keskiviikko 2. joulukuuta 2009

Open - Andre Agassi

Miten ihmisestä, joka vihaa tennistä, voi tulla maailman paras tenniksen pelaaja?

Andre Agassilla ei tainnut olla muuta mahdollisuutta. Tennis oli Andren isälle pakkomielle, ainoa tie pojalleen, joten tenniksestä tuli väkisin ainoa vaihtoehto Andrelle. Tennis, jota Andre kertoo vihanneensa alusta asti.

Andre löi seitsemän ikäisenä 2.500 palloa päivässä, takapihalla, isänsä rakentamalla kentällä, isän rakentaman pallonsyöksijää, lohikäärmettä vastaan. Isän mielestä luvut eivät valehtele, kun on kyse harjoittelusta. Tuolla tahdilla Andre löi miljoona palloa vuodessa, joka isän mielestä riitti saavuttamaan voittamattomuuden.

[Kuinkakohan monta suomalaista tennisjunioria pääsee tuohon määrään vuodessa?]

Wimbledonin voittaminen vaati Andrelta 22 miljoonaa palloa. Paljon vai vähän?

Miksi Andre oli pyromaani?

Muistatteko Canonin kampanjan, jossa A. Agassi nousee valkoisesta Lamborghinista, [Mielestäni mainoksen auto on Jeep] valkoinen puku päällä, laskee aurinkolasejaan ja sanoo
Image Is Everything?



Tuosta mitättömästä mainoskuvauksesta tuli Andren painajainen. Hän törmäsi lauseeseen joka yhteydessä, hyvässä ja pahassa. Andren mielestä vain pahassa. Andre oli jo aikaisemmin tenniksen kauhukakara, joka nyt vielä julistaa ulkoasun olevan tärkeintä. Tuosta mainostoimiston hauskasta ajatuksesta tuli yhden ihmisen painajainen, vaikka Andre olikin melkein poikkeuksetta rajojen rikkoja ja uuden, varsinkin muodin, luoja, peruukistaan huolimatta.

[Minullakin oli Niken farkkushortsit, joissa oli alushousuina ne pinkit trikoot, jotka pilkistivät lahkeesta.]

Vuonna 1989 Andre aloittaa työt uuden kuntovalmentajan kanssa, joka heittää kaikki aikaisemmat treeniohjelmat ja metodit roskiin. Vaikka Gil ei ollut koskaan valmentanut tenniksen pelaajaa, hän näki Andren harjoittelussa suuria vikoja. Jos hän jatkaisi niin, tenniksen peluu loppuisi lyhyeen kaikenlaisiin vaivoihin.

Gil esimerkiksi ihmetteli, miksi Andre juoksi joka päivä viisi mailia, vaikka koko lajissa ei juosta viittä askelta enempää suuntaansa juuri koskaan. Ottelun aikana ei ainakaan juosta viittä mailia. Kyse on pysähtymisestä ja suunnan muutoksesta mahdollisimman nopeasti. Siihen pitää keskittyä. Miten sitä oppii juoksemalla viisi mailia eteenpäin päivittäin?

[Kuulostaako tutulta?]

Täytyy lainata Gilin puhe, jota jokaisen valmentajan ja johtajan kannattaa pohtia:
Andre, I won’t ever try to change you, because I’ve never tried to change anybody. If I could change somebody, I’d change myself. But I know I can give you structure and a blueprint to achive what you want. There’s a difference between a plow horse and a racehorse. You don’t treat them the same. You hear all this talk about treating people equally, and I’m not sure equal means the same. As far as I’m concerned, you’re a racehorse, and I’ll always treat you accordingly. I’ll be firm, but fair. I’ll lead, never push. I’m not one of those people who expresses or articulates feelings very well, but from now on, just know this: It’s on man. It is on. You know what I’m saying? We’re in a fight, and you can count on me until the last man standing. Somewhere up there is a star with your name on it. I might not be able to to help you find it, but I’ve got pretty strong shoulders, and you can stan on my shoulders while you’re looking for that star. You hear? For as long as you want. Stand on my shoulders and reach, man. Reach.
Aurinkolasivalmistaja Oakleyn perustaja Jim Jannard muisti Andrea Dodgen Viperilla, kun Andre sattui pelaamaan yhden ottelun Oakleyn aurinkolasit päässä. Andren pelaaminen aurinkolasit päässä edusti jälleen jotain uutta, joten kuvat levisivät lehdissä kulovalkean tavoin. Jokainen voi arvata mielessään, miksi lasit sattuivat olemaan päässä kyseisenä aamuna.

Joka tapauksessa ajatuksia herättävä elämänkerta. Kuinka maailman paras tenniksenpelaaja on sisältä hauras pieni poika, joka etsii itseään ja uusia isähahmoja elämäänsä. Kuinka maailman suosituimmalla tennistähdellä on ihan tavallisen ihmisen ongelmat omassa päässään ja elämässään. Ihmisen pahin vihollinen on ihminen itse.

