Kuntoilua vai kulttuuria?

Eilisestä alkaen työnantajat ovat voineet tarjota verottomasti työntekijöilleen liikuntapalvelujen lisäksi kulttuuria yhteensä 400 euron arvosta vuodessa. Aktiivinen liikunta ja passiivinen kulttuuri on nyt tässäkin suhteessa pyritty runnomaan samaan muottiin.

Mistä se johtuu, että kulttuuri ja liikunta yritetään väkisin yhdenvertaistaa joka käänteessä? Yksi ja sama ministerikin hoitaa sekä kulttuuria että urheilua. On totta, että urheilijoiden keskuudessa on "taiteilijoita", kaikenlaisia taivaanrannan maalareita ja taiteiljoiden keskuudessa voi olla urheilijoita, vaikka en ole tavannut. Siitä huolimatta ne ovat olleet toisilleen jonkinlaisia punaisia vaatteita, melkein aikojen alusta alkaen.

Pienestä pitäen yhteiskunta on opettanut meille, että urheilijat ja taiteilijat eivät leiki samalla laatikolla, eivätkä samoilla leluilla, eivätkä treffaa samoja ihmisiä. Miksi niitä yritetään monissa yhteyksissä väkisin yhdistää?

Ei sillä, etteikö tästä kulttuurin ja kuntoilun yhdenvertaisuudesta olisi nyt meille liikuntapalvelujen tuottajille hyötyä - Onhan siitä, kuntoilun tukimahdollisuus nousi 100%, eli 400 euroon, kun kulttuuri astui kuvioon. Meille on siis ihan loistava asia, että kulttuuri sai tältä osin verovapauden, koska kuntoilija saa nyt työnantajaltaan enemmän tukea kuntoilulleen, ellei hänkin ala täysin kultturelliksi ja unohda kuntoilua kokonaan.

Mitä tuolla 400 kulttuurieurolla saa? Esimerkiksi:

• Kausikortin D-katsomoon Palloseuran lätkämatsiin
• Parikymmentä kertalippua teatteriin
• Viitisen kappaletta oopperalippuja
• Nelisenkymmentä leffalippua
• Neljä kolmen päivän lippua Ruisrockiin
• Vajaa 60 lippua taidemuseoon

Ihan kivoja paikkoja ja tapahtumia, mutta miksi työnantajan pitäisi maksaa työntekijöilleen edellä mainittuja passiviteettejä? Kulttuurinälän tyydyttämiseksi kenties, joka mahdollisesti parantaisi työntekijän työpanosta ja työviihtyvyyttä jollakin tavalla.

Mihin noista tapahtumista työntekijä menee yksin? Ja kun ei mene yksin, niin monelleko perheenjäsenelle tai ystävälle hän ostaa lipun niillä työnantajan antamilla kulttuuriseteleillä?

Mitä tuolla 400 euron liikuntaeurolla saa? Esimerkiksi:

• Yli puolen vuoden jäsenmaksut tai yli 30 kertamaksua M&M Kuntotalossa
• 100 käyntiä kunnallisessa uimahallissa
• Vajaa 30 tennisvuoroa
• Ratsastuksen alkeiskurssi tai toista kymmentä viikkoa vakiovuoroja
• Viitisenkymmentä kertaa kiipeilyä
• Nelisenkymmentä kertaa hiihtoa hiihtotunnelissa

Kuntoilun tarjoamisen verottomuus on pitkälti johtunut kansanterveydellisistä syistä. Työnantajalla on todellinen mahdollisuus säästää kuluissaan, esimerkiksi sairauspoissaolojen vähentyessä, kun työntekijöitä on aktivoitu kuntoilemaan. Kuntoilun tukemismahdollisuus on mahdollisesti kaikilta osin perusteltua, katsottiin sitä mistä näkökulmista tahansa.

Vaikka suosittelen yhä yrityksille suorien sopimusten tekemistä liikuntapalvelujen tuottajien kanssa, monestakin syystä, päätimme M&M:llä ottaa jatkossa vastaan myös Kulttuurisetelejä ja Luottokunnan Virikestelejä. If You can´t beat them, join them.


[ Aiheeseen liittyen: Kulttuuri ja liikunta henkilökuntaetuna / Kulttuuriseteli / Liikuntasetelit - TS 14.1.2008 ]


BTW Olen Kirjakauppaliiton kanssa samaa mieltä, että kirjat olisi pitänyt niputtaa tähän samaan kulttuurin kategoriaan, jolloin kulttuuriin suunnatulla setelillä olisi voinut ostaa myös kirjoja.

Kulttuurisetelillä ostaminen on sidottu nimettyyn henkilöön. Kaikkiin tavarahankintoihin sekä teatteri- ja urheilutapahtumien pääsylippujen ostamiseen sisältyy mahdollisuus, että hankittu tuote luovutetaan toiselle tai siitä nauttii useampi kuin yksi henkilö.

Samaa mieltä. Miksi verottomuus nyt koskee vain kertakäyttöisiä tuotteita tai palveluja?

...Niin ja nyt voit lukea uuden toimitusjohtajan katsauksen...