Olen pitkään ihmettellyt, että miksi Mäkkäri myy koko ajan tuotteitaan ihan polkuhintaan, siis eurolla tai kahdella, kun se samalla tekee vuodesta toiseen tappiota. Käyn aika usein ostelemassa pikaruokaa, välillä myös Mäkkäristä. Melkein poikkeuksetta katson listalta aina ne erityisen halvat tarjoukset ja ostan niitä, koska niissä ei ole koskaan mitään vikaa. Nälkä lähtee niilläkin.
Ostaisin mahdollisesti ne samat burgerit myös kalliimmalla, varsinkin jos halpoja tarjouksia ei olisi tarjolla. Tai voisin ostaa niitä kalleimpia hampurilaisia, jos halpoja tarjouksia ei olisi tarjolla.
Saako Mäkkäri oikeasti asiakkaita toisilta pikaruokayrittäjiltä tuolla polkuhinnoittelulla? Mahdollisesti muutaman, mutta mitä järkeä on myydä tuotteitaan alle tuotantokustannusten? Silloinhan käy niin, että tappio kasvaa koko ajan, myynnin kasvaessa. Ei ehkä samaa vauhtia, mutta kasvaa kuitenkin.
Luulisi, että kun on parin kymmenen vuoden aikana tehnyt 80 miljoonaa tappiota, olisi jo nostanut hinnat tuotantokustannusten tasolle. Hesburgerin ei ole tarvinnut lähteä hinnoittelemaan itseään ulos, vaikka taisteleekin samoista asiakkaista. Tai tuolta tuo ainakin näyttää, tällaisen alaa tuntemattoman kuluttajan silmissä.
Tässäkin herää taas se kysymys, että onko se hinta sittenkään ratkaiseva tekijä, pitkällä juoksulla. Kun on kerran laskenut hintaa, sitä on sen jälkeen aina vaikeampi nostaa, edes sille samalla tasolle, josta sen laski. Kun on luonut tarjouskäytännön, siitä on lähestulkoon mahdotonta päästä irti.
Mäkkärillä riittää varmasti niitä vannoutuneita kuluttajia, jotka ehkä aluksi kiukuttelisivat hintojen korjauksesta, mutta viimeine päätyisivät taas tiskille, ostoksia tekemään. Burgereissa on kuitenkin eroja. Jos minun pitää valita, se on Hesburger, eikä sillä ole mitään tekemistä turkulaisuuden kanssa.
Heikki Salmelan tarina olisi joskus kiva kuulla hänen itsensä kertomana. Vuonna 2002 City kirjoitti näin, kun "junttiburger hotkaisi coolburgerin". Talouselämästä pitää poimia loppuun vielä Heikin lausumaa, johon voin helposti yhtyä:
Koulutus on hyvä asia, mutta on idioottimaista, että me koulutetaan tuhottomasti maistereita ja tohtoreita. Nuoret ihmiset käyvät parhaat vuotensa koulua, kun he voisivat aloittaa yrittämisen ja ottaa kaiken irti elämästä.Onneksi muillakin suomalaisilla menee kohtuullisesti.
En kuitenkaan ymmärrä, miksi sähkölaskumme nousee taas 1.8.2008. Kun sähköyhtiön tulos kasvaa, yhtiö nostaa hintoja. Ennen siihen vaikutti vesitilanne. Sitä oli joko liikaa tai liian vähän. Nyt tulosta on joko liikaa tai liian vähän. Täytyy taas kilpailuttaa.
BTW Viitaten Miksi pitäisin kesälomaa -bloggaukseen:
Iltalehti 17.7.2008
19 kommenttia:
Jonkun verran pukkaa sitten ilmaista mainosta lehdessä tänään, ei paha. Konkrätsuleissön, jürgensilaisittäin lausuttuna.
Hesen hommat ovat kiehtovia. Yhdestä rupisesta naantalilaisesta nakkikiskasta massiiviseksi monialaimperiumiksi, joka kyykyttää globaalitason pikaruokaketjua Suomessa. Jotain tässä prosessissa on täytynyt mennä oikein.
Sitä paitsi Hesen punainen majoneesi on suosikkijuomani.
