lauantai 7. helmikuuta 2009

Kuluttajaviranomaiselta uusia ohjeita

Kuluttajaviranomainen ohjeisti kuntokeskuksia ensimmäisen kerran vuonna 2004. Nyt ohjeet ovat menossa uusiksi ja kuluttajaviranomainen lähestyy keskuksia uuden ohje-ehdotuksensa kanssa lähiaikoina.

Viimeksi meitä alan yrittäjiä lähestyttiin hinnan ilmoittamisen suhteen.

Me olemme M&M Kuntotalossa noudattaneet edellä mainittuja ohjeita vuodesta 2004 alkaen. Itse asiassa käytäntömme oli jo vuosia aikaisemmin ohjeistuksen kaltainen. Hinnatkin ovat olleet esillä aikojen alusta asti.

Nyt Kuluttajaviranomainen on tiettävästi saanut aikaan lähes kymmensivuisen ohjeistuksen, koska heidän mielestään alallamme on ongelma. Saattaa olla, että he joutuvat käsittelemään kuntokeskusalaan liittyviä valituksia jopa viikoittain.

Eikö se ole kuitenkin aika vähän? Kansallisen liikuntatutkimuksen mukaan 524.000 suomalaista harrastaa kuntosaliliikuntaa. Vaikka kuluttajaviranomainen käsittelisi kuntokeskusalan tapauksia päivittäin, puhuttaisiin 0,07%:n kokoisesta ongelmasta. Jos niitä käsitellään viikoittain, ongelman suuruusluokka on 0,001%. Pelkästään CMS-klubeilla on vajaa 50.000 jäsentä, joista keskimäärin 95% suosittelee palvelujamme ystävilleen.

Jos toiminnassamme, tai palvelussamme yleensä, olisi jotain merkillisen sopimatonta ja kyseenalaista, ei kai noin suuri osa asiakkaista suosittelisi meitä?

Kun kosketetaan noinkin suurta osuutta kansasta, valituksia tulee varmasti. Aina on joku, joka keksii jotain valittamista. Koko yhteiskuntamme on menossa siihen, että jokaisesta mahdollisesta asiasta pyritään valittamaan, vaikka vain keksimällä ja vääristämällä asioita. Ehkä kuntokeskukset ovat voittaneet liikaa Kuluttajarittalautakunnan käsittelyssä olleita tapauksia, joten periaatteita pitää nyt muuttaa.

Kuten olen aikasemmissa bloggauksissa kertonut, me M&M:llä tilastoimme ja tutkimme kaiken, koska uskon viimekädessä vain lukuihin. Jotta saatte hieman lisää perspektiiviä "ongelmaan", otetaan katsaus uusille jäsenille lähtevään tutkimukseemme. Tilasto on muutaman viimeisen kuukauden ajalta seuraava:
Miksi alamme on ongelma, kun esimerkiksi M&M Kuntotalon uusista jäsenistä 93,5% antaa myyntitilanteelle yleisarvosanaksi vähintään Hyvän? Yllä esitetyn tilaston mukaan palvelujemme esittelyä voidaan kaikella kohtuudella pitää selkeänä, eikä myyjämme lupaa sellaisia asioita, jotka eivät toteudu. Jäsenemme pitävät myyjiämme selvästi ammattitaitoisina.

Olemme kokemuksesta todenneet, että kaikkia ei vain pysty miellyttämään, joten 100% tyytyväisyyteen on käytännössä mahdotonta päästä, vaikka siihen tietysti pyrimme. Nuo yksittäiset vastaukset vasemmanpuoleisissa sarakkeissa joutuvat aina erityisen analyysin alle. Veikkaan kuitenkin, että monella muulla alalla on tekemistä, päästäkseen edellä mainittuihin prosentteihin, mutta Kuluttajaviranomaisen mukaan alallamme on ongelmia.

Mitkä ne oikeat ongelmat oikein ovat? Ne asiakkaat, joille tuote ei sovi? Ne asiakkaat, joille jäsenyys ja sitoutuminen kuntoiluun ei sovi? Vai mistä oikein todellisuudessa on kyse?

Niille, joille tuote sopii, se sopii hyvin ja he ovat erittäin tyytyväisiä.

On mielenkiintoista nähdä, kumoaako uusien ohjeiden jokin kohta vanhan ohjeistuksen kohtia. Mahdolliset linjamuutokset ovat aina mielenkiintoisia. Jos niitä on, niin veikkaan, että kohta alalla haetaan ennakkopäätöksiä oikeusteitse.

Kuluttajaviranomainen ei kuitenkaan ole missään muodossa määräävä elin, joka säätelisi jonkin alan toimintaa. Harva edes tietää, että Kuluttariitalautakunnan päätökset ovat vain suosituksia. Kummankaan osapuolen ei tarvitse noudattaa niitä suosituksia, jos ei halua. Jään mielenkiinnolla odottamaan uusia ohjeistuksia.

[ Aiheeseen liittyen: Hinnan ilmoittaminen / Kuntosalijäsenyys / Laadunseuranta 2008]

BTW Maikkari uutisoi, että SM-liigaa uhkaa hajoaminen. En usko, että tässä on savua ilman tulta, vaikka kuinka Suomen liigan johdossa laitettaisiin strutsimaisesti pää piiloon veijareilta, joilla on salaisia muistioita. Jääkiekko tulee globaalisoitumaan, koska kansalliset sarjat eivät tällä hetkellä vedä väkeä kaikissa maissa. Ei ole osattu muuttua muuttuvan yhteiskunnan mukana, joten apua on haettava jostain. Rajojen yli ulottuvat sarjat ovat mailan varteen otettava ratkaisu, ehkä jopa ylämummo. Kansalliset sarjat taitavat jäädä kasvattajasarjoiksi, joista noustaan Euroopan liigaan, NHL:ään tai vaikka KHL:ään, tai niiden yhdistelmään. Markkinat ajavat väkisinkin tuohon tilanteeseen, jos jääkiekon olemassaoloa halutaan vahvistaa.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tää on tätä hyysäämistä. Sama juttu matkapuhelinliittymissä. Suurin osa tajuaa, mistä kytkykaupassa ja vuoden tai kahden pahveissa on kyse, mutta sitten on niitä urveloita, jotka eivät edes halua ymmärtää, vaan rutisevat rutisemisen vuoksi. Tästä taasen kärsii sitten ne tyytyväiset asiakkaat, joita kuitenkin on enemmistö. Milloin kuluttajaneuvoja on ajatellut mitään asiaa enemmistön hyödyn kannalta? Asioita pyritään muuttamaan parin hassun jästipään takia. Olen puhunut. UGH!

Anonyymi kirjoitti...

"Mitkä ne oikeat ongelmat oikein ovat? Ne asiakkaat, joille tuote ei sovi? Ne asiakkaat, joille jäsenyys ja sitoutuminen kuntoiluun ei sovi? Vai mistä oikein todellisuudessa on kyse?
"

Tuntematta asiaa sen syvemmin, niin veikkaan, että se porukka joka innostuu, tekee edullisemman hinnan vuoksi vuoden sopimuksen osamaksukaupalla ja sitten haluaa siitä eroon maaliskuussa on juuri tämä valittajaryhmä.

Kun oma into sitten lopahtaa ja on tehty vuoden salikäynneistä osamaksu kauppa niin aletaan valittaa kun purku ei onnistu käden käänteessä tai vuoden sopimuksen alennushinnalla.

Kuluttajariitalautakunta on varmasti kyllästynyt näiden tekemiin valituksiin. Koska osamaksu sopimus on osamaksu sopimus niin autokaupassa kuin kuntosalin vuoden sopimuksessa niin ilmeisesti ainoa mitä kuluttajariitalautakunta on keksinyt tehdä asialle on yrittää saada weppisivuille vielä isoimmilla kirjaimilla ja hinnat esille.

