perjantai 18. marraskuuta 2011

Sairaallakin ihmisellä on oikeus liikkua

Olen aikonut tarttua tähän aiheeseen ennenkin. Ihmiset sairastavat monenmoisia sairauksia. Osa on fyysisiä, osa psyykkisiä, jotkut jopa molempia tai toisen niistä aiheuttamia. Mutta milloin sairaalta ihmiseltä voidaan evätä liikkuminen, yksikseen, ryhmässä, piilossa, näkyvillä, kuntokeskuksessa, kotona, metsässä? Ja kenellä on oikeus tai velvollisuus tehdä päätös kuntoilun eväämisestä, jos kyseessä on oikeustoimikelpoinen ja täysi-ikäinen kansalainen? Tai kenellä on edes oikeus puuttua siihen mitenkään?

Sain nyt vihdoinkin kimmokkeen kirjoittaa tämän tekstin Facebookista, jossa minulta pyydettiin kantaa anoreksiaa sairastavan ihmisen kuntoiluun kuntokeskuksessa. Aiemmat kommentoijat kun pitivät sitä jopa keskukselta edesvastuuttomana. Huutelivat vastuun perään, jos asiakas vaikka saa sydänkohtauksen kuntoillessaan. Porttikieltoja vaadittiin. Joku epäili olevan olemassa kirjoittamaton vastuu. (Ei ole, tietenkään.) Vaadittiin lääkärintodistusta, että kuntoilu ei huononna asiakkaan terveyttä. (Pitäisikö aina vaatia kaikilta, vai kuka päättää, milloin pitää pyytää? Ai niin, silloin kun näyttää pahalta.)

Laura kertoi oman treeninkin menevän tasan pilalle anorektikon seurassa. Mutta toisen parasta ja terveyttä kuitenkin Laurakin ajattelee, ei sitä omaa treeniä ja mielenrauhaansa. Eihän?

Toinen toi esille muiden asiakkaiden ymmärtävän, että anorektikko käännytetään kuntokeskuksen ovelta. Mitä se edes kuuluu niille muille asiakkaille? Ai niin, ei se kuulukaan, se näkyy.

Vastasin edellisille komentoijille ensin näin, kysymyksellä:

Mitä luulette, kumpi on oikeasti suuremmassa terveysriskissä, ylipainoinen vaiko alipainoinen, kuntoillessaan kuntokeskuksessa tai missä tahansa muualla.
Huomaan, että lähestytte asiaa ainoastaan esteettisestä näkökulmasta, ette lainkaan terveyden tai sairauden hoidon näkökulmasta.
Keventäjistä tuttu Terveystalon ravitsemusterapeutti Anette Palssa halusi myös laittaa lusikkansa tähän rasvattomaan ja lihattomaan luusoppaan kommentoimalla näin:

Samin kysymykseen on helppo vastata: anorektikko tai vaikeasti alipainoinen on ehdottomasti suuremmassa välittömässä terveysvaarassa kuin ylipainoinen. Itse kun tapaan anorektikon salilla tai missä tahansa kyse ei todellakaan ole esteettisestä ongelmasta vaan huoleni kohdistuu todella tämän ihmisen terveyteen ja valitettavasti sydänpysähdyksen vaara on todellinen.
No niinhän se pysähdysvaara on sillä selvästi ylipainoisellakin. Paljonko BMI:n pitää olla, että sitä voi verrata anorektikkoon? Mikä on se toinen ääripää? BMI 30 ei ole nykyään vielä mitään, edes kuntokeskusten asiakkaissa. Anette kuitenkin jatkaa, kun pyysin lääketieteellisiä tai muita perusteita väittelleen, että

Ylipainosta tulee suurempi riski vasta kun BMI on yli 30
Niin juuri. Mitä jos se BMI on 40 tai enemmän, kuntokeskuksessa treenaavalla? Väitän välittömän kuolemanriskin olevan näillä anorektikkoa korkeampi tai vähintään yhtä suuri, joten miksi heistä ei kanneta huolta ja ihmetellä sitä pukuhuoneessa tai henkilökunnalle tai Facebookissa? Alla olevasta kuvasta näette, että BMI 40:kään ei ole nykyään tavatonta, edes kuntokeskuksessa.