Ei tämä bloggaaminen markkinointimielessä ihan turhaa ole, vaikka aika moni niin luulee.
Hessun tarina on yksi parhaista. Tuohan on jopa kansainvälisesti merkittävää, kuinka joku kotimainen tuote voi tosiaan kyykyttää alan valtiasta. Eikä se edes näyttäisi olevan tuon vaikeampaa.
Hese on malliesimerkki siitä, kuinka jokaisen toimialan toimijalla on mahdollisuus kilpailla suurten ketjujen kanssa.
No joo. Hesekin on jo suuri ketju, mutta näette varmasti pointin ja kun tutustutte taustoihin ja historiaan, myös ymmärrätte pointin.
Punainen majo on tosiaan yksi parhammista drinkeistä. Parhaimmillaan se on kun sen kerrostaa lasiin siten, että laittaa punaisen majoneesin jälkeen pihvin ja sen jälkeen valkoisen majoneesin ja siivun cheddaria ja heittää rehut mäkeen kaneille...
Hesen paras tuote on triplajuusto! Ei mitään turhaan, vaan ainoastaan olennaista.
http://www.iltalehti.fi/turku/200807177946639_tu.shtml
Ai se löytyi netistäkin. Kiitos!
Heikki Salmelan tarina olisi tosiaan kiva kuulla.
Sen tarinan kuulisi mielellään ns. ohjaajan version lisäksi myös Salmelan kanssa yhteistyötä tehneiden kertomana. Taitaisi mennä jutut melkoisesti ristiin...
Jotain pahuksen kiehtovaa näissä Hesen, Sukarin, Ponssen ym. tarinoissa silti on.
Sohvasta Ideaparkkiin, kioskista pikaruokaketjuun ja traktorin kauhasta metsäkonebisnekseen. Onko sama mahdollista enää 2000-luvun Suomessa?
Tuossa selän takana, toimiston seinässä lukee mm:
"Jokaista suurta saavutusta pidettiin aikanaan mahdottomana"
Kaikki on mahdollista, myös 2000 luvulla. Onhan meillä ollut rytsölöitä ja muitakin, jotka uuden teknologian myötä tekevät mahdottomuuksia. Näitä tulee koko ajan lisää.
Pitää vain löytää se oma tuote, jolla voi tehdä mahdottomuuksia. Sen ei tarvitse olla uutta teknologiaa. Voi olla, että riittää, kun ajattelee jotain perinteistä asiaa hieman eri tavalla.
Olen oikeastaan hieman yrityshistoriikkifriikki. (Olipa sana) Hyviä tarinoita on hirveästi ja niille kaikille tuntuu olevan yhteistä se, että tehdään asioita niin kuin itse parhaaksi katsotaan, muiden mielipiteistä välittämättä.
Jos nämä jutut kiinnostavat enemmän, lue ensin Hyvästä parhaaksi ja sen jälkeen Sinisen meren strategia. Ja nimen omaan tuossa järjestyksessä.
Niiden jälkeen kannattaa aloittaa yksittäisten yritysten historiikkien kahlaaminen.
Yrittäjän huoneentalussa lukee legendaarinen:
"There's a sucker born every day"
(Btw, tätä slogania Tami ei ole keksinyt, mutta "kuuma keittiö", "iso riski, iso rewardi", "KISS", "Lintuteoria" jne. ovat hänen omaa tuotantoaan, mistä ne on vähitellen levinnyt aina sinne Ameriikkaan saakka)
Roskaruokaketjumme ja panimomme kyykyttää maailman megaketjuja. Röökissä taidamme luottaa ulkomaan kamaan?
Viinakuolemssa ja itsareissa olemme edelleen aika korkealla, mutta sydän- ja verisuonisairauksissa olemme pudonneet mitalisijoilta.
Mutta ei hätää. Uuden tutkimuksen mukaan syömme neljänneksi vähiten vihanneksia koko Euroopassa, joten uskon uuteen nousuumme - yksi Hese kerrallaan!
