maanantai 8. syyskuuta 2008

Herra Huu vastaa...

... haasteeseen, kun nyt lapsien säikyttelyltä ehtii...

Haastehan kuului näin:
Listaa viisi laulua, joista pidät tällä hetkellä. Ihan sama, mitä genreä ne ovat, millaiset sanat niissä on tai ovatko ne edes hyviä, mutta niiden täytyy olla lauluja, joista todella nautit tällä hetkellä. Tämän syksyn parhaat biisit, jotka saavat olla joko täysin tuoreita tai mahdollisesti vanhempia tapauksia. Postaa siis lista näistä viidestä tämän hetken lempparilaulusta blogiisi ja haasta sitten viisi muuta bloggaajaa samaan!
Siis viisi tällä hetkellä mielessä pyörivää, hyvää biisiä. Ei siis välttämättä maailman parhaita biisejä, tai niitä biisejä, jotka listaamalla kertoo olevansa jotain muuta, kuin todellisuudessa on, vaan sellaisia, joista pidän juuri nyt.

Tässä tämän omalaatuisen lastensäikyttelijän lista:

All Summer Long by KID ROCK
En pääse tästä biisistä eroon. Enkä edes halua. Saa soida päässä ihan kuinka kauan tahansa. Ehdottomasti mukavin ja kesäisin ralli pitkään aikaan. Sopii loistavasti tähän ankeaan syksyyn.

What A Wonderful World by LOUIS ARMSTRONG
Ehkä yksi maailman parhaimmista kappaleista.
And I think to myself .....what a wonderful world

Life Is Beatiful by SIXX:AM
You can't quit until you try
You can't live until you die
You can't learn to tell the truth
Until you learn to lie

You can't breathe until you choke
You gotta laugh when you're the joke
There's nothing like a funeral to make you feel alive

Just open your eyes
Just open your eyes
And see that life is beautiful.
Will you swear on your life,
That no one will cry at my funeral?


Just Another Psycho by MÖTLEY CRÜE
I went to the doctor,
it wasn't a shocker,
when he said I should know,
I'm just another psycho

Uusi lätty on Mötley Crüen paras levykokonaisuus. Tähän olisi voinut laittaa koko levyn, koska se on soinut autossa ilmestymisestään asti.

Code Of The Road by DANKO JONES
Nothing comes easy, but it's worth the fight
Hieno ralli

Ja jokerina:
Fear Of The Dark by IRON MAIDEN
Tämä pyörii aina mielessä. Tämän kappaleen mikä tahansa liveversio saa ihon rullalle koska tahansa ja missä tahansa.


Nyt vielä odotellaan, alkaako Metallican ja AC/DC:n lätyt soimaan päässä. Niistä lisää myöhemmin.

Haasteessa pyydetään haastamaan viisi muuta bloggaajaa. Höh. En edes tunne niin montaa ja nekin, jotka tunnen, on jo haastettu ja ne ovat jo vastanneet. Ystäviäkään ei ole, enkä niitä täältäkään hae, joten jätetään haastamatta ja tyydytään tähän, mitä on ja haastetaan kaikki tämän blogin lukijat.

Ja päätetään Herra Huun mietteisiin:
Miksi pitäisi tehdä niin kauheasti työtä, kun selviää vähemmälläkin, mietti herra Huu. Ei minua kukaan moiti vaikken mitään teekään, se on minun oma asiani.
Pahaa ei ollut ennen kuin joku keksi sen. Siitä saakka sitä oli ollut ja ollut. Ja kohta kaikki halusivat sitä mitä toisilla oli. Ja kun he saivat sen tavalla tai toisella, ei sekään tuntunut enää miltään kun se oli kaikilla ja kilpailu jatkui ja paheni. Vain herra Huut pysyvät siitä syrjässä, herra Huu mietti. Minulle riittää tämä mikä on.
BTW Joku oli ihan aiheesta lähestynyt meitä ja asiakkaitamme Aamusetin tekstiviestipalstalla seuraavin sanoin:
Itäharjun M&M:n edessä olevat paikat ovat invapaikkoja, kuten ikkunaan liimattu merkki kertoo. Silti edusta on täynnä autoja, joiden kuskit ovat kaikkea muuta kuin liikuntarajoitteisia. Jaksatte kyllä kävellä salille sieltä takapihaltakin.
Jokaisessa laadunseurantatutkimuksessa asiakkaamme antavat itselleen palautetta tuosta aiheesta.
Henkilökuntani käy laputtamassa autot aina kun ehtivät, varta vasten tuota tarkoitusta varten painetuilla lapuilla.
Asiasta on huomautus pukuhuoneiden ovissa.
Poliisikin käy joskus laputtamassa autoja.
Siitä huolimatta kyseisillä invapaikoilla pysäköi välillä autoja, joissa ei ole invatarraa.
Paikat ovat varattuja nimen omaan meidän liikunrajoitteisille asiakkaille, koska mekin uskomme, että muut jaksavat kävellä parkkipaikaltamme, kun tulevat kuntoilemaan.
Autoja ei kuitenkaan voi siirtää, vaikka joku ei välittäisikään merkistä, joten mitä meidän pitäisi tehdä?

3 kommenttia:

Henry Rankonen kirjoitti...

Usein nappaa pahasti kun on pysäköity lähes poikittain niin, että auton perä on jalkakäytävällä. Autolla luiskaa ylös noustessa Kalevantielle tälläinen pysäköinti estää näkyvyyttä melko lailla. No, salilla kävijöiden invaliditeettiaste autosta nousijoiden mukaan on lähes 0%. Eräs asiakas jolla on liikuntarajoitteisuutta parkkeerasi auton siististi ja siten, että muillekin jäi tilaa niille varatuille paikoille. Tämä ei aina onnistu ihan kaikilta.

Sami Hurme kirjoitti...

Erään liikuntarajoitteisen asiakkaamme mukaan pysäköinti ko paikoilla on väheentynyt ja he saavat autoaan paremmin ko paikoille.

Ehkä siis hiljalleen kaikki alkavat ymmärtämään paikkojen merkityksen. Lätkät eivät ole seinässä vain asiakkaiden kiusaksi...

Anonyymi kirjoitti...

Tähän on pakko sanoa, että lätkät ovat auttaneet, mutta edelleen on varsinkin aamuisin niitä "invalideja", jotka ajavat autonsa ikkunoiden eteen, rientävät tunniksi juoksumatolle ja pomppivat takaisin autolleen. Ilman vammoja.

Hävettää, sillä salilla käy oikeasti liikuntarajotteisia ihmisiä - mikä on mielestäni todella kunnioitettavaa - mutta välillä joutuvat viemään autonsa talon taakse.