Maikkarilla oli keväällä juttu aiheeseen liittyvästä haastattelukierroksesta. Eri keskusten edustajat kertoivat siinä näkemyksiään ja toimintatapoja. Hyvä juttu. Muut asiakkaat eivät vain useinkaan tajua, että kuntoilu on saatettu jopa sopia hoitavan lääkärin kanssa. Sitä ei välttämättä tiedä edes koko keskuksen henkilökunta. Ei heidän kuulukaan tietää ihmisten henkilökohtaisista sairauksista ja niiden hoidosta. Ei kuntokeskus voi sitä kommentoida kuin olennaisesti prosessiin liittyville. Ei se muulla tavalla sairaskaan halua, että hänen sairautensa on yleistä riistaa. Edes se ylipainoinen, vaikka hänelläkin olisi selvästi ongelmia painonsa kanssa.

Minä ja sitä myöden edustamani kuntokeskus voi palvella myös sairaita ihmisiä. Me palvelemme heitä varsinkin silloin, kun meistä lienee edes pientäkin apua asiakkaan sairauden tai muiden ongelmiensa hoidossa. Näen, että meillä on jopa vastuu toimia juuri niin. Me olemme olemassa siksi, että ihmiset voisivat paremmin. Anorektikollekin pitää tarjota mahdollisuus voida paremmin ja me voimme hyvinkin auttaa siinä ja vielä valvotusti. Oli sitten kyse ryhmäliikunta- tai Omaohjaajasta, heidän on aika helppo rekisteröidä muutokset, johon suuntaan esimerkiksi anorektinen asiakas on menossa ja näin ollen kuntoilu lienee tuolta osin turvallisempaa kuin siellä metsässä yksinään temppuillessa.


Olennaista puuttumisessa on se, miten se tehdään ja oikeasti miksi. Tehdäänkö se kieltämällä kuntoilu ehdottomasti vai pyritäänkö sitä ohjaamaan oikeampaan suuntaan. Kirsi Alm-Siiran esimerkissä, tuossa Maikkarin jutussa, asiakas mahdollisesti pelästytettiin ja häädettiin keskuksesta, mahdollisesti kohtalokkain seurauksin. Olisiko toisella tavalla lähestymällä pystytty vaikuttamaan kyseisen anorektikon tilaan? Kukaan ei tiedä, kun ei saada vaihtoehtoista kokemusta. Tuota esimerkkiä voi kuitenkin tarkastella monesta näkökulmasta.

Näkemykseni mukaan keskukset, jotka ehdoitta sulkevat esimerkiksi anorektikot ulos keskuksestaan, tekevät sen ainoastaan omaa etuaan ajatellen. He ajattelevat ainoastaan sitä asiakaspalautevirtaa, jonka tällainen ihminen aiheuttaa. He eivät todellakaan tee sitä kyseisen henkilön terveyden vuoksi. Heitä ei kiinnosta se lainkaan, koska ajavat henkilön kuntoilemaan muualle. Eivät varmasti soita koskaan perään ja kysy, miten henkilö voi. Jos he tekisivät sen, he voisivat perustella välittävänsä kyseisen henkilön terveydestä. Alm-Siiran esimerkki on hyvä esimerkki tästä. Ikävä kyllä, pinnallisuus on se, joka vaikuttaa. Anoreksiaa sairastava henkilö ei vain sovi tuollaisen keskuksen asiakasprofiiliin. Kylmä totuus.

Mielestäni on vastuullisempaa ottaa anorektinen henkilö asiakkaaksi ja yrittää sitä kautta vaikuttaa asiakkaan tapaan suhtautua itseensä ja kuntoiluun. Vaikuttaminen ja auttaminen eivät ole tässä suhteessa lainkaan erilaista kuin selvästi ylipainoisen henkilön kanssa touhutessa. Metodit ja toimet ovat hyvinkin samanlaiset, vaikka voivat osaltaan olla myös käänteisiä. Henkilökunnassamme on kuitenkin terveitä esimerkkejä hyväkuntoisuudesta ja hyvinvoinnista, joten miksei anorektikon paranemisprosessi voisi alkaa hyvin kuntosalilta, tai ryhmäliikunnasta, tai Omaohjaajan konsultaatiosta ja kaikista niistä juttutuokioista, joita asiakas kokee keskuksessa. Voisiko samaan aikaan harjoitteleva ottaa tähän henkilöön kontaktin, silmien pyörittelynsä ja henkilökunnalle ihmettelynsä sijaan? Silloin hänkin osottaisi olevan oikeasti kiinnostunut lähimmäisestään, eikä vain siitä, miltä anorektikko näyttää hänen silmissään.

Jos anoreksiaa sairastava suljetaan ulos kuntokeskuksesta terveysriskin vuoksi, vaikka sen uhkaavan sydänkohtauksen vuoksi, eikö meidän tulisi silloin sulkea pois myös ne vahvasti ylipainoiset, sydänvikaiset, verenpainetautiset ja kaikki muutkin terveysriskin omaavat kuntoilijat? Epileptikot? Sädehoidossa olevat? Pitäisikö lista näistä olla keskuksen ulko-ovessa?

Mikseivät nämä anorektikkoja ihmettelevät asiakkaat ole koskaan jättäneet yhtään palautetta esimerkiksi sairaalloisesti ylipainoisen ihmisen kuntoilusta? Terveysriski on kuitenkin ihan vastaava, ellei jopa pahempi, koska selkeästi ylipainoinen on yleensä ylipainonsa lisäksi monioireinen. Tai palautetta niistä kuntoilufriikeistä, jotka selvästi kuntoilevat terveysvaikutuksen äärirajoilla tai niiden yli, mutta eivät ole liian laihoja katsoa? Miksi palaute annetaan ainoastaan anorektikosta? Ai niin, tiedän vastauksen. Anorektista ihmistä ei ole kiva katsella. Pois silmistä, pois mielestä -prinsiippi toimii tuossa.

[Aiheeseen liittyen: Miehet kuntoonDoping kuntourheilussa / Ternimaito toimii]

BTW Milloin treenaa liikaa? Mikä on se viikoittainen tai päivittäinen tuntimäärä, jolloin treenaaminen on sairasta tai terveysriski. Onko se sitä silloin, kun se tekee unettomaksi, nostaa leposykettä, aiheuttaa päänsärkyä, aiheuttaa ruokahaluttomuutta, aiheuttaa motivaation laskua, aiheuttaa suorituskyvyn laskua, aiheuttaa nivel- ja muita kipuja? Milloin tähän pitää jonkun ulkopuolisen puuttua? Jokainen kuntokeskuksen työntekijä ja asiakaskin on törmännyt näihin friikkeihin anorektikkoja enemmän, mutta puututaanko niihin? Ja pitäisikö edes puuttua? Sinunkin salillasi on niitä, jotka luuhaavat kaikki illan ryhmäliikuntatunnit läpi ja käyvät sen jälkeen vielä salilla ja juoksevat kotiin tekemään vatsalihaksia. Huolestuttaako heidän terveytensä sinua?


21 kommenttia:

Sami Hurme kirjoitti...

Teksti sai välittömästi Facebookissa tällaisen kommentin:

Saara-Sofia Sutela:
Sami, kantasi lienee siis yksiselitteisesti se, että sairaskin on asiakas. Niin, maksava asiakas.

Kyllä ihmiset poimivat ihmeellisiä juttuja teksteistä. Ihmiset lukevat niitä juuri niin kuin itse haluavat. Voi, voi...

Saara-Sofia Sutela kirjoitti...

Moikka,

Tässä väärinkäsitysten välittämiseksi vielä aikaisempi kommenttini samaan viestiketjuun.

"Syömishäiriöt ovat sen verran vaikeasti ymmärrettäviä mielen ja kehon sairauksia, ettei niistä puhuttaessa oikein voi vetää mutkia suoraksi. Vastaavissa keskusteluissa olen ollut mukana lukuisia kertoja roolissani Syömishäiriöliiton puheenj...ohtajana. Ei tähän yksiselitteistä ratkaisua ole, mutta on syytä muistaa miten vakavasta sairaudesta esimerkiksi juuri anoreksiassa on kysymys. Useasti syömishäiriöistä toipuneet ovat myöhemmin kertoneet, että olisivat toivoneet kuntosalin puuttuvan sairaalloiseen treeniinsä. Joskus puuttuminen on ensiaskel toipumispolulla. Mitä varhemmin sairauteen puututaan, sitä parempi on toipumisennuste. Myös avoimen keskustelun on katsottu edistävän toipumista. (Tietysti täytyy myös muistaa, että suurin osa syömishäiriöistä ei näy millään tavalla päällepäin – tämä tekee puuttumisesta entistä vaikeampaa)".

Yksittäisten kommenttien julkaisu on ok, mutta kuvaavampaa olisi varmasti julkaista koko kommenttiketju.

Kaikella ystävyydellä,
Saara

Sami Hurme kirjoitti...

Saara-Sofia,

Kiitoksia kommentistasi, mutta lisäämäsi tekstihän ei liittynyt blogitekstiini mitenkään. Olit esittänyt sen jo aiemmin Facebookin keskustelussa.

Tuo lainaamani kommenttisi oli ainoa asia, jonka poimit kirjoituksestani, jostakin syystä. Se on sinänsä mielenkiintoista jo pelkästään edustamaasi yhteisöä ajatellen.

Mutta kiitos kuitenkin kommentista ja siitä, että edes viitsit lukea tekstin ja regoida siihen

Josba kirjoitti...

Haluaisin tavata sen lääkärin, joka EI suosittele ylipainoiselle liikuntaa, mutta taas anorektikolle hoitoprosessiin RASKASTA liikuntaa. On aivan naurettavaa verrata muita sairauksia anoreksiaan, kun puhutaan liikunnasta ja sen terveyshyödyistä/-haitoista

Juha kirjoitti...

Täähän oli tosi hyvä kirjoitus!

En näe mitään syytä evätä asiakkuutta kuntosalilta ihmisen ulkomuotoon vedoten missään tapauksessa. Sali on se terveellinen asia tässä muuten niin epäterveellisessä maailmassa.

Liikkuminen kohtuudella omien voimiensa mukaisesti on aina hyvästä, ja salin velvollisuus on ensisijaisesti tarjota liikuntapalveluita, joihin näin oletuksena pitäisi jokaisella olla mahdollisuus osallistua pientä muodollista kulukorvausta vastaan. Vaikka on muotia vaatia aina vastuuta sieltä ja täältä niin kyllä sen perimmäisen vastuun tässäkin tapauksessa pitäisi mielestäni olla aina liikkujalla itsellään!

Salilla on toki hyvä laatia ohjeistus sille miten henkilöä, jonka terveydelle tekisi hyvää pieni tauko, voisi hienovaraisesti lähestyä ilman että hän tuntisi olonsa uhatuksi, mutta ellei sana mene perille niin onko se sitten asiakkaan parhaaksi kieltää treenit juuri siellä missä hänestä välitetään? Tuskimpa.

Mikä sitten on riittävästi treeniä? Jaa-a, mutta on kai niitä epäterveellisempiäkin addiktioita valittavissa.

T: yks friikki vaan

/mek kirjoitti...

Seuraavaksi karsitaan pois rumat jolloin loppuu minulta kaikki treenaaminen.

Jos taas syynä on terveysriskit niin uskoisin, että se sydänkohtausriski on parempi ottaa kuntokeskuksessa kuin pururadalla keskellä pimeää metsää.

Vai uskooko joku, että se sairaalloisen kovaa treenaava anorektikko parantuu heti jos kuntokeskus kieltää siellä treenaamisen?

Sami Hurme kirjoitti...

Josban kommentin ohitan tyynesti.

Juha on jäljillä kommentissaan. Ja on totta, että huonompiakin addiktioita on, jos niitä pitää itselleen ehdoin tahdoin valita.

/mek'n kommentti taas tyhjentää sitä pajatsoa. Se on juuri noin, kun sen tiivistää.

Leena kirjoitti...

Syytä tässäkin keskustelussa on muistaa, että alipainoinen ei ole sama asia kuin anoreksiaa sairastava. Lievä alipaino ei todellakaan aiheuta terveysongelmia, mutta kaikki syömishäiriöt tarpeeksi pitkälle edenneinä aiheuttavat. Anoreksian kuolleisuusprosentti on 80. Siis kahdeksankymmentä. Pahalaatuisten syöpien tappavuus on samaa luokkaa.

Ei ole järkevää rinnastaa alipainoa ja ylipainoa saman arvoisiksi kuin sairaalloinen lihavuus tai anoreksia. Riskit ovat aivan eri luokkaa.

Sairaalloisesti ylipainoisia ihmsiä suojelee hengenvaaralliselta liikunnalta se, että he eivät yksinkertaisesti kykene liikkumaan liikaa.
Anoreksiaa sairastavaa ei taas suojele kukaan tai mikään. He kuluttavat kaiken mahdollisen energian liikkumalla niin kauan kuin keho kestää. Se on surullinen tapa tehdä itsemurhaa. Sitä ei pitäisi kenenkään -ei asiakkaan, omaisen tai kuntosaliyrittäjän seurata vierestä. Toki alkoholistikin sen pullonsa aina jostain hankkii, mutta on jokaisen oma valinta haluaako olla mukana edesauttamassa alkoholistin hidasta itsetuhoa.

Vai haluaako nyt tämä kuntotalo profiloitua nimeenomaan sellaiseksi, joka haluaa erikoistua niihin asiakkaihin joille liikunta on muodostunut sairaudeksi? Sinä tapauksessa kannattaisi varmaan myös laajentaa henkilökunnan ensiaputaitoja ja satsata omaohjaajien psyykkisen kapasiteetin huoltoon. Sitä nimittäin he tulevat jatkossa tarvitsemaan.

Anonyymi kirjoitti...

Leena, elämässä kuolleisuusprosentti on 100, painoon katsomatta.

Petteri kirjoitti...

"Toki alkoholistikin sen pullonsa aina jostain hankkii, mutta on jokaisen oma valinta haluaako olla mukana edesauttamassa alkoholistin hidasta itsetuhoa."

Tämä on se juttu mikä häiritsee. Nykyään kun mielestäni liian usein ajatellaan että muut ovat enemmän ihmisestä vastuussa kuin ihminen itse. Eli alkon myyjä, joka myy alkoholistille (joka kuitenkin ostohetkellä on selvin päin, eli lakia ei rikota) pullon kossua, tekee väärin kun "edesauttaa alkoholistin hidasta itsetuhoa".

Mites Hesen myyjän pitäisi toimia kun ylipainoinen henkilö tulee ostamaan roskaruokaa? Tulisi heittää läski pihalle ettei vaan "edesauttaisi sen itsetuhoa"?

Entäs autokauppias joka myy nuorelle miehelle tehokkaan urheiluauton? Nuoret ja kokemattomat kuljettajat tehokkailla autoilla ovat turvallisuusriski paitsi itselleen, myös kaikille muille tielläliikkujille. Eikö myyjän pitäisi kieltäytyä myymästä sitä? Missä on myyjän vastuu? Entä moraali?

Jos palataan alkuperäiseen ongelmaan ja siihen anorektikon treenamisen kieltämiseen/ei kieltämiseen, niin pitääkös vastuu nyt tosiaan sälyttää sen kuntosaliohjaajan niskaan, kun kerran kukaan muukaan ei ole vastuussa omista teoistaan. Eikös se vika kuitenkin ole niissä kuntosaliohjaajan läheisissä, jotka antavat kuntosaliohjaajan teoillaan edesauttaa plää plää plää.. Tai sitten taas pykälää pidemmälle mentyna vastuuhan on niiden kuntosaliohjaajan läheisten lähipiirissä jotka teoillaan edesauttavat...

Eli jos aina vastuu siirtyy tekijältä eteenpäin, niin kuka loppujen lopuksi on vastuussa?

Aiheen ohitse kiitos Samille tästä blogista. Vasta hetki sitten törmäsin, mutta niin piristävää on lukea, kun yrittäjä pelaa avoimin kortein ja kertoo ajatuksistaan ja havainnoistaan. Tulen joku kerta käymään salilla kertamaksulla ihan vain kannatuksen vuoksi, vaikken turkulaisia olekaan ja toiselle salille vuosikorttirahani kannan.

Anonyymi kirjoitti...

Alkoholistille hoidoksi alkoholia ja anorektikolle hoidoksi liikuntaa? Come on...

Yritysten kannalta tietysti on taloudellinen menetys menettää hetkeksi hyvä baari- tai kuntosaliasiakas, mutta kyllä toisaalta baareissakin ne hanat suljetaan joskus niiltä liian hyviltä asiakkailta. Hakeutuvat sitten toiseen kapakkaan tai eivät, ei niitä tarvitse omassa putiikissa katsella.

Jos sitten taloudellinen menetys yhden asiakkaan lähtemisen vuoksi on liian tuntuva, niin eipä mene yrityksellä hyvin.

Tietysti vaihtoehto olisi, kuten on huomattu, lähestyä varovasti asiaa ja kysyä, että miltä se vaihtoehto tuntuisi, jos esimerkiksi liikakäytöstä puhuttaisiin. Jos kenties liikunta ei ole oikea hoitomuoto anorektikolle tai alkoholi alkoholistille. Jos sitten baari sulkee ovensa alkoholistilta tai kuntosali anorektikolta, se on tehtävä asiakkaan kanssa yhteisymmärryksessä. Ja siinä saattaa kyynel tai toinenkin vierähtää. Pohjalla kun voi olla jotakin muuta, joka pitäisi saada ulos. Muuta kautta kuin vetämällä överit.

Anonyymi kirjoitti...

Aika uskomattomia kommentteja siinä mielessä, että odotetaan kuntosalilta jotain sellaista, mihin heillä ei ole oikeutta - toimia lääkärinä!

Eikö tässä maassa ole jo tarpeeksi valelääkäreitä? Olisi kiva tietää, miten neiti Sutela suhtautuu ulkonäköön perustuvaan syrjintään?

On aivan turha sanoa, että anoreksia ei ole ulkonäköjuttu ja se on hengenvaarallinen sairaus, sillä kuntosalilla ei ole lain mukaan mitään mahdollisuutta toimia lääkärinä tekemässä diagnooseja Suomen kansalaisille.

Pientä herätystä, pliis. Jos Sami olisi kieltänyt kyseistä henkilöä salilleen tulemasta, niin hän olisi syyllistynyt rikokseen.

Ja rahan nostaminen esille tilanteessa, missä kuntosali on kaikella todennäköisyydellä riskeerannut paljon rahaa vain Suomen lakia noudattaakseen, kertoo kommentoijasta kaiken.

Huono päätös bisnekselle, mutta toisaalta oikeudenkäynti ja lööpit syrjinnästä ulkonäköön perustuen olisi sekin ollut raskas reitti pitää Saara-Sofiat ja Ville-Veikot tyytyväisinä.

Anonyymi kirjoitti...

Hei, onks sulla anorexia? Hei, oletko homo? Hei, oletko ruma?

Tai vaihtoehtoisesti pelkalla naamaluvulla: Olet anorektiikko, ei asiaa meidan salille! Olet homo, ei asiaa meidan salille! Olet neekeri, ei asiaa meidan salille!

Pohjois-Amerikassa asuvana en voi kasittaa koko keskustelua. Tietysti tama henkilo saa tulla salille. Holhous on tietysti hieno asia, mutta kylla holhoojan pitaa olla pateva.

Tai hanella pitaa olla oikeus tai velvollisuus auttaa tai kieltaa.

Anonyymi kirjoitti...

Millähän tavalla baarimikko tietää jonkun olevan alkoholistin? Tietääkseni tarjoilusta voi kieltäytyä vain liian juopumisen takia, mutta sen tilan saavuttamiseen tarvitaan aika paljon alkoholia. Varsinkin alkoholistilla, jonka keho pystyy ainetta paljon kokemuksen kautta kestämään.

Täällä ajetaan mopolla moottoritiellä. Kuntosalilla ei ole mitään mahdollisuutta kieltää harjoittelua ulkonäön perusteella. Piste.

Anonyymi kirjoitti...

Käsitykseni mukaan useimmat anorektikot tarvitsevat toisten puuttumista/apua parantuakseen tai ymmärtääkseen todellista tilaansa. Vastuu siitä ei kuitenkaan mielestäni ole kuntosaliohjaajalla tai -yrittäjällä tai muullakaan ulkopuolisella. Anoreksian pitkälle edettyä on kuitenkin ilmeistä, että läheisten "järkipuheet" eivät ole auttaneet. Anorektikot vastustavat puuttumista johtuen siitä, että eivät näe kehoaan sellaisena kuin se todellisuudessa on. Kuten jotkut dementikot, anorektikot pyrkivät ja pystyvätkin pitkälle peittelemään ongelmaa myös läheisiltään. Useat anorektikot tarvitsevat ulkopuolista puuttumista, rajuakin sellaista, parantuakseen sairaudestaan.

Tällaisen henkilön nähdessään tuntee halua auttaa, mutta omakohtaisista kokemuksista huolimatta muuri puuttua toisen yksityiselämään on korkea.

Edellä oleva on tietenkin yleistystä,ilman lääketieteellistä asiantuntemusta.

Petri kirjoitti...

Taloussanomissa oli juurikin tästä aiheesta juttua pari päivää sitten; voiko asiakaspalvelija sanoa asiakkaalle ei?

http://www.taloussanomat.fi/uutiset/2011/11/26/asiakas-nyt-turpa-tukkoon/201117487/12

Onhan tuo vähän siinä ja tässä, että voiko sairaalle ihmiselle myydä jotain, mikä todennäköisesti vahingoittaa häntä. Mutta samalla on hyvä tosiaan kysyä, että jos lopputulos ei kuitenkaan muutu, niin paraneeko oma tyytyväisyys sillä, että sysää ongelman muille? Voiko leuhkia julkisesti sillä, että "me sysäsimme sairaan asiakkaan meiltä ulos, niin pelastimme hänet"?

M&M:n tapauksessa kaikilla on kuitenkin mahdollisuus ammattimaiseen liikuntakonsultointiin ja siinä ohjaaja voisi tuoda esille liian liikunnan vaaroja. Niin ne tekevät minunkin tapauksessani ja minä olen sentään kaikilla mittareilla terveen puolella. Ei se vastuu tuon jälkeen ole kuin asiakkaalla itsellään ja siksi on vähintään kyseenalaista tuomita ko. kuntosali ahneeksi, joka haluaa vain rahat kaikilta välittämättä mistään mitään.

Anonyymi kirjoitti...

Miksi ihminen tappaa itsensä 42-vuotiaana, kuten G.Speed? Samoin pari vuotta sitten Saksassa jalkapallomaalivahti. Onko niin, että oikein vaikeista asioista ei voi puhua kenenkään kanssa? Onko siis todellisia ystäviä olemassakaan? Mitä mieltä olet, Sami? Entä palstalaiset?

Anonyymi kirjoitti...

Iltalehti uhrasi viisi sivua Lahden poikapaineihin, joihin myös Tasavallan Presidentti Tarja Halonen otti kantaa.

Hienoa, että ihmisillä on prioriteetit kunnossa. Halosella ei voi olla tärkeämpää tehtävää kuin kommentoida iltapululle, että miehet voisivat pelata enemmän kuin naiset.

Ei nyt suoraan liity asiaan, mutta kun täällä puhutaan anoreksiasta ja viimeksi itsemurhasta, niin jotenkin Halosen murehtiminen terveiden miesten poikapaineista tuntui niin kornilta. WTF?

Tämä ei ole vielä katastrofi, mutta sen voi kyllä täältä jo nähdä.

Anonyymi kirjoitti...

Kukaan ei tee itsemurhaa ilman syytä.
Yleensä se syy löytyy seuraavista:
rahaongelmat - hävinnyt velaksi asti, masennus, tai pettänyt jotain henkilöä ja tietää että seuraavaksi jää kiinni.
Uskon että syy löytyy Speedin itsariinkin.
Jos oikein haluaisi poistua fiksusti täältä niin merelle, betonimöhkäleet kiinni jalkoihin nippusiteillä ja merenpohjaan riittävän syvälle, eikä koskaan ylös. Siinä olisi asennetta.

Anonyymi kirjoitti...

Cama.

Anonyymi kirjoitti...

Onko blogi lopetettu?