keskiviikko 1. lokakuuta 2008

Suorittajia ja suorittajia

Tunnetko suorittajia? Suorittajia pyörii meidän jokaisen ympärillä. Saattaa olla, että meissä jokaisessa asuu pieni suorittaja, joka nostaa satunnaisesti päätään.

Suorittajallahan on tapana kerätä itselleen kaikki maailman työ- ja muut tehtävät. Kaikki narut ovat omissa käsissä viimeiseen asti. Suorittajaa "ei tartte auttaa." Hän kokee, ympäristön erimielisyydestä huolimatta, suoriutuvansa kaikista tehtävistään. Suorittajalla saattaa tehtävät kasaantua ja suorittaja ei usein juurikaan välitä tuotoksensa tai työnsä laadusta. Pääasia on vain se, että tulee mahdollisimman paljon valmiiksi.

Tunnetko sitten alisuorittajia? Niitäkin pyörii meidän jokaisen ympärillä, välillä kiusaksi asti. Alisuorittajiin törmää varsinkin työyhteisössä. Meistä varmaan jokainen pystyy nimeämään alisuorittajan. Henkilön, joka menee aina sieltä ali, mistä aita on matalin. Henkilön, joka ei juuri koskaan tee mitään niin hyvin kuin osaisi. Henkilön, joka tekee aina vain juuri sen vähimmän mahdollisen. Henkilön, joka melkein poikkeuksetta siirtää vähintään ikävimmät hommansa jonkun muun harteille. Joku voisi nimittää jatkuvaa alisuorittajaa myös laiskaksi tai välinpitämättömäksi, jopa yhteisönsä mädäksi omenaksi.

Meistä kukaan ei onnistu joka toimenpiteessä täydellisesti, vaan välillä jää suoritukseen parantamisen varaa. Vaikka meistä jokainen onkin satunnainen alisuorittaja, kukaan ei pidä alisuorittajista. Alisuorittaja on usein se heikoin lenkki, joka saa koko yhteisön alisuorittamaan. Satunnaiseen alisuoritukseen johtavia syitä voi tietysti olla monia. Voimme olla väsyneitä, kyllästyneitä, huonosti valmistuneita, ylirasittuneita ja vaikka mitä, jolla voimme hyvällä omatunolla selittää, miksi alisuoritimme. Vaikka meillä olisikin syy, voimmeko silti hyväksyä alisuorittamista?

Tunnetko yhtään ylisuorittajaa? Voi olla jo hankalampaa nimetä säännöllisesti ylisuorittavia henkilöitä tai yhteisöjä. Ylisuorittaja ylittää toistuvasti omat ja muiden odotukset ja tekee kaiken aina täydellisesti. Joskus jopa häiritsevän täydellisesti, joka tunteena johtuu taas meidän kateudesta ylisuorittajan työn jälkeä kohtaan. Meistä mahdollisesti jokainen haluaisi olla ylisuorittaja, mutta aika harva meistä on valmis tekemään mitään ylimääräistä, ylisuorittaakseen.

Ylisuorittaminen voi olla myös satunnaista. Joskus me pystymme yllättämään jopa itsemme suorittaessamme jotain tehtävää. Jostain syystä me saamme ajoittain otettua itseämme niskasta kiinni ja pystymme ylisuorittamaan. Satunnaisesta ylisuorittamisesta tulee väistämättä hyvä olo, kunnes ylisuorittamisesta tulee standardi ja rima nousee.

Jonkun mielestä ylisuorittaminen on mahdotonta. Eihän kukaan voi tehdä mitään paremmin kuin osaa. Kyllä voi.

