Selkä meni niissä ensimmäsissä nopeustreeneissä, ensimmäisessä aitahypyssä, johon tietysti hyppäsin vanhasta muistista. Alastullessa selkä venähti pahasti, mutta ei tuo tuolloin hirveästi haitannut. Seuraavassa nopeustreenissä tuli vielä hypittyä aitoja, vaikka tuo selkä ei ollutkaan parantunut. Se oli vikatikki. Selkä otti selvästi nokkiinsa ja kiusasi vielä viime viikon perjantain porrastreenissäkin, vaikka pari juoksutreeniä jätinkin väliin.
Täytyy myöntää, että nuo ammatikseen kiekkoilevat ovat oikeasti kovassa kunnossa. Edellispäivänä, perjantaina treeni oli taas vähän helpompaa, mutta viime perjantaina oli suuria vaikeuksia pysyä mukana ja viimeisessä vedossa takareisikin jo oireili, mutta tuohan on vain selitys. Pohjakunto ei vaan aina kestä ja sen huomasi vetojen jälkeen, portaissa, kun jouduin taas luovuttamaan neljännen nousun jälkeen, ettei taju lähtenyt kesken nousun. (No kyllä tuo takareisi oikeasti repsahti ja valutti vielä nätin mustelman polvitaipeeseen.)
Edellispäivänä jaksoin koko setin ja ihmettelin, miten eräs isokokoinen vieraileva tähti, joka ei ole kiekkoilija, jaksoi myös vetää koko setin läpi.
Kyllä se vaan on niin, että tällaisella aktiivisellakin kuntoilijalla on vaikeuksia vetää noinkin lyhyt treeni läpi siten, että yrittää pysyä ammattilaisten mukana. Helpompaahan tuo itse treenaaminen on joka kerta, mutta niin se on muillakin ja sen johdosta tehot ja vauhti kasvavat muillakin.
On se silti ollut hienoa olla mukana ja kokeilla vaihteeksi niitä omia rajojaan ja miltä oikea harjoittelu tuntuu. Joku ryhmästä ihmettelikin, mikä motivoi tällaisen kuntoilijan kiusaamaan itseään aikaisin perjantaiaamuna. Mietin tuota perjantaina koko päivän. Se syy on juuri tuo rajojen kokeilu ja itsensä ylittäminen. Vaikka aamulla väsyttää tajuttomasti, treenin jälkeen on loistava olo, kun on taas voittanut mukavuuden tunteen. On hienoa huomata, että vieläkin löytyy asennetta, jopa itsensä kiusaamiseen, aikaisin aamulla.
Jos joku joskus epäilee, että kiekkoilijat eivät ole kesällä kunnossa tai että he eivät treenaa kesällä, tervetuloa katsomaan ja kokeilemaan, miltä tuo tuntuu. Me järjestämme tuon kokeilutilaisuuden elokuussa.
Tässä vielä yhden ammattilaisen sykekäyrä perjantain treenistä:
Viimeksi taisin luvata cardiospinningin sykekäyrän, joten sellainen on tässä:
BTW Voihan sitä juosta juoksumatollakin. Jonkun mielestä se voi jopa olla hauskempaa.
Me vaihdoimme juoksumattojemme matot juuri, joten tule kokeilemaan, onko juokseminen noin hauskaa.
4 kommenttia:
Heips, oliko varmasti "ammattilaisen" sykekäyrä tuo eka...näytti meinaan aika samalta kun omani ja olen ihan tavallinen taavitar...eli maksimi tulee repäistyä heti alkuun ja lopussa piikit/syke jää alas kun pumpun suorituskyky ei enää riitä ;) tai sitten soitetaan liian hyvää musiikkia, eikä voi millään keskittyä polkemiseen... Tolla you tuben juoksumattosällillä on varmaan myös samanlainen käppyrä; eli maksimi ulos kahdessa minuutissa, hame korvissa ja pieni pelko perskankussa että meneeköhän taas päin seiniä. Tuo oli TOSI hyvä pätkä, nauratti ihan mahottomasti. Olisko siellä käynyt niin että salilla oli todella pulaa pätevästä henkilökunnasta..ainakin personal trainer näytti yliarvioivan raskaasti asiakkaan kunnon ;) ;)
Tuossa alemmassa Samin esittelemässä sykekäyrässä on selkeesti poljettu petshopboysin koko tuotanto tunnissa ;)
Milloin tuo "mainostettu" kokkeilutilaisuus piikkamiseen järkätään? ööh siis milloin elokuussa?
Intervalliharjoituksen tarkoitushan on tuo mahdollisimman suuren sykevaihtelun aikaansaaminen...
Se ammattilainenhan harjoittelee samalla tavalla intervallia, kuin kuntoilija. Syke mahdollisimman ylös ja sen jälkeen mahdollisimman alas.
Kuntoilijan ja ammattilaisen erottaa sitten siinä, kun ne laitetaan samalla viivalle tekemään teholtaan ja vauhdiltaan samanlaista treeniä.
Ammattilaisen syke laskee yhä palautuksissa ja nousee piikeissä, mutta kuntoilijalla sykekäyrä tasoittuu. Korkeat piikit laskevat ja laaksot nousevat, happi loppuu ja pi...
Elokuussa. Seuraa ilmoittelua ja tätä palstaa...
Mää koitin kommentissani viitata lähinnä vaan siihen että tuossa käppyrässä ekan 15 min aikana on ihan oikeesti menty maksimisykealuelle ja syke on sahannut ylös ja alas. Lopussa vaikka käyrä on myös sahaavaa, niin ei olla varmaankaan enää hlön maksimisykealueella...vai miten se nyt oli?
En tiedä kyseisen henkilön sykerajoja, joten en tiedä, ollaanko siinäkin maksimikestävyysalueella.
Äkkiseltään voisi kuvitella, että ei olla, joka tietysti osaltaan johtuu myös siitä, että harjoite vaihtuu kokonaan noiden sahojen välillä. Miten, löytyy osasta yksi.
Lähetä kommentti