keskiviikko 19. elokuuta 2009

Vaaralliset hätävalheet

Ovatko hätävalheet välillä paikallaan? No entä onko tilanteita, joissa niitä ei missään nimessä kannata käyttää?

Kauppalehti referoi eilen artikkelissaan, Hätävalheet jotka käyvät työpaikalla kalliiksi, Yahoo-verkkopalvelun alkuperäistä artikkelia, 4 lies that can cost You Your job.

Koko artikkeli perustuu mielestäni siihen perusoletukseen, että luottamuksen voi menettää ainoastaan kerran. Sen jälkeen sitä ei enää ole. Minusta luottamusta ei tarvitse kenekään erikseen ansaita, vaan sen jokainen saa minun silmissäni jo äidinmaidossa. Sen jälkeen on kyse vain siitä, kuinka arvokkaana pitää tuota luottamusta toimiessaan minun kanssani. Kun sen menettää, on hyvin todennäköistä, että se on sen jälkeen kokonaan mennyttä.

Sairaaksi ilmoittautuminen on listalla ensimmäisenä. Olen samaa mieltä. Tuo on listalla todella korkealla ja oman moraalikäsitykseni mukaan täysin ala-arvoista toimintaa. Tuohon on joutunut työelämässä, ikävä kyllä, törmäämään. Välillä jopa joku ihan yllättävä henkilö on jäänyt kiinni tuosta, kahvitellessaan kaverien kanssa, kun on juuri ilmoittautunut sairaaksi. Tuon jälkeen on aika hankala hyväksyä yhtään sairaaksi ilmoittautumista.

Toisena ovat keksityt lääkärikäynnit. Niistä kukaan ei ole meillä jäänyt kiinni. Sitä en tiedä, onko niitä koskaan ollut. Tämä menee ensimmäisen kohdan kanssa ihan samaan kategoriaan. Siitä ei kannata jäädä kiinni ainakaan kahta kertaa, ellei halua jatkaa työsuoritettaan jossain muualla.

Kolmas työpaikan syöpä on toisten syyttäminen. Johtajalle tämä kohta on helppo, koska kaikki virheet, joita alaiset tekevät, johtuvat johtajasta. Hän on viimekädessä vastuussa siitä, että jokainen osaa hommansa aina. Jos ei osaa, pitää katsoa peiliin. Peiliin pitää katsoa myös silloin, kun joku tekee huolimattomuuttaan tai jopa tarkoituksella jonkin virheen. Tällöin syy löytyy huonosta työn johtamisesta. Vastuun ottaminen omista tekemisistä on vaikeaa ja välillä ihan tosissaan voisi olla hyvä laukaista, että "Ota nyt vastuu teoistasi".

Viimeinen kohta, tuntien pyöristely ylöspäin, on mielestäni sama asia kuin joku veisi rahaa taskustani. Kuten artikkelissakin mainitaan, minäkin pidän sitä todellisena loukkauksena työnantajaa kohtaan. Vaikka kahdessa ensimmäisessäkin kohdassa varastetaan työnantajalta, säännöllinen tuntien pyöristely ylöspäin on jo jatkuvaa varastamista, mitä en voi työnantajana hyväksyä missään olosuhteissa. Joku on sanonut, että kun maksaa tunneista, saa tunteja, mutta ylimääräisten tuntien, tai varttienkin lunastaminen on härskiä.

Onneksi valtaosa työntekijöistä kuitenkin arvostaa työpaikkaansa ja osaa toimia moraalikäsitysten mukaan puhtaasti. Mikäli kaikki osaisivat, ei esimerkiksi kellokortteja olisi varmaan koskaan keksitty.

[Aiheeseen liittyen: Minuuttijohtaja / Mihin aika katoaa? / Kiire - Mikä ihana tekosyy / Oletko korvattavissa? / Tupakalle vai potkut? ]

BTW Paperitehtaissa on tainnut olla kellokortit aika pitkään. Ehkä syystä. Nyt ollaan taas menossa lakkoon. (Juttu on lyhyt, mutta lukekaa kommentit!) No lakosta saa hyvän syyn sulkea tehtaat heti. Viimeinen sammutta valot. Ei kai sille mitään voi, että kohta Suomi ei enää elä metsästä, eikä se johdu puutavaran hupenemisesta...

1 kommentti:

Nimetön kirjoitti...

Ei taitaisi paperiliitto saada sympatiaa lakkoilulla. Kaivavat omaa hautaansa.

Klemmareja on joskus kotiin lähtenyt töistä. Muuten olen tullut toimeen omillani, jotka olen ansainnut puhtaalla omatunnolla.