Joni Jaakkola otti tovi sitten esiin mielenkiintoisen näkökulman otsikon aiheeseen Facebookissa:
Yks juttu häiritsee 2017 johtajuus / esimies / yrittäjyys -keskustelussa.
Se, että ulostulot ja dialogit käydään aina helppojen, positiivisten ja No Shit, Matlock -tyyliasten juttujen ympärillä ja sit peukutetaan ja ollaan, että "vau, miten hienoa!"
Että kun firma tahkoo hilloa ja ollaan mediassa että "meillä työntekijä on keskiössä", "meillä ei ole top down managementtia vaan ollaan kaikki yhtä perhettä" ja "meillä saa tehä aina vaan kivoja juttuja!" niin onhan se hieno juttu mutta en mä siitä nyt mitalia myöntäisi.
Näkisin, että jyvät karsitaan akanoista ja true johtaja -mitalit jaetaan silloin kun kakka osuu tuulettimeen ja enemmän kiinnostaisi miten asiat hoidetaan kun pitää laittaa jengiä pihalle, kioskia kiinni tai sanoa työntekijälle "ei" for the greater good ja firman strategia.
Niin, olen muutamaan otteeseen huumorilla heittänyt, että saataisiinkohan NBF:ään tai muuhun vastaavaan, nykyaikaisen johtamisen seminaariin luennoitsija, joka olisi todellinen riistäjä. Sellainen, joka tulisi kertomaan, millä tavalla työntekijät ovat vain numeroita ja massaa, josta kuuluu ottaa kaikki irti, mitä siitä massasta saadaan. Näitä yrittäjiä kuitenkin on - ehkä enemmän kuin valveutuneita ihmisjohtajia. Jenkkilässä on sanonta, että yrittäjäksi kasvaa vasta konkurssin tehtyä. En allekirjoita. Yrittäjäksi kasvaa, kun pelastaa konkurssikypsän yrityksen. Ei konkurssi ja työntekijöiden pihalle heittäminen mitään opeta, muuta kuin helppoon ratkaisuun. Kun käärii hihat ja onnistuu yrityksen ja työpaikkojen pelastamisessa, oppii paljon enemmän.
Kyllä se opettaa tulkitsemaan lukuja, asiakkaita, henkilöstöä ja kaikkea yrityjkseen liittyvään, kun aloittaa jokaisen työpäivän tutkimalla tilin saldon, tulevat tilisuoritukset ja maksamattomat laskut ja alkaa soittelemaan velkojille, samalla kun firmasta lähtee sähköt, maksamattoman laskun vuoksi. Soittelu katkeaa ja käyt tyhjäämässä omaa tiliä, sen rippeistä, kun et ole pystynyt nostamaan itse palkkaa aikoihin, jotta olet saanut työntekijöiden palkat hoidettua ja käyt käteisellä maksamassa laskun sähkölaitokselle ja sen jälkeen jatkat puheluja, odotellen sähköjen palaamista. Sellaisen firman kun nostaa parhaaseen AAA-luottoluokkaan, niin oppii varmasti enemmän kuin konkursseista koskaan.
Uskon, että jokainen johtaja käy oman polkunsa läpi. Joistakin kasvaa todellisia liidereitä - niitä luennoitsijoita - koska ovat käyneet pohjalla ja ehkä huomanneet siellä, kuinka tärkeitä työntekijät loppujen lopuksi ovat. Ne viimekädessä firman nostaa suosta, ei yrittäjät tai johtajat. Johtajia tarvitaan toki, jotta henkilöstö tekee, mitä yrityjksen nostaminen vaatii, mutta vain positiivinen johtaminen ja positiivinen henki voi nostaa yrityksiä suosta. Ja kun ne nousee, ne nousevat lujaa, henkilöstöä myöden. Minä myöntäisin mitalin siitä.
Olen samaa mieltä, että juurikin siinä kohtaa, kun yrityksellä on vaikeaa, erottuvat jyvät akanoista. Akanoista ei vaan ole tarinoiksi asti. Jyvistä on ja niitä me kuuntelemme, koska ne jyvät ovat kasvaneet mielenkiintoisiksi tarinoiksi. Konkursseista kertovat kirjat eivät ole kivoja tarinoita. Surullisia ovat ne tarinat.
Pahin konkurssi on se, kun
yrittäjän intohimo on loppunut
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti