lauantai 23. heinäkuuta 2011

Tappava liikkumattomuus

Olen monessa yhteydessä päivitellyt sitä, kuinka me kuntokeskusten markkinoinnista vastaavat olemme tavattoman tyhmiä. Me emme osaa markkinoida itseämme lainkaan. Ainoa asia, jonka osaamme, on antaa alennusta. Tyrkytämme alennusta, vaikka media syöttää meille koko ajan järjettömän hyviä makupaloja, joihin voisi tarttua.

Nyt sellaisen nappisyötön tarjosi Suomen Kuvalehti artikkelillaan Kiire sohvalle. Voisimme kaikki alalla toimivat poimia artikkelista ideoita ja mahdollisuuksia mille tahansa markkinointitempauksellemme - paitsi sille alennukselle.

Artikkeli perustuu pitkälti entisen juoksukaverini, UKK-instituutin johtajan, Tommi Vasankarin haastatteluun, jossa hän kiteyttää osuvasti:

Erikoislääkäreistä ainoa, jonka ei tarvitse tietää vähäisen liikunnan riskeistä, on patologi.
Liikunnan, liikkumisen, kuntoilun, urheilun, minkä tahansa liikkeen terveysvaikutukset ovat kiistattomat. Voisimme poimia markkinointimme veturiksi minkä tahansa Vasankarinkin listaaman sairauden, johon kuntoilulla on ehkäisevää tai hoidannallista vaikutusta. Kuntokeskuksella olisi mahdollisuus tarjota mielikuvaa terveyden edistämisestä, alennuksen sijaan. Me voisimme vilpittömin mielin luvata ihmisille pidemmän ja terveemmän elämän, jos lyöttäytyisivät meidän kanssa yhteen. Luulisi sen olevan houkuttelevampi tarjous kuin yhdenkään euroalennuksen.
Enää ei poljeta aamuisin pyörällä tehtaan porteista, ei pestä iltaisin nyrkkipyykkiä eikä hakata halkoja. Töissä paita kastuu vain silloin, kun toimiston ilmastointi ei toimi.
Jokainen, joka on vähääkään kiinnostunut itsestään ja hyvinvoinnistaan - ja väitän jokaisen potentiaalisen kuntokeskusasiakkaan olevan - kuulisi varmasti mielellään jo markkinointivaiheessa siitä, mitä kuntokeskus voisi tehdä hänelle, alennuksen sijaan. Mutta me hakkaamme päätä seinään ja tarjoamme alennusta. Emme mukamas muuta keksi. Alennuksen jälkeen valtaosa keskuksista unohtaa asiakkaan tyystin, kunnes pitäisi saada lisää kassakoneen täytettä.

Olen ihan samaa mieltä Vasankarin kanssa, että liikuntasuosituksiin tarvittaisiin myös liikkumattomuuden enimmäismäärät. Hyötyliikunta on kadonnut lähes kokonaan. Ehkä meidän kuntokeskustyöntekijöiden pitäisi pyrkiä puuttumaan myös siihen ihmisten arkeen. Ehkä meidän pitäisi entistä enemmän pyrkiä vaikuttamaan myös siihen hyötyliikuntaan.
Lisäksi olemme oppineet, että kaiken liikkumisen voi laskea. Kun on alettu puhumaan arkiliikunnasta, on sanottu, että portaiden kiipeäminen tai kävely lähikauppaan on liikuntaa.
Etkö sinäkin tunne suorittaneesi, täyttäneesi ikään kuin liikuntavelvoitteen, kun kirjaat nurmikon leikkuun heijaheijoihin? Jopa silloin, kun sinulla on päällä istuttava leikkuri. Milloin haravoinnista tai koiran kanssa nurkalla käymisestä tuli kirjattava ja rekisteröitävä liikuntasuoritus? Ehkä tuota rekisteriä tulisikin tutkia kriittisesti ja todeta, kuinka vähän sitä oikeasti - siis oikeasti - liikkuu.
Kuntosalin ovenedusta saattaa olla sakkopaikkoja myöten täynnä autoja, mutta parkkipaikan perä on tyhjillään - kuka nyt kävellä haluaisi.
Kävelymatka parkkipaikan perältä juoksumatolle on yllättävän pitkä.

Melkein jokaisen asiakkaan aika on kortilla. Löytyy aika helpolla jotain kuntoilua mielekkäämpää tekemistä, joten ehkä meidän pitäisi ohjata asiakkaita myös hyötyliikunnassa. Kun sen on joku määrännyt ohjatusti tehtäväksi, se on suorite, joka on helpompi sisäistää tehtäväksi. On eri asia polkea tehtaan portille huvikseen kuin personal trainerin määräyksestä. Määräys kelvannee ylpeilyn syyksi jopa kahvipöytäkeskusteluun. Huvikseen polkemisesta saa helposti hullun leiman, varsinkin jos jättää vielä pullankin syömättä.

