perjantai 24. kesäkuuta 2011

Kaverit kertovat

Jokin aika sitten tuli taas kirjailtua Aamusetissa, kuinka me lokeroimme varsinkin uusia tuttavuuksia heidän entouragen, seurueessa hengaavien ihmisten mukaan.

Me siirrämme myös vanhoja tuttavuuksia lokerosta toiseen samalla periaatteella. Mikäli vanhan tuttavuutemme seurue muuttuu, me huomaamme sen ja teemme sen pohjalta uusia päätelmiä. Mieti itse, kuinka usein ihmettelet, miksi joku pyörii juuri tuossa porukassa.
Televisiosta tutun moottoripyörävalmistajan, Paul Teutul'n äiti tapasi sanoa:
Näytä minulle kaverisi, niin kerron, kuka sinä olet.
Hyvin sanottu. Kaveripiirisi kertoo paljon siitä, kuka sinä olet ja millainen sinä olet. Seura tekee kaltaisekseen - aina. Sen lisäksi meillä on taipumus hakeutua kaltaistemme seuraan.
Muusikko Kid Rock vieraili vanhassa opinahjossaan. Hän kertoi ahjon nykyisille oppilaille hyvän ohjeen:
Hakeudu itseäsi parempaan seuraan. Jos hengaat puupäiden - knuckleheads- kanssa, sinustakin tulee puupää. Pysyt aina puupääosastolla. 

Se on juuri näin. Tyhmyys on tarttuvaa.
Uskoakseni me kaikki laitamme meille ennestään tuntemattomia ihmisiä kategorioihin heidän ystäviensä mukaan. Jos joku hengaa epäluotettavassa ihmisjoukossa, meidän on vaikea luottaa häneen. Emme luota, vaikka meillä ei olisi mitään muuta syytä olla luottamatta kuin henkilön kaverit. Kaveripiiri vaikuttaa väistämättä persoonaasi ja siihen, mitä ja miten sinusta ajatellaan.
Elämässä on aina mahdollisuus mennä moneen suuntaan. Epämääräisyydellään houkuttavia kaveriporukoita on  aina lähettyvillä. Laitapuolen kulkijoita, huijareita, jopa rosvoja. Se on jännä juttu, kuinka esimerkiksi ryyppyseuraa näyttää löytyvän aina jostakin niille, jotka sitä harrastavat, varsinkin jos ei ole kronkeli seuran suhteen. Elämän suunnan voi kuitenkin määritellä valitsemalla itselleen sellaista seuraa, johon suuntaan elämän haluaisi menevän.
Oikeastaan jokaisessa menestyksestä kertovassa opuksessa painotetaan seuran merkitystä. Aina kehotetaan hakeutumaan itseään parempaan seuraan. Kiinteistömoguli Donald Trump'kin kertoo niin kirjoissaan. Hän on aina tehnyt niin. Vaikka olisi kuinka kuningasta olla oman porukan fiksuin, se ei kehitä, vaikka ylivertaisuudestaan voikin saada henkistä tyydytystä.
Yrittämisessä pärjää aika pitkälle sillä periaatteella, että palkaa aina itseään parempia ja fiksumpia työntekijöitä. Työntekijöiltäkin voi oppia. Kun olet ammentanut opin, joudut taas seuraavaksi rekrytoimaan entistä parempaa työvoimaa. Kehittyminen ja sitä kautta usein myös menestyminen on väistämätöntä.
Katso ympärillesi. Haluatko oikeasti olla samanlainen kuin piirissäsi pyörivät yksilöt? Haluatko, että sinut nähdään samanlaisena kuin ympärilläsi pyörivä ihmismateriaali?
Onko sinulla seurueessasi henkilöitä, joita itsekin pidät luusereina, ikuisina häviäjinä? (Jos et tunnista luuseria, klikkaa edellistä linkkiä.) Hankkiudu niistä eroon heti, jos haluat elämässäsi eteenpäin. Kylmää? Ehkä. Oma on elämäsi. Saat siltä juuri sitä, mitä haet.

Jos haluat positiivisuutta elämääsi, hakeudu positiivisten ihmisten seuraan. Jos haluat onnistumisia elämääsi, hakeudu onnistujien joukkoon. Jos haluat menestystä, menestyjät kuuluvat kohderyhmäksesi. Jos taas haluat elämältäsi juuri sitä, mitä olet tähän asti saanut, jatka hengaamista nykyisessä kuviossa.

Kaikista ei vain ole muuttamaan elämäänsä. Ne ihmiset tunnistaa jatkuvasta valittamisesta ja muiden syyttelystä kohtalostaan.

[Aiheeseen liittyen: Elämä on kovaaKeskity olennaiseen / Kiire - Mikä ihana tekosyy]

BTW Orange County Chopperin, tai oikeammin Paul Teutul, sr:n tarina on ihan suositeltavaa lukemista. Ei mitään bisneskirjojen aatelia, eikä mikään henkilökohtainen avautuminenkaan, mutta luettava. Kirjasta voit lukea, kuinka elämän suunnan voi muuttaa, mutta se vaatii muutoksia myös piireissä, joissa pyörii. Alkoholistista ja narkkarista voi ihan hyvin tulla menestynyt liikemies, vaikka kouluarvosanat eivät paljon pohjaa antaneetkaan. Oikeat muutokset ja oikeat valinnat ovat aina mahdollisia. Aina. Nuorisovangista voi tulla menestynyt kirurgi.


Ai niin, rauhallista juhannusta. Menkäähän maltilla. Kuten Facebookissa kiertävässä juhannustaiassa kerrotaan; 
Kun soudat puolen yön aikaan keskelle järveä, otat kossupullon käteen, avaat sepaluksen ja nouset seisomaan veneessä ja katsot oikein tarkasti rannalle, saatat nähdä tulevan leskesi.

16 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Noo,mitäs jos on syntynyt sellaiseen perheeseen, että...
..No en jatka tuota seli-selitystä loppuun, mutta vaikea on tutustua uusiin ihmisiin jos ei ole varaa osallistua mihinkään, on epäsiisti toisten silmissä vaikka yrittääkin, rumat vaatteet jne.
Puhevikakin ja ujo en takia.
Ei ole edes urheilullisesti lahjakas.
Onko todella niin että ihmiset suhtautuvat näihin erilaisemmin kuin toisiin, jopa hylkien.
Minä mietin aina mistä taustasta joku on tullut.
Hyvä jutunaihe taas Sami - mutta nyt karahti ns. kiville - näin juhannustermein.

"Pupujussi hyppeli pitkin siltaa, katseli kaunista iltaa, teki mieli nussia, katsoi tyhjää rahapussia,
toivotti kaikille Hyvää Jussia!"

Sami Hurme kirjoitti...

Höpö, höpö.

Älä tuijota peiliin, vaan sen reunojen ulkopuolelle. Sieltä löytyy ratkaisu.

Anonyymi kirjoitti...

Mitä tarkoitat?

Sami Hurme kirjoitti...

Mitä luulisit?

Anonyymi kirjoitti...

Okei, ymmärsin, ei saa katsoa vaan omaa napaa, olla itsekeskeinen jne.
Mutta vaatii se tiukkaa keskittymistä jokaiseen eleeseen ja sanaan jonka suustaan päästään, jos aikoo tehdä kärjistäen ryysyistä rikkauteen siirtymän. Ja heikkoina hetkinäkään ei missään nimessä saa kertoa niistä todellisista ongelmistaan, koska ne kuuluvat ryysyläisten ongelmiin.
Niin että kyllä sitä joutuu siihen peiliin katsomaan useasti ja valaa uskoa itseen - minä menen tuonkin kiven läpi. Ja perse edellä puuhun jos on tarvis - ainakin juhannushumalassa!

Sami Hurme kirjoitti...

Tottakai se vaatii. Jos se olisi helppoa, kaikki tekisivät niin. Haastavuus ei kuitenkaan tee siitä mahdotonta. Ohjeena voisi vielä kertoa, ettei tarvitse heti olla ehdoton ja tavoitella huippua. Muutoksia parempaan voi tehdä pieninkin askelein. Ympäristön, seuran merkitys on joka tapauksessa merkittävä. Onnistujien seurassa on itsekin helpompi onnistua.

Anonyymi kirjoitti...

"Ympäristön, seuran merkitys on joka tapauksessa merkittävä. Onnistujien seurassa on itsekin helpompi onnistua."

Ok, tässä olet Sami oikeassa.

Sull on kuule paljon fiksuja
ajatuksia, mä luulin (silloin ku oltiin nuoria) että sä teet kaiken urheilun ehdoin ja sun on pakko voittaa tai vähintään olla kentän paras ;)

Anonyymi kirjoitti...

Mitäs, jos huomaa itse olevansa se, jonka seuraan muut (siis ne luuserit) mielellään hakeutuvat? Siis, että itse edustaa heille sitä onnistujaa, jonka he haluavat mukaan omaan piiriinsä näyttämään mallia ja ratkomaan ongelmia.

Juuri edellä mainittuun tilanteeseen kyllästyneenä kirjoittelen tätä nyt kotona, enkä lähtenyt juhannuksen viettoon eräälle mökille.

Vaikka itse hakeutuukin onnistujien joukkoon, niin vanha tuttu L-sakki seuraa perässä.

Sami Hurme kirjoitti...

Ajatuksista en tiedä. Niille ei oikein voi mitään. Eivät ne nyt varmaan maailmaa järisyttäviä ole, mutta hyvä niitä on välillä sanoiksi pukea, ihan itseäni varten. Omia ohjeita on helpompi noudattaa, kun voi lukea niitä jostakin.

Ei minulla urheilussa ole ollut koskaan voittamisen pakkoa. Välillä oli vain helppoa voittaa. Kyllä se kuitenkin on niin, että voittaminen on häviämistä mukavampaa, joten sen tavoittelu lienee ihan järkevää. Ainakin kilpaurheilussa. Uskon kuitenkin osaavani myös höntsäämisen jalon taidon. Se puuttuu yllättävän monelta.

Mietin tuota jälkimmäisen Anonyymin ongelmaa. Onko se positiivinen vaiko negatiivinen ongelma? Johtotähtenä ja ladun avaajana oleminen on hankala paikka. Jos olet jo paras, keneltä voisi oppia?

Koen aina ylpeyden tunnetta, kun huomaan, että minua tai aikaansaanoksiamme on kopioitu. Yrityksemme juttuja kopioidaan tavattoman paljon, varsinkin kotisivujemme materiaalia. Se on aina hieno tunne, kun törmään omaan teksiin toisten sivulla. Silloin tietää tehneensä jotain oikein. Kopioiduksi tuleminen on itse asiassa paras mahdollinen kehu, mitä voi saada.

Miten tuosta vanhasta tutusta luuserien joukosta sitten pääsee fiksusti eroon, jos niin haluaa? Onko vinkkejä? Muita kuin kotiin jääminen juhannuksena.

Anonyymi kirjoitti...

Laitetaas kynäniekat vielä juhannuksen kunniaks kysymys:
"Mistä tunnistaa tulevan menestyjän tai jo menestyksestä nauttivan. Ja siis kaveripiirien liiderin, ihan vaan vaikka työelämän urheilupäivänäkin.
Poistetaan siis se rikkaus ja keskitytään muihin ominaisuuksiin jotka tekevät joistain muiden silmissä hauskoja, joiden kanssa on mukava vaan hengailla?

Anonyymi kirjoitti...

Kovasti utilaristinen näkemys elämän ihmisuhteista. Ei silti, etteikö se totta olisikin, että mielummin kannattaa olla paremmassa seurasa kuin huonossa, mutta jos kaikki toteuttaisivat tuota samaa, olisi meillä kovin rajoittunut luokkayhteiskunta, jossa ei "väärään" ryhmään syntyneellä olisi mahdollisuuksia parempaan. Ne paremmat seurathan viettäisivät aikaansa vain kaltaistensa kanssa:)
Ymmärrän sen kyllä, että ihan huonossa seurassa, ei olot parane, mutta kovasti tuo kuulostaa siltä, että ihmiset ja heidän arvonsa on jotain, mitä käytetään niin kauan kuin siitä itselle hyötyä on, ja sen jälkeen etsitään uusia "uhreja" joilta imeä irti viisautta tai vaikutusvaltaa...

Sami Hurme kirjoitti...

Jälkimmäinen Anonyymi voisi lähestyä asiaa myös tekstissäkin mainitusta suunnasta, eli elämän muuttamisen halusta. Kikkihan eivät halua muuttaa elämäänsä, vaan ovat tyytyväisiä oloonsa. Näin ollen tuo esittämäsi teoria ei toimi.

Kaikki eivät toteutua tuota samaa. Koskaan. Siksi ajatusmalli toimii ja sitä voi hyödyntää.

Ei alkoholistin kannata hengata viinamiesten seurassa sen jälkeen kun on päättänyt raitistua. Siihen astihan seura on mahdollisesti mitä parhain.

Mutta mistä tunnistaa menestyjän? Hankala kysymys. Menestystä kun on monenlaista. Olikohan Einsteinin suusta, mutta jos annat palautetta kalalle sen kiipeilytaitojen mukaan, kala voi luulla olevansa epäonnistunut koko elämänsä ajan.

Anonyymi kirjoitti...

Ystäväni ovat päässeet todella hyvään seuraan ja olen heidän puolestaan vilpittömän iloinen.

Sami Hurme kirjoitti...

Niin, täytyyhän jonkun olla ravintoketjun ylimpänä. Onnittelen saavutuksestasi.

Anonyymi kirjoitti...

Olen monesta kirjasta myös lukenut tämän "hienon" ajatuksen, että mene siihen porukkaan, jotka ovat sinua fiksumpia, parempia jne... Loppujen lopuksi yleensä ne ihmiset, jotka puhuvat kaikkien kanssa ja huomioivat toiset, niin menestyvät parhaiten. Toki nämäkin ihmiset välttävät juoppoja, narkkeja jne.. ihan päivittäisessä kontakteissa. Toisaalta Jens Lapidus on ollut päivittäin tekemisissä tämän kansanosan kanssa ja silti menestynyt. Kyse on ehkä siitä, että nämä ihmiset osaavat myös ajatella ja nähdä asioita moniulotteisesti. Eivät he varmasti näiden ystäviä ole, mutta silti toimivat eri kansankerrosten kanssa.

Joku tuossa aiemmin kirjoitti, että ryysyistä rikkauksiin jne.. täytyy varoa puhetapaa jne.. Otan esimerkin tässä vain sen takia, että blogin pitäjä kirjoittaa paljon lätkästä: Olet NHL-miljonääri, mutta et silti ykköskentän kaveri. Olet nousukas äkkirikas, joka käyttää työtulonsa elämäntapansa ylläpitämiseen. Lapsesi ovat isä maksaa/hoitaa kaiken. Ehkä lapsen lapsesi edustavat vanhaa rahaa ja saavat arvostusta osakseen. Kolmas polvi on vasta vanhaa rahaa, kaikki muu sivistymättömien moukkien tuuria. Ikävä tosiasia, mutta näin oikeasti rikkaat arvostavat asioita.

Oma neuvoni/mielipiteeni sellaiselle, joka haluaa parempaa kaveripiiriä on: Valitse sellaisia ihmisiä lähellesi, jotka auttavat sinua, kun tarvitset apua. Ihmiset, jotka kannustavat sinua eivätkä halua sinulle pahaa. Ihmiset, jotka arvostavat työntekoa ja yrittämistä.Ja sellaisia, jotka ymmärtävät mitä ero on suomalaisella kateudella ja kansainvälisellä kateudella.

Sami Hurme kirjoitti...

Loistava kommentti edelliseltä. Ei lisättävää.