Yksi parhaista on kuitenkin tämä:
"Menestyksen portailla, kompuroidessasi alas, kohtaat ne samat ihmiset, jotka kohtasit, kiivetessäsi portaita ylös"
Kuka sanoi ensimmäisenä ja koska, evvk. Minä sanoin sen nyt tässä.
Tai nopeasti sun sanomisia sillä toisella kotimaisella lainaten:
"You meet the same people on the way down as you meet on the way up"
Ilmeisesti sanottu ekaa kertaa Von Heidekenillä keväällä 1950, kun muuan turkulainen Vaasassa vaikuttava henkilö jääkiekon nopean keksimisen ohella tämän ison totuuden maailmalle parkaisi.
Niin, eihän mikään tietenkään ole mahdotonta. Tai kuten Martin Saarikangas kerran erään laivan kastajaisissa totesi: "Kun kasassa on oikeanlainen porukka, ei mikään ole mahdollista."
Itselle on kuitenkin jäänyt hiukan epäselväksi, mitä Rytsölät loppujen lopuksi tekivät.
Uusi teknologia mahdollistaa mahdottomuuksia, mutta pystyykö enää tänä päivänä luomaan miljoonabisneksen sillä, että ostaa sohvan, myy sohvan, ostaa kaksi sohvaa, myy kaksi sohvaa?
Tai no, taisinkin juuri keksiä ratkaisun: Ostaa sohvan ja myy kaksi sohvaa.
Tunnustaudun myös itse yrityshistoriikkifriikiksi. Etenkin turkulaisten yritysten tarinat ja taustat kiinnostavat.
Itse kunkin kannattaa tutustua Tunturin, ASAn, Huhtamäen, Turun Sanomien ja vaikkapa Puolimatkan historiaan. Aika pienestä on lähdetty liikkeelle.
Osataan sitä toki ulkomaillakin. Esim. Marlborostaan tunnettu nykyinen yhdysvaltalainen Altria Group (ex. Philip Morris Companies Inc.) sai alkunsa Lontoossa 1800-luvulla Philip Morris-nimisen miehen myydessä tupakkaa Great Marlborough Streetillä.
Löytyykö noista Tunturista, ASAsta, Huhtamäestä, Turun Sanomista ja Puolimatkasta oikein kirjaa, eikä vain pientä historiikkia? Niissä olisi lukemista seuraavalle reissulle.
Täytyykin varmaan ottaa täällä blogissa käsittelyyn noita Mallun kaltaisia tarinoita. Niitä hyviä juttuja on paljon...
Tuo Saarikankaan lausahdus pitää kyllä paikkaansa, vaikka ei ehkä ollutkaan esitetty oikeassa paikassa.
Uskon kyllä, että nykyäänkin on mahdollista tehdä uskomattomia temppuja. En kuitenkaan suosittele myymään yhtä sohvaa kahtena, kun siitä saattaa tulla sanomista, vaikka se onkin hyvä idea.
Kuka olisi uskonut, että suomalainenkin voisi maksaa kahvista lähes 10 euroa kuppi, siis 60 markkaa?
Kyllä näitä juttuja löytyy, varsinkin kun uudet sukupolvet eivät oikein osaa/jaksa tehdä itse mitään. Katso esimerkiksi www.siistipiha.com. Esimerkiksi tuo on hyvä idea.
Turun Sanomista tai paremminkin Irja Ketosesta on ainakin tehty kirja, joka löytynee useimmista Turun kirjastoista.
Kirjassa on käsitelty myös TS:n alkutaivalta ja siten luonnollisesti myös Arvo Ketosta.
Noista muista joutunee lähinnä keräämään tietoa sieltä sun täältä.
Opiskeluaikoinani eräs lehtori kertoili välillä tositarinoita turkulaisista yrittäjälegendoista, ja sieltä on jäänyt sekä jutut mieleen että myös kiinnostus aihepiiriä kohtaan.
Turun Sanomien historista löytyy ainakin: Matkan määränä kansan menestys by Raimo Vahtera (jota tosin en oo lukenu, joten voi olla ihan pee....stäkin).
Sucker on hyvä ilmaisu sille jotka maksaa kahvikupista about 10 egee...
Ja Hesen hamppari on parasta ILMAN majoa, mutta juustolla!! Ja kiva kun ulkopaikkakuntaisetkin tykkää Turkulaisesta Hesestä ;) t: etä-Kärppä
Huhtamäen taipaleesta isoksi jalostetun ruoan, paperimuki- ja lääketeollisuuden jne. yritykseksi on tehty kirja parikymmentä vuotta sitten jolloin sen itsekin luin. Olin silloin itse " Huhtamäkeläisiä ". Yrityksen sisäisestä toimintamallista löytyy erilaisia mielipiteitä mutta itse pidin sen aikaisesta yrityksestä. Kirjaston tietokannasta ehkä löytyy.
Kyllä Hese parempi on kuin Mäkkäri mutta parempaa asiakaspalvelua olen saanut Mäkkäriltä. Olen kerran joutunut soittamaan Hesen HR - henkilölle erittäin asiattomasta huomautuksesta asiakasta kohtaan.
Muuten onko Mäkkärin tiski alempana kuin Hesellä lapset huomioon otettaessa ??
Jälkiviisaana on melko sääli, että Uusi Aura putosi pois turkulaisesta viestintäkentästä 1960-luvulla.
Konservatiivisuudestaan ja mm. rokinvastaisuudestaan huolimatta UA oli jo 50/60-lukujen vaihteessa toimituksellisesti huomattavasti Tussaria edellä. Ilmeisesti lukijat ja mainostajat eivät kuitenkaan olleet samaa mieltä, ainakaan riittävästi. Nykyisessä Tussarissa paikalliskilpailun puuttuminen näkyy joskus turhankin selvästi yleismitäänsanomattomana uutisvirtana. Turkulainen lyö konsernille kampoihin, mutta melko vähillä resursseilla.
Mittava ja hieno historia tälläkin turkulaisyhtiöllä toki. Mielenkiintoista nähdä tuleeko Ketosten perheyrityksen tarinaan uusia uomia kun sukupolvenvaihdos tapahtuu ylimmässä johdossa 2010-luvulla.
Tässä tutustumisen arvoinen kirja Turkulaisista tuotteista aikojen saatossa:
"SISUA, SILOA JA SINAPPIA MERKKITUOTTEITA TURUSTA"
http://www.booky.fi/book.php?book_id=9789515950901
Luostarinmäen käsityöläismuseon Piha-puodista kulttuurikortti-tarjouskirja heinäkuussa ”Sisua, Siloa, sinappia” Kulttuurikortilla 20 € (normaalihinta 25 €)
http://www.turku.fi/kulttuurikortti
Tässaä keskustelussa Mäkki vastaan Hese näyttää onnellisesti ja myös tarkoitushakuisestikin jäävän unholaan se tosiasia, että suurinta osaa (n70kpl) Suomen Mäkkäreistä pyörittävät yksityiset (suomalaiset) yrittäjät yrityksineen ja perheineen.
Suomessa on tätä nykyä vajaa parikymmentä Mäkkiyrittäjää, joilla on keskimäärin neljä ravintolaa per yrittäjä.
Yrittäjät ovat siis täysin suomalaisa henkilöitä ja heidän yrityksensä maksavat veronsa suomeen.
Tätä faktaa ajatellen ei mielestäni ole oikein, että Mäkkäri leimataan pelkästään monikansalliseksi yritykseksi.
Mitä sitten tulee näiden yrittäjien tulokseen, niin varma tieto on että heidän suomalaiset yrityksensä ovat hyvinkin kannattavia.
Ei siis pidä katsoa pelkästään McDonalds Oy.n tulosta, vaan koko hommaa on tarkasteltava kokonaisuutena.
Hesellähän ei tunnetusti taida olla yhtään varsinaista yrittäjää.
Heillä on kuulemma sellainen osayrittäjä systeemi, jossa tämä osayrittäjä omistaa 49% siitä yrityksestä, jossa hän työskentelee ja herra Hese sitten loput 51%.
Eli toisin sanoen tällä raukalla osayrittäjällä ei ole siinä yrityksessä mitään sanavaltaa, onhan vaan pelkkä sijoittaja ja sen hikisemmän työn tekijä.
Eikös se torpparisysteemi toiminut joskus vähän samaan tapaan?
Niin ja mitä tulee voittojen kotiuttamiseen, niin ne joilla on mahdollisuus, tarkastakaapa Hessburgerin omistussuhteen viimeisin lenkki...eikös se johdakin ulkomaille veroparatiisimaihin? Että se siitä "täysin Suomalaisesta firmasta"...
Hinnoittelusta jonkin verran.
Mäkkäri on selvästi aina pyrkinyt hinnoittelemaan tuotteensa edullisemmaksi kuin kilpailijansa.
Ero on joissain tuotteissa varsin huomattava, vai mitä sanotte siitä että juustohampurilainen maksoi vuosia vain yhden euron samalla kun Hesen vastaava tuote oli 2,40€.
Ateriakokonaisuuksissa Mäkkäri on järjestäen melkein euron (14%) halvempi.
On pelkästään asiakkaitten etu että alalla on kilpailua.
Mitä kuvittelisitte, että herra Hessu tekisi myyntihinnoille, jos Mäkkäri yht'äkkiä lopettaisi toimintansa Suomessa?
Ei varmaan kauaa tarvitse ajatella, että ne eivät ainakaan laskisi, taitaisi Hessuravintoloitten hinnat pompsahtaa vieläkin isompiin lukemiin kuin missä ovat tällä hetkellä.
Hörhöuskonnollisuudestaan huolimatta herra Hessu on kyllä ihan kovan luokan bisnesmies ja täysiverinen kapitalisti.
En vaan millään voi uskoa, että hän hyvää hyvyyttään pitäisi hintoja yhtään alempana kuin mitä on tarpeen muhkeiden voittojen haalimiseksi.
Kilpailun puute varmaan vaikuttaisi myös vieläkin huonontavammin Hesejen palveluun.
Minä ainakin haluan kannattaa pieniä suomalaisia yrittäjiä ja käyn mielummin Mäkkärissä.
Näkökulma tuokin, joskaan en kokenut edellä käytyä keskustelua samalla tavalla.
Franchisingtoimintaa on ollut erilaista jo 1700-luvulta alkaen, kun silloiset panimot ja majatalot tekivät yhteistyötä.
Yhteistyön mallien ja laajuuksien rajoja on venytetty ajan kuluessa moneen suuntaan, joten Mäkkärin ja Hesen kuviot eivät nähdäkseni poikkea toisistaan perusajatukseltaan. Sopimuksien sisällöissä varmasti on eroja. Niitä eroja voi myös olla saman brändin alla toimivien yritysten kesken.
Jos kaikki tai valtaosa Mäkkäreistä tekee voittoa ja voivat hyvin, miten on mahdollista, että emoyritys tekee tuon mainitun 80 miljoonaa pakkasta? Kyllä se jotain kertoo liiketoimintamallin tilasta.
Se ei välttämättä kerro purilaisen katteesta mitään, mutta siitä voi vetää johtopäätöksiä, jotka tietysti voidaan todentaa myös vääriksi.
Eikö Hesejenkin takana ole yrittäjiä, siis niitä mainittuja osayrittäjiä, jotka mahdollisesti ovat yhtä paljon suomalaisia ja maksavat veronsa Suomeen, kuin Mäkkärinkin yrittäjät?
Onko Mäkkäri olemassa vain sen vuoksi, että se pitää hampurilaisten hinnat alhaalla?
Onko kapitalisti negatiivinen sana? Aika moni kapitalisti työllistää aika monta kapitalisteja inhoavaa.
Ennen kuin epäilty Hesburgerin viimeinen lenkki päättyy veroparatiisiin, on Suomeen maksettu mm. arvonlisäveroa ja työntekijöiden tuloveroa sekä osayrittäjien veroja, joiden määrän epäilen olevan huomattavasti suurempi kuin se summa, joka mahdollisesti jää mahdolliseen veroparatiisiin, itse emoyrityksen tuoton verotuksesta.
Hesen ja Mäkkärin hampurilaisissa on samaa vain "ruokaryhmä", hampurilaiset.
Lähetä kommentti