torstai 18. elokuuta 2011

Ollaan yhtä hymiötä

Aamusetissa koukutettiin alhaalta suoraan hymiöön, tuohon evoluution mukanaan tuomaan tunnekuohuun.
Virtuaalimaailma saa jälleen yhden merkittävän alustan, kun Google saa Plussan auki kaikelle kansalle. Virtuaalimaailmamme avartuu jälleen. Jollakin se voi jopa järkkyä. Eräs toimittaja kirjoitti, kuinka nykynuoret haluavat asua kuin hotellissa, koska elävät pääasiassa virtuaalimaailmassa ja tapaavