Ei tuota siis mitään tuskaa olla näkötorneissa, varsinkaan sisällä, tai korkeiden talojen parvekkeilla. Tikkailla kyllä, mutta ei parvekkeella, samassa kerroksessa. Salin telineilläkin, joiden työkorkeus on viitisen metriä, polvet lyövät välillä yhteen.
Välillä pitää ottaa härkää sarvista ja tehdä pelon vastaisia juttuja, varsinkin jos niitä haluaa lievittää.
Moni turkulainen tietää Wärtsilän nosturin. Sen sinisen pukkinosturin, STX Europen telakalla. Enää siinä ei luonnollisesti lue isoilla kirjaimilla WÄRTSILÄ, mutta sininen se on yhä. Kvaernerkin siellä taisi jossain vaiheessa lukea aika isolla. Kuka lienee kesätöissään sen nosturin tekstin maalannut yli.Nosturin palkin yläreuna on GPS:n mukaan noin sadan metrin korkeudessa. Ihan varmaa korkeutta emme saaneet tietoomme, kuten emme myöskään Koneen valmistaman nosturin painoa. 600 tonnia se kuitenkin nostaa ja telakka kuolee, jos sille sattuu jotain. Telakoita on mennyt nurin sen vuoksi, että nosturi on mennyt nurin.
Hissillä noustiin kolmanteen kerrokseen ja siitä nosturin päädyn ovesta ulos tikkaille, joita pitkin kiivettiin pukin päälle. Voi herranen aika, että tämä äijä jännitti. Meinasin peruuttaa takaisin sisälle, mutta jostain sain sen verran voimaa, että uskalsin kiivetä tikkaille ja niitä pitkin palkille.
Palkin päällä ei ollut mitään ongelmia. Siellä olisin taas seisoskellut vaikka kuinka kauan. Jännäkakka meinasi taas päästä, kun piti laskeutua tikkaita pitkin takaisin hissikerrokselle. Olin varmasti vitvalkoinen. Kädet ainakin tärisivät siihen malliin, että taidan olla vielä yön unissakin niillä tikkailla, jotka ovat tuossa kuvassa, oikealla.Rohkeus kuitenkin voitti tällä kertaa ja kokemus oli uskomaton. Nyt sinun ei kuitenkaan kannata ruveta suunnittelemaan kiipeilyretkeä nosturiin, koska se ei ole turistikohde. Olemme jo pitkään odottaneet suhteiden kautta mahdollisuutta päästä nosturiin, huoltotöiden yhteydessä ja nyt se onnistui. Ei siis kannata soitella telakalle ja kysyä audienssia.
Tältä sieltä näyttää:
Kuvia lisää naamarissa.
BTW Käytiin samalla reissulla tutustumassa tekeillä olevaan laivaan, Oasis Of The Seas, joka on valmistuttuaan maailman suurin risteilijä. Uskomaton laitos, ei voi muuta sanoa. Telakan teemojen mukaiset evolution ja varsinkin revolution näkyvät jo nyt. Kyllä siellä kerätään leukoja lattialta, kun laiva on valmis ja jenkkituristit ryntäävät laivan käytäville. Ei ole kuvia, kun ei ollut kuvauslupaa, sorry. Kun sitä vajaan 400 metrin purkkia käveli ympäriinsä, ei ihan heti tullut lama mieleen, joskin se tulee mieleen kun miettii, mistä telakka saisi lisää töitä näiden alusten jälkeen.
1 kommentti:
Korkean paikan kammo on hassu oire. Itsekin siitä ainakin jossain määrin kärsin.
Aikanaan eräällä operaattorilla hommissa ollessani oli kyllä melkoisen kova paikka kun työn alkamisen jälkeen varusteita sain ja niiden mukana myös pylväskamat. "Niin joo, se pylvästyöskentely juu..."
Onneksi fobia on sen verran lievä että sain itseni pylvästyöskentelyyn pakotettua. Nyt ei varmasti enää onnistuisi kun en ole tolpassa käynyt noin kahteen vuoteen.
Aikanaan ABB:llä olin tekemässä Helsinkiin jonkin kaupunkilähijunan radan laajennusta, sieltä jäi elävästi mieleen kympin vinkki. Teimme radan reunassa olevien ohjaintolppien johdotuksia, tolppia oli monta peräkkäin. Hän sanoi "katsos miten toi kolmas tolppa viskaa edestakaisin kuin tuulisi kovaa, siellä pelätään". Ilmeisesti kun on ylhäällä jäykkänä kauhusta niin ei osaa elää heilumisen mukaan vaan omalla käytöksellään saa aikaan sen että heilunta alkaa kertaamaan itseään.
No juu, tuolla telakallakin on tosiaan tullut käytyä firman jos toisen puolesta ( rautakoura on sentään ole, he ovat kovia heppuja ) ja olen hämmästellyt nosturia melko läheltä mutta ylös en ole koskaan päässyt. On se vaikuttavan kokoinen rakennelma kyllä maastakin katsottuna.
Lähetä kommentti