-vuosisopimus osamaksulla-

Anonyymi kirjoitti...

Euroopan ja Pohjolan liigoja pitää toki tutkia, mutta samaan aikaan pitää ymmärtää realiteetit. Pystyykö Färjestadin ja Linköpingin kaltaiset pikkukaupungit kilpailemaan ns. seuraavalla tasolla, missä kaikki kulut oletettavasti tuplaantuvat.
Tulopuolella tulisi varmasti parempi TV-sopimus, varmaasti suurempia sponssituloja (laman jälkeen), mutta maksavia katsojia ei juurikaan enemmän.
Hankalaa on se, että Euroopan suurkaupungeista moni sijaitsee futisalueella tai ainakin maissa, missä jääkiekko on korkeintaan kuriositeetti.
Pariisi olisi upea kaupunkin, mutta Ranskalla ei ole edes omaa jääkiekkoliittoa (jääurheiluliitto, missä kaikki lajit).
Saksassa Köln, Hampuri ja Berliini menisivät varmaan läpi. Sveitsissä Bern ja Zurich. Praha, Helsinki, Tukholma. Hallitilanne olisi ongelmallinen.
Ongelmaksi saattaa myös nousta erilaiset lainsäädännöt. Mutta asiat varmaan selviävät, kun Karlstadin Napoleonin tutkimus valmistuu maaliskuussa.
Tärkeintä olisi ajaa liitot ensiksi käpälämäkeen syömästä muiden kuormasta. Taas oli neljä Euroopan huippuliigaa pakkolomalla, vaikka palkkamenot pysyivät samana. Tsekki-Venäjä-pelissä oli 1.700 katsojaa, joten tuote kiinnostaa...

Kunto Kortilla kirjoitti...

Varsinaiseen aiheeseen liittyen, olen kahden ensimmäisen Anonyymin kanssa samaa mieltä.

Ongelmanahan kytkykaupoissa tai määräalennuksia ei ole enemmistö. Suuri enemmistö ymmärtää niiden hyödyt ja ovat erityisen tyytyväisä tekemiinsä kauppoihin. Marginaalinen vähemmistö tulee taas jossain vaiheessa katumapäälle, osa jo päivän jälkeen, osa myöhemmin, ehkä kuukausien päästä, kun into hiipuu. Tämä marginaalinen ryhmä pitää sitten meteliä. Näin se näyttäisi olevan.

Lätkään liittyen, olen samaa mieltä, että ei nyt ihan soitellen sotaan kannata lähteä. KHL näyttäisi nyt olevan hyvä esimerkki tuosta tavasta.

Joka tapauksessa jotain tarvinnee tehdä ja rajojen ylitys voisi olla yksi ratkaisu. Miten, miksi ja milloin, siihen en osaa oikeastaan edes kommentoida. Kaikissa suunnitelmissa kannattaa olla kuitenkin mukana ja niiden suhteen pitää olla hereillä. Sitä lähinnä peräänkuulutan. Nyt tuntuu, että kansallinen liittomme, ihan ymmärrettävistä syistä, pyrkii vähättelemään rajojen yli ulottuvien sarjojen mahdollisuutta, jopa ihan lähivuosina.

Toivottavasti oikeasti ollaan hereillä, ettei joku aamu huomata, että tuulettimeen osui jotain muuta kuin raikasta pohjoistuulta.

Jalkapallo on onnistunut säilyttämään kansalliset sarjansa, joten ehkä niitä pitäisi tutkia tarkemmin. Vai onko syynä vain ja ainoastaan iso raha? Täytyyhän siinä olla jotain muutakin takana, eikö vain?

Maajoukkuetauot ovat syvältä! Ne näivettävät kenen tahansa sarjaa seuraavan innon.