[Aiheeseen liittyen: Hifistelyä / Treenikaveri vähentää luovuttamista / Minä en jaksa / Alennusta tarjouksessa]

BTW Syksyn kuntoilukausi on lähempänä kuin arvaattekaan. Mistä sen tunnistaa? Kuluttajaviranomainen aloittaa propagandansa tyrkyttämällä juttujaan lehdistölle. Nyt siihen tarttui ainakin Kauppalehti, Kymen Sanomien johdolla. Muistatte varmaan, kuinka tammikuussa ihmettelin tätä asiaa. Joka syksy ja joka tammikuu kuluttajaviranomainen tulee ulos kolostaan. Nyt ihmeteltiin mm. ryhmäliikuntakalenterissa tapahtuvia muutoksia. Asiakkaalla pitäisi olla oikeus yksipuolisesti irtisanoa sopimuksensa, jos jokin ryhmäliikuntatunti poistuu tai muuttaa ajankohtaa kalenterissa. Miksi kuluttajaviranomainen ei puutu median välityksellä kanavapaketteihin sillä perusteella, että jokin katsojan lempisarja päättyy? Voisin taas listata vertailuna samankaltaisia juttuja. Jostain syystä tämä yhteiskunnallisesti tärkeä ja tuottava* alamme on aivan turhaan tuon viranomaisen hampaissa. Ehkä tuon virkakoneiston jäsenillä on vain antipatioita liikkumista kohtaan.
*) Vuonna 2007 liikkumattomuuden kustannukset diabeteksen osalta olivat Suomessa noin 700 miljoonaa euroa. Hoidon kustannukset nousevat 5-6 prosenttia joka vuosi.

6 kommenttia:

HE kirjoitti...

Osuva kirjoitus nykyihmisen laiskuudesta. BTV-osioon liiittyen - kuluttajaviranomainen ja media herkistyvät yhtä varmasti myös joka vuosi näihin aikoihin valvomaan vuokralaisten etuja, vuokratasoa ja neuvomaan & varoittelemaan kansalaisia pahojen välittäjien maksullisista palveluista ja välityspalkkion määräytymisperusteista. Heinäkuuhan on otollista aikaa repiä otsikoita itsestäänselvyyksistä.

Petri kirjoitti...

Tuosta urheilulaiskuudesta voi helposti syyttää myös niitä fanaatikkoharrastajia, jotka saavat kaiken potentiaalisen kivankin näyttämään liialliselta suoritukselta.

Kun lähdin kartoittamaan tarvittavia treenimääriä puolitriathlonia ajatellen, bongasin aluksi vain ylisuorittajien kirjoittamia blogeja, joissa pienikin tavoite pitää saada kuulostamaan mahdottomalta. Meinasin vetäytyä kiltisti, kun ensivaikutelma treenimääristä oli n. 20h/vko. Onneksi jatkoin tutkintaa.

Kuntosalialalla tuo voitaneen kääntää niin, että myyntitilanteessa asiakkaan kanssa käytäisiin rehdisti läpi, mitä kunkin henkilökohtainen tavoite tarkoittaa treenimäärissä ja täten vähentää pelkoja sitoutumisesta urheiluun.

Ei laihtumiseen tarvita oikeasti montaa tuntia viikossa, ei leikatun polven kuntouttamiseen tarvita paljon tunteja viikossa, eikä edes kunnon reiluun kohotukseen keskiverrosta hyvään tarvita paljon tunteja viikossa. Eivät ihmiset tuota tiedä, viestintä jää siis pitkälti ammattilaisten vastuulle ja tuota viestintää ei hirveästi katukuvassa ja lehdissä näy.

Ainakin itse uskon saavani ensi vuoden puolimatkalle paljon lisäseuraa näyttämällä ihan dokumentoidusti treenanneeni keskimäärin noin 4-5h/vko (10kk) tuota tavoitettani varten. Ja treenasin porukassamme siellä kärkipäässä, ainakin määrällä mitaten.