Yksi urheilun suurimmista ylisuorituksista löytyy pituushypystä. Bob Beamon loikkasi vuonna 1968 pituutta ennätykselliset 8 m 90 cm, joka kesti maailmanennätyksenä 23 vuotta. Beamon paransi maailmanennätystä kerralla 55 cm ja omaa ennätystään 57 cm. Hän ei ollut siis pääsyt aikaisemmin lähellekään tuota suoritusta, eikä kyllä päässyt sen jälkeenkään. Tuon ennätyksen jälkeen pisin hyppy kantoi ainoastaan 8m 22 cm. Ylisuoritus on siis mahdollista.



Olimme sitten ali- tai ylisuorittajia, me olemme aika usein juuri niin hyviä, kuin oli meidän viimeinen suorituksemme. Tänään nähdään Turkuhallissa, kuka ylisuorittaa ja kuka alisuorittaa vai suorittaako kukaan yhtään mitään.

BTW Talvi tulee. Ei voi mitään. Marsissakin satoi jo lunta. Lumisade oli aika lailla turkulainen: "lumi haihtui ennen kuin se osui pintaan." Mahtaakohan sähkön hinta nousta...

15 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Toi videopätkä todistaa, että Bob Beamon pystyi tuohon suoritukseen. Käsitteellisesti on silloin aika vaikea ymmärtää, että hän olisi ylittänyt oman suorituksensa, koska hän sen juuri todisti suorittaneensa.

Sami Hurme kirjoitti...

Ei kai ylisuoritus tai ylisuorittaminen tarkoita sitä, että suorittaisi jotain täysin mahdotonta?

Ainakin minä ymmärrän ylisuorittamisen käsitteen siten, että ylittää normaalin suoritustasonsa, eli venyy parhaimpaansa.

Yliluonnollinen on taas eri käsite.

Beamonin tapauksessa taisivat vain kaikki tähdet olla kohdallaan, jos ennen kyseistä hyppyä ja sen jälkeen jää suhteettoman paljon tuosta kertasuorituksesta.

Ylittihän Beamon tällöin oman tasonsa, vai mitä?

Anonyymi kirjoitti...

Tällä logiikalla jokaisen ihmisen tietyssä asiassa tekemä elämän paras suoritus ei ole henkilökohtainen ennätys, vaan ylisuoritus.
Kysymys: Jos kirjoittaa väitöskirjan ylisuorituksesta ja se on oman elämän paras suoritus tällä saralla, niin onko se ylisuoritus, jonka voisi tavallaan sisältää siihen väitökirjaan liitteenä jälkikäteen?

Sami Hurme kirjoitti...

Tuo kysymyshän pitäisi tehdä sille väitöskirjan tarkastajalle.

En tiedä, onko tuon termin yletön tarkastelu edes tarpeen. Uskoakseni aika moni tavallinen tallaaja ymmärtää sen merkityksen, ilman väitöstilaisuuttakin. Tikustakin saa asiaa.

Eihän ylisuoritus terminä sulje pois sitä, etteikö ennätyksiä tehtäisi. Nehän ovat eri asioita kokonaan.

Joku voi pyöriä siellä ennätyksensä nurkilla joka mittelössä, kun taas esimerkissä mainittu Bob ei pyörinyt. Hän kävi sillä tasolla vain ja ainoastaan kerran koko uransa aikana. Muut suorituksethan jäivät tuosta ennätyksestä huomattavasti.

Eikö tällöin voisi ihan kohtuudella sanoa esimerkiksi juuri tuon ennätyksen tulleen ylisuorituksella, koska se selvästi ylitti urheilijan normaalin suoritustason?

Anonyymi kirjoitti...

Toinen tykkää tyttäristä, toinen äideistä...

Ylisuorittamista (eri asia kuin itsensä jonkinlainen ylittäminen) pidetään erittäin negatiivisena asiana, mistä halutaan ehdottomasti eroon. Asiaa on tietysti tutkittu, mutta en mene tosiaankaan väitöskirjasta vannomaan, koska ala on tuttua vain aviopuolison kautta.

Tässä ihan pieni pätkä aiheesta:

Nuoren ahdistuneisuushäiriö saattaa ilmetä myös vaikeutena saattaa loppuun tehtäviä tai toimintoja kohtuullisessa ajassa. Tällöin taustalla saattaa olla esimerkiksi liioitellun varmistava tehtävien "ylisuorittaminen" tuloksiin liittyvän ennakkoahdistuksen takia tai rituaalinomainen toistaminen tai tarkistaminen pakko-oireena.

Sami Hurme kirjoitti...

Ja joku puhuu aidasta, tarkoittaen aidan seipäitä.

Psykologiassa voi tosiaan käsitellä ylisuorittamista negatiivisena asiana, silloin kun se on pakonomaista. Suorittamista yleensä voidaan myös pitää negatiivisena, jos henkilöllä on suorittamisen tarve.

Satunnaisessa ylisuorittamisessa tuskin on mitään negatiivista, edes aviopuolison mielestä. Neuroosit ovat erikseen, eikä tervettä voittamisen tahtoa tai halua tehdä ennätyksiä kannata sekoittaa pakko-oireisiin.

Koska voittamisen halusta tulee sairaalloista, on oma aiheensa, josta saa monia mielipiteitä.

Anonyymi kirjoitti...

Itsensä ylittäminen on sanan mukaisesti ylisuoritus. Ylisuorittamista terminä lykätään vähän väliä psykologien selityksiin. Aika moni psykologi pitää urheilua sairaana ja voittamisen halua sairautena, joten se siitä.
Jos vaikka Aki Berg tekee ottelussa hattutempun, se on tuurilla tehty ylisuoritus. Normaalin tason suoritus se ei ole, eikä siitä tule normaalia suoritustasoa. Ei voida odottaa, että Iceberg tälläisi jatkossa aina kolme maalia, vaikka kerran onnistuisi niin tekemään.

Anonyymi kirjoitti...

Bob Beamonin yhdestä hypystä ja potentiaalisesta Aki Bergin ylisuorittamisesta kerran elämässä taitaa sittenkin olla aika pitkä matka jääkiekkojoukkueen jatkuvaan ylisuorittamiseen, mikä nyt lienee ollut se pointti alunperinkin. Eli pitkässä sarjassa Jatkoajassa ja muussa harrastuskirjoittamisessa tuttu ylisuorittaminen on kyllä ihan normaalia suorittamista.
Psykologiassa ylisuorittamista pidetään tämän blogin avauksen suorittamisena.

Anonyymi kirjoitti...

jep, ja nyt me tiedetään jo kuka alisuoritti keskiviikkona Turkuhallissa :( voi pe..

Sami Hurme kirjoitti...

Jääkiekkojoukkueen jatkuva ylisuorittaminen ei ole blogin aihe, eikä se ole bloggauksen taustana.

Kun nyt keskustellaan, niin leikitellään oikein sanoilla, koska tämähän on aihe, jossa kukaan ei ole oikeassa eikä myöskään väärässä. Yleensä juuri silloin saadaan paras keskustelu aikaiseksi.

Kun suoritetaan jotain, tekemisen nimi on suoritus ja lopputuotteen nimi on myös suoritus.

Jos ylisuoritetaan jotain, tekemisen nimi on ylisuoritus ja lopputuotteen nimi voi olla ylisuoritus.

Ylisuoritusta, tai ehkä oikeammin ylisuorittamista, voidaan käyttää tietysti myös psykologisena terminä, jolla ei tietääkseni ole vakiintuneita määreitä.

Tarkastellaan tuota Akin esimerkkiä, joka oli itse asiassa ihan hyvä. Jos Aki alkaa tuon hattutempun jälkeen yrittämään ja odottamaan kolmen maalin otteluja joka pelissä, mennään ylisuorittamisen puolelle, jolla on todennäköisesti haittaa kokonaissuoritukseen.

Eikä kannata nyt sanoa, että Aki yrittää tehdä maaleja joka pelissä. Jos se tuli mieleen, missasti pointin totaalisesti.

"Psykologiassa ylisuorittamista pidetään tämän blogin avauksen suorittamisena." Mitä tässä sanottiin?

P.S. Ilman Jatkoaikaa ja kaikenlaisia harrastuskirjoittajia meillä olisi paljon vähemmän luettavaa. Parantainen kirjoitti tänään hyvin kirjoittamisesta, joka ei ole kirjoittamista

Anonyymi kirjoitti...

Suorittajallahan on tapana kerätä itselleen kaikki maailman työ- ja muut tehtävät. Kaikki narut ovat omissa käsissä viimeiseen asti.
Mitä tässä sanottiin?

Kirjoitit suorittamisesta näin:

"Suorittajaa "ei tartte auttaa." Hän kokee, ympäristön erimielisyydestä huolimatta, suoriutuvansa kaikista tehtävistään. Suorittajalla saattaa tehtävät kasaantua ja suorittaja ei usein juurikaan välitä tuotoksensa tai työnsä laadusta. Pääasia on vain se, että tulee mahdollisimman paljon valmiiksi."

Ja psykologiassa ylisuorittamista kuvataan juuri samalla tavalla. Aitiyden ja opiskelijoiden ylisuorittaminen on melkoinen (ja kasvava) ongelma mielenterveyden saralla.

Tätä siinä yritettiin sanoa.

Lisäksi vielä jatkokommentti:

Vertaus Akin potentiaaliseen ylisuorittamiseen (tuota hattutemppua jatkuvasti metsästäessä) viittaa jo paljon enemmän psykoloogiseen ylisuorittamiseen kuin esimerkiksi sen ensimmäisen hattutempun tekeminen, Bob Beamonin hyppy tai Padan hopea.

Sami Hurme kirjoitti...

Ei nyt kannata hermostua, mutta tietääkseni psykologiassa ei ole varsinaista luokittelua suorittajalle tai ylisuorittajalle, jotka voivat olla samakin asia, riippuen tilanteesta.

Ylisuorittaminen ja suorittaminen, pakon omainen tai ilman pakkoa, voivat hyvinkin olla kasvava ongelma. Sitä ei kukaan ole kieltänyt.

Eikö tuossa viimeisessä kommentissa nyt päästy samalle sivulle? Ylisuorituksia voi siis tehdä ilman pakonomaista ylisuorittamista ennen tai jälkeen sen ylisuorituksen.

Nyt käyn suorittamassa spinningiä...

Anonyymi kirjoitti...

TPS ei edes pelannu tänään ja aika miinusmerkkinen suoritus, kun putosi yhden sijan. Onneksi HPK ei voitostaan huolimatta tullu edes rinnalle. Nyt tarttis saada huomenna ja lauantaina ylisuorituksia, hattutemppuja, kyykytyksiä...

Anonyymi kirjoitti...

Sut on nähty. Tänään Tepsi menee Hakametsään ja hakee kolme pinnaa. Lauantaina Blues kokee Turussa uuden perheemme voiman ja se on siinä.

Anonyymi kirjoitti...

Suorittajalla on monta rautaa tulessa. Tekee paljon, mutta paljon jää kesken.

Ylisuorittaja yrittää tehdä kaikki liiankin hyvin, täydellistäkin paremmin tai olettaa, että häneltä odotetaan täydellistä suoritusta, joka kerta, vaikka niin ei olisi. Tämä aiheuttaa monelle rittämättömyyden tunteen, vaikka todellisuudessa hän tekisikin tehtävänsä hyvin.

Alisuorittaminen on usein laiskuutta tai kapinaa tehtävän antajaa kohtaan.

Tältä pohjalta me lähestymme työperäisiä stressioireita, kun opetamme työntekijöitä tekemään töitä viisaasti. Nuo kaikki voivat aiheuttaa stressiä, myös siis laiskuus, vaikka se kuulostaakin hassulta.