Mitä voisimme oppia koiralta?

Minulla ei ole ennen Murrea ollut lemmikkiä. Nyt olen saanut nauttia koiran päivistä yli neljä vuotta. En oikein koskaan aikaisemmin ymmärtänyt koko lemmikkijuttua. Nyt en varmaan voi koskaan enää olla ilman koiraa.

Vain puoli vuotta Murrea vanhemman, tutun koiran tällä viikolla nukkuessa pois, minulle jotenkin konkretisoitui koiran elämä. Vaikka se olisi lyhyt, kukaan ihminen ei pysty huomattavan paljon pidemmänkään elämänsä aikana antamaan itsestään yhtä paljon rakkautta kuin koira.

Koira pyrkii viimeiseen hengenvetoonsa asti miellyttämään perhettään, isäntiään. Rakkauden määrällä ei ole mitään rajaa. Koira antaa koko sydämensä, ilman ainuttakaan taka-ajatusta. Miten me voisimme elää samalla tavalla? Mitä me voisimme oppia koiralta?

Nämä tulee nopeasti mieleen:

• Ole lojaali.
• Kun sinulle tärkeä henkilö tulee kotiin, aina juokse häntä vastaan tervehtimään.
• Syö järjettömällä ruokahalulla ja mielettömällä innolla.
• Älä koskaan esitä jotain muuta kuin olet.
• Vaadi huomiota ja anna ihmisten koskea sinua.
• Ilahdu niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin pitkä kävelylenkki.
• Ota torkkuja ja venyttele herätessäsi.
• Anna raikkaan ilman ja tuulen hyväillä ekstaasinomaisesti kasvojasi.
• Kerro muille, milloin he tunkeutuvat reviirillesi.
• Silloin kun siltä tuntuu, ole tottelevainen.
• Juokse, pelleile ja leiki joka päivä.
• Älä koskaan jätä huvimatkan mahdollisuutta väliin.
• Älä pure, kun yksinkertainen murina riittää.
• Jos jokin kiinnostava on haudattuna, kaiva kunnes löydät sen.
• Kuumana päivänä juo paljon vettä ja makoile varjossa.
• Nauti lumesta.
• Kun olet iloinen, tanssi ympäriinsä ja heiluta koko kroppaa.
• Jos jollain on paha päivä, ole hiljaa ja laita pää henkilön syliin.

Tämä teksti menköön yksinään näin, Juppen, Emman ja Myryn muistoille sekä ehdottomalle välittämiselle ja rakkaudelle.