäisivätkin, että heillä menee hyvin? Ei kai se ole muilta pois?

Oletteko huomanneet kuinka ongelmat ja negatiiviset asiat kasaantuvat tietyille ihmisille? He eivät ole koskaan tyytyväisiä mihinkään ja olotila on aina jonkun muun vika. Heillä on aina ongelmia ympäristönsä kanssa. He valittavat aina kaikesta. Mikään ei koskaan mene niin kuin he haluaisivat. Onko vika tuolloin ympäristössä vai yksilössä? Sitä saa, mitä tilaa. Minäkin tulen toimeen kaikkien ihmisten kanssa, mutta kaikki eivät tule toimeen minun kanssani. Ei sitä tarvitse murehtia.

Elämä potkii jokaista joskus. Aivan sama, missä asemassa olet. Joskus potku osuu päähän, toisinaan lähtee vain ilmat pihalle. Olennaista on, miten ne potkut ottaa vastaan. Miten niihin reagoi. Voiko niitä väistää. On tietysti mahdollista, että Facebook on kyseisen ihmisen varaventtiili. Sinne kaadetaan kaikki sonta, jotta verkon ulkopuolella voi esittää, että menee hyvin. Ainakin toivon negatiivisuuden kasautuvan verkkoon. Jos asenne on tuo myös verkon ulkopuolella, läheisillä on tavattoman raskasta.

Wahlstenin Juuson erittäin viisaita sanoja kannattaa aina lainata. Elämässä on monta asiaa, joita et voi muuttaa. Yhtä asiaa voit muuttaa aina ja se on asenteesi.

Lukaisin Lontoossa uuden Aamusetin näköislehden vielä ennen unia ja näytti olevan taas minun vuoroni Alakoukussa. Huomautan tekstistä sen verran, että kyseessä on fiktiivinen hahmo, joskin tiedän, että aika monen kaveripiiristä löytyy negatiivisuuden tiivistymiä.

Kolumni sopi ihan hyvin tähän ajankohtaan, kun monella on, tai ainakin olisi ollut valittamisen aihetta, kun on yrittänyt jatkaa matkaansa määränpäähän ja lentokoneet jättivät maahan. Minäkin olisi voinut ladata naamarin täyteen kitinää ja vielä ihan oikeastikin kitistä, kun emme päässeet Floridaan, vaan jäimme palelemaan Lontooseen kesken matkan.

Valittamisen sijaan päätimme ottaa tilanteesta sen hyödyn irti, mitä oli otettavissa. Tutustuimme Lontooseen. En lähtisi Lontooseen muuten viikon lomalle, joten tuli tilaisuus käytettyä hyödyksi. Raskas viikko. Teki mieli jopa luovuttaa Floridan suhteen, mutta tämän julkaisun aikaan olemme ilmassa tuhkan seassa.

Jos tämä jää blogin viimeiseksi päivitykseksi, niin ajatelkaa positiivisesti. Aina on olemassa joku, jolla on asiat varmasti paljon huonommin. Katso ympärillesi ja nauti siitä, mitä sinulla on ja mitä voit saada. Älä kitise sellaisen perään, jota et voi saada.

Nauti elämästä, kuin tänään olisi sen viimeinen päivä. Se voi oikeasti olla.

[ Aiheeseen liittyen: Facebook - Kyllä nykyään on helppoa / Jää minieläkkeelle / Lucky You ]

BTW Aloituskiekko putoaa jäähän näillä minuuteilla ensimäisessä lätkän finaalissa. Muistaakseni kerroin Aamusetin lätkäliigan ensimmäisessä yritysesittelyssämme, heti kauden alkaessa, että TPS voittaa mestaruuden. Voitte tarkistaa sieltä jostain syyskuun lehdestä. Kaikki aloittivat nollasta pisteestä. Voitimme kyseisen runkosarjan tulosveikkauksen, koska uskoin Palloseuran voittavan yhtä lukuun ottamatta kaikki kotiottelunsa. Ilveksen tiesin voittavan yhden pelin. Silloin veikkasin ainoan kerran Palloseuraa vastaan. Uskon yhä, että TPS voittaa mestaruuden. Tiedän, että siihen uskoo nyt aika moni muukin. Palloseuran pukukoppi on varmasti positiivisuuden tyyssija tällä hetkellä. Joukkue todellakin Olemme Me. Ihan kaikki. Nauttikaa. Tuota herkkua ei ole aina tarjolla.