Hinnan alennukset sisäänheittotarjouksissa saattavat kuitenkin olla useinkin perusteltuja, mutta vain satunnaisesti käytettynä. Mikäli kukaan ei koskaan osta mitään listahinnalla, se ei ole listahinta. Tuolloin se alennettu hinta on tuotteen oikea hinta.
Jos kuntokeskuksella on liittymismaksu, mutta sitä ei koskaan peritä asiakkailta, vaan sen saa aina veloituksetta, tuote on tehty asiakkaan huijaamiseksi. Sille ei siis ole mitään perustetta.
Henkilökohtaisesti vierastan eniten hinnan alennusta, paitsi kesällä. Kesäkampanjamme on ollut toimiva jo monen vuoden ajan. Olemme monena vuotena myyneet uusia jäsenyyksiä kolmanneksi eniten juuri heinäkuussa, joka on meidän alalla erikoinen poikkeus.
Uskon sen johtuvan siitä, että myyntimme ei ole heinäkuussa lomalla, vaan he kalastavat silloin, kun altaassa on eniten kalaa, eli ihmisiä, joilla ei ole mitään voimassa olevaa jäsenyyttä mihinkään. Heinäkuussa ihmiset ottavat rennosti, kun on lomaa ja aikaa käydä keskustelemassa mahdollisesta jäsenyydestä. Kesämakkaroistakin pitäisi ehkä päästä eroon jo ennen syksyä...
Kaikki muut markkinointikeinot, paitsi hinnan alennus, ovat yleensä kertakäyttöisiä, joiden toistaminen ei välttämättä toimi, vaikka se olisi toiminut aivan loistavasti ensimmäisellä kerralla.
Hinnan alennus on aina helppo tapa saada palveluja myydyksi, tuoton kustannuksella. Siksi vierastan sitä. Pidän hinnan alentamista viimeisenä oljenkortena selviytyä. Se on jopa hieman pelottava, koska jos sekään ei onnistu, saa laittaa lapun luukulle.
Kuka tahansa saa esimerkiksi kuntokeskuksen täyteen väkeä, kun ruuvaa hintaa riittävän alas. Tuottaako keskus mitään sen jälkeen, on aivan eri asia.
Rahan lisäksi kuntokeskusalalla on saatu hyviä tuloksia tarjoamalla asiakkaalle ylimääräistä harjoitteluaikaa, joka tietysti on periaatteessa myös hinnan alentamista. Tuossa meidän kesäkampanjassakin on periaatteessa kyse juuri tästä, vaikka siinä pelataankin varsinaisella hinnalla.
Alennusprosentit toimivat myös satunnaisesti, mutta taas alennetaan hintaa. Kilpailutkin toimivat joskus. Niin suurta palkintoa ei kuitenkaan ole varaa kokeilla, että sillä olettaisi olevan riittävän suuri vaikutus kampanjan onnistumiseen. Alalla annetaan usein myös liittymislahjoja, mutta niissä on vähän sama ongelma kuin kilpailuissa. Niin suurta lahjaa ei uskalla antaa, että sen olettaisi vaikuttavan niin paljon myyntiin, että se kannattaisi.
Paras tarjous kaikista on ylivoimaisesti se, että pitää asiakkaan tyytyväisenä. Tyytyväinen asiakas tuo aina lisää asiakkaita. Se toimii aina.
Muistathan Sinäkin kertoa kaverille, että kesätarjouksemme on voimassa vielä heinäkuun ajan! Tästä voit lähettää meille omat ja/tai kaverisi yhteystiedot, jos haluatte hyödyntää kesätarjouksemme.BTW Oli mahdollisesti parhaat potkiskisat, jotka olen tuijottanut. Kaatumisia ja filmaamisia oli yhä liikaa, mutta niitä oli entistä vähemmän. Tällä kertaa ei taidettu voittaa yhtään ratkaisuottelua filmaamalla. Suhtaudun jalkapalloon nyt entistä positiivisemmin. Meidän Interkin porskuttaa yhä liigakärjessä. Pitäisi varmaan Veritaksellekin vääntäytyä...
Täytyy tehdä - listaltani (josta julkaisen otteita jossain vaiheessa) löytyy jalkapalloakin:
You´ll never walk alone -kappaleen laulaminen Liverpool - ManU -ottelussa. Tuo täytyy joskus kokea!
8 kommenttia:
Asiakastyytyväisyys on tärkein elementti yrityksen menestymisen kannalta. Tyytymättömyyteen voi tutustua aikaisemmassa budjettikeskustelussa. Siellä mopo on lähtenyt pahasti käsistä.
Liverpoolin fanien esitys tuossa YouTuben pätkässä on ehdottomasti Grammyn arvoinen suoritus. Loistavaa!
Mielelläni sen paikan päällä kokisin, vaikka pelinä kuningas jalkapallo on lähes yhtä mielenkiintoista kuin pelialustan ruohon kasvun seuraaminen.
Tarjouksista sen verran, että isoäitini on aina ostanut vain erikoistarjouksia.
Hänellä ei ole koskaan lähtenyt mopo käsistä, mutta maaliskuussa 1957 potkukelkka teki tepposet kun alla oli upea kantohanki.
Olen yhtä ulkona jalkapallosta, kuin mummosi hangessa. Mummosi on fiksu, kun osaa laskea markan päälle... (heh, heh, monta merkitystä, heh, heh, laskea, heh, heh...)
Tuota Liverpoolia fanitan vain ja ainoastaan tuon laulun vuoksi. Se näyttää tuossakin videopätkässä niin hienolta, että se täytyy joskus kokea paikan päällä.
No joo. Paidatkin on hienon värisiä.
Kun laulu on laulettu ja pallo lähtee keskeltä liikkeelle, voikin lähteä pois areenalta...
Amerikkalainen Monday Night Footballkin Detroitissa oli joskus niin tylsää, että lähdettiin kesken pois. Ei ymmärtänyt hehkutusta...
Näin ton mopon just Ruissalon sillal. Toivottavasti se ei ajanu sillalta mereen tai puhtaaseen rantakivikkoon. Liverpoolin pätkä oli kyl siisti.
Tarjouksista puhuttaessa NHL:ssä tehtiin aika monta tiistain aikana.
Jortikan oppilas Brian Campbell oli päivän kingi kuitattuaan kahdeksan vuoden ja 57M taalan sopimuksen Chicagoon. Ei paha.
Nikke Hagman sai 12 miljoonaa Torontosta ja Ossi Väänänen miljoonan Phillystä. Nikken sopimus nelivuotinen ja Ossin yksivuotinen.
Päivän hauskin/tyhmin juttu oli Toronton tarjoama sopimus yhden kauden NHL:ssä pelanneelle pakille Jeff Fingerille. Neljän vuoden diili ja 3.5M kaudessa.
Joku rääväsuu kirjoitti Toronton antaneen faneilleen kerrankin ihan kunnolla (keski)sormea, eli Finger. Upeaa kamaa.
Hagmanin 3M per kausi on myös vitsi, joten Toronto jatkaa leikkiään NHL:n Ruissalona.
Nikke 3M / kausi ja Ruutu 1,3M / kausi. Onko noiden peliesityksissä yli puolet eroa? Olen aina pitänyt molempien tavasta pelata aina loppuun asti, asenteella, mutta nyt toinen on onnistunut nevotteluissa paremmin...
Nikellä oli 27 maalia ja vähemmän ikää, mikä varmaan vaikutti.
Pitkänen sai 3v/12M ja Väänänen 1v/1M, joten kiekollisesta taidosta maksetaan aina enemmän.
Niinhän se on.
Minäkin maksaisin Nikkelle enemmän kuin Jarkolle, mutta onko se ero sittenkään noin suuri?
Nikkelle jo sen vuoksi, että on noita Kreisi Skeitin kiekkokoulun junnuja.
Sama vähän noiden pakkien kohdalla. Onko toinen neljä kertaa parempi?
Siis oikeammin pitäisikö ottaa neljä yhden hinnalla vai yksi neljän hinnalla?
Ei tuohon nyt ihan helppo ole vastata. Vai onko?
Lähetä kommentti