Ja vielä kuntosalimarkkinointiin liittyen: toistan itseäni, mutta kuten jo itsekin vihjasit, teidän tuotteenne ei ole vain se treenipaikka. Minä olen saanut pyytämällä apua niin moneen eri kuntoilulliseen ongelmaani, etten muista enää edes kaikkia ja lisäksi jokaisen loukkaantumiseni jälkeen olen aina päätynyt ensimmäisenä salille korjaamaan kömpelyyden tuomia tuhoja. Samassa paikassa saisi varmasti korjattua myös huonon ruokavalion, ylikankeiden nivelten, moottoripyörän tai vaikka jäätyneen etupihan aiheuttamia tuhoja. Ja mikä parasta, ajallisesti ei puhuta isosta uhrauksesta, kun treeni ohjataan tekemään oikein. Minun saliohjelmani ovat vuosien mittaan -ohjauksesta johtuen- lyhentyneet todella reilusti. Nyt 40min salilla on "pitkä treeni".

Atso kirjoitti...

Hyvä kirjoitus. En itse usko että 20 ja risat puree kovin hyvin elämän laadun ja elämän pituuden markkinoiminen mutta ehkä 30 ja siitä ylöspäin voisikin purra.

Itse olen tietoisesti yrittänyt muokata rutiinejani jotta saisin niistä liikuntasuorituksia. Hissin käyttöä olen vähentänyt. Työmatkat polkupyörällä tai kävellen. Matkat salille pyörällä, rullaluistimilla tai kävellen.

Jos olen etuajassa liikuntapaikalla teen pienen kuntopiirin (eli venyttelen, katselen ympärilleni ja koitan keksiä miten tässä voisi tehdä lihaskuntoa.) Olen tällä saanut melkein ilmaiseksi tuplattua liikuntatuntini. Moni muukin tekee näin tai olen nyt se huomannut kun itsekkin nyt teen niin. 20-30 minuutissa saa aika kivan pienen treenin niin halutessaan.

Sami Hurme kirjoitti...

HE on varmasti oikeassa kuluttajaviranomaisen toimista. Silti pidän alaamme kohdistuvaa toimintaa aiheettomana ajojahtina, jonka perusteita voimme vain ihmetellä.

Fanaattisuudesta mitä tahansa kohtaan ei seuraa koskaan mitään hyvää. Petri on enemmän kuin oikeassa siinä, että jo pienillä asioilla saadaan suuri vaikutus, kun tehdään oikeita asioita. Harjoitus ei tee mestaria - oikeanlainen harjoitus tekee.

Paasaan itse tästä alamme markkinointiasiasta, mutta en silti osaa sitä itsekään. Nyt täytyy taas syksyllä yrittää jotain mantrani mukaista herätystä. Toivottavasti Juuso ottaa lomansa jälkeen yhteyttä.

Atso on oikeassa. Ei parikymppinen ole vielä huolestunut eliniän odotuksestaan. Vanhemmat ovat. Siksi meidänkin kohderyhmämme on vahingossa vanhentunut ainakin sen kymmenen vuotta, Itäharjun keskuksemme mukana.

Hyötyliikunnasta täytyy vähän varmaan jutella enemmän Omaohjaajien kanssa. Miettiä, miten saisimme jalkamme myös sen oven väliin.

Anonyymi kirjoitti...

Lehtien jutut menevät aina sen mukaan ketä on töissä ja mikä vuodenaika on. Joulun jälkeen vakituiset murehtivat talvikiloja ja haluavat päästä tutustumaan uusiin lajeihin sekä vaatteisiin tai uusiin ruokalajeihin.

Loka-marraskuussa on kiva maistella viinejä ja juustoja pikku joulujuttuja varten.

Kesän jälkeen innokkaimmat kesätyöntekijät väsähtävät ja alkavat kopioimaan juttuja, kun energia on hävinnyt ilmaisille festareille. Kaiken kukkuraksi Jenkkiläkin on kesälomalla ja mitään kivaa valmista Facebook-juttuakaan ei kirjoittaa.

Siinä monet toimittajat ovat täysin oikeassa, että 12 kuukauden jaksoiset sopimukset ovat kohtuullisen hankalia irtisanoa, mutta eikö ostajan pitäisi ymmärtää lukemansa. Samoilla ammattimarisijoilla on toki 24 kk määräaikainen kännykkädiili.

Jari Nikkola kirjoitti...

Heinäkuussa Suomi on kiinni, joten mediallakin on juttupulaa. Siksi mitä oudoimmatkin aiheet päätyvät framille. Kesätoimittajille melko kylmää kyytiä uran alkumetreillä. On revittävä tyhjästä asiaa elleivät norjalaiset sitten ala tappaa toisiaan urakkatahdilla.

Onneksi aina voi vetää taskustaan sen "Pylly näkyi -HUH HUH!" -skuupin. Minäkin, ehkä jo hetken kuluttua.