En voinut olla ajattelematta lukuisia kertoja kirjaa lukiessani, että kuinka hyvä Andre Agassi olisi ollut, jos hän olisi osannut hallita mielensä paremmin, jos joku olisi päässyt hänen päänsä sisään ja pystynyt valmentamaan henkisesti. Tai jos Andre ei olisi kaljuuntunut jo nuorena ja joutunut otteluidensa aikana murehtimaan tupeen pysymisestä päässä.

Vai olisiko Andre ollut tuolloin veljensä kaltainen ikuinen lupaus?

Ai se kokaiinin käyttö? Entä pyromania? Lue itse kirjasta.

[ Aiheeseen liittyen: Speed Trap / Call Me Ted ]

BTW En yhtään ihmettele, jos tämän kirjan jälkeen ilmestyy markkinoille Gil Water –niminen urheilujuomasarja. Ainakin pitäisi, koska sen verran usein Andre kehuu Gilin juomasekoituksia, joita hän joi ennen pelejä, niiden aikana ja jälkeen. Andre nimittää kyseisiä juomia Gil Wateriksi. Kirja olisi hyvä tapa lanseerata kyseiset juomat.

4 kommenttia:

Kunto Kortilla kirjoitti...

Gilin puhe vielä vapaasti käännettynä, jos lontoo ei taivu:

Andre, en koskaan yritä muuttaa sinua, koska en ole koskaan yrittänyt muuttaa ketään. Jos voisin muuttaa jonkun, muuttaisin itseäni. Mutta tiedän, että voin antaa sinulle perustuksen ja piirustukset saavuttaaksesi mitä haluat. Työhevosessa ja kilpahevosessa on eronsa. Niitä ei kohdella samalla tavalla. Kuulet kaikenlaista puhetta ihmisten samanarvoisesta kohtelusta, mutta minun mielestäni samanarvoinen ei tarkoita samanlaista. Mielestäni sinä olet kilpahevonen ja kohtelen sinua sen mukaisesti. Tulen olemaan tiukka, mutta reilu. Minä johdan, en painosta. En ole sellainen henkilö, joka ilmaisee ja näyttää tunteensa kovinkaan hyvin, mutta tästä eteenpäin, tiedä tämä, Se Tapahtuu, hyvä mies. Se Tapahtuu. Ymmärrätkö, mitä sanon? Olemme taistelussa ja voit luottaa minuun kuin viimeiseen mieheen. Jossain on olemassa tähti sinun nimelläsi. En ehkä pysty auttamaan sinua löytämään sitä, mutta minulla on aika vahvat hartiat, joilla voit seistä, kun etsit tuota tähteä. Kuuletko? Niin pitkään kuin haluat. Seiso hartioillani ja kurota, hyvä mies. Kurota.

Anonyymi kirjoitti...

Hola Sami, kyllä nyt pitäis vielä sen verran paljastaa että oliko ne kutrit jotka Agassilla roikku huivin reunoilta tupeeta/peruukkia? Jos kyllä niin ou mai gaad!!
T:Loputtoman utelias kyselijä...

Anonyymi kirjoitti...

Tiger Woods aloitti vielä nuorempana ja oli TV:ssä golf-mailan kanssa ensimmäistä kertaa kaksivuotiaana:

http://www.youtube.com/watch?v=MxPmzIKBris

Onneksi Tiikerillä ei ole sen suurempia ongelmia...

Totuushan on se, että lapsen pakottaminen johtaa kaikkeen muuhun kuin onnelliseen lopputulokseen.

Eikä kysymys ole vain urheilusta, vaan Michael Jacksonin lapsuus oli täysin verrattavissa Agassin lapsuuteen.

Ei muuta kuin odottelemaan Williamsin siskojen räjähtämistä. Kai Suomestakin joskus löytyy joku kivikasvoinen veljespari, joiden ulospäin jakama tunneskaala on luokkaa kivi ja kanto.

Agassin isä ei muuten ollut yhtä paljon mediassa kuin näissä muissa tapauksissa, joissa isä toimii agenttina, managerina, tiedottajana ja PR-päällikkönä. ("XXXX tulee kisoihin!")

Kysymys oli varmaan enemmän kielitaidosta kuin halusta vai avasiko kirja mitään tässä suhteessa?

Kunto Kortilla kirjoitti...

Mietin kirjaa lukiessa juuri mainitsemiasi henkilöitä ja paria muutakin, kuten kirjassakin vaikuttavaa Steffi Grafia, jolla myös isä hoiti kaiken manageroinnista valmennukseen.

Voi olla, että pakottamalla ei synny tervepäisiä yksilöitä, mutta pirun monta mestaria tuolla metodilla on tehty. Melkein poikkeuksetta isojen tähtien taustasta löytyy jokin tuollainen pakottava elementti.

Ei ainakaan kirjasta saanut sellaista mielikuvaa, että Andren isä olisi jäänyt taustalle kielitaidottomuuden vuoksi. Rahatennistä kuitenkin pystynee pelaamaan lontoolla. Kun nyt kysyit, niin eihän siihen oikeastaan annettu mitään konkreettista syytä. Andre taisi pohtia syyn olleen se, että isä koki ulkopuolisilla olevan enemmän annettavaa Andren uralle.

Mielestäni henkisen valmennuksen puute tulee esille. Ja sen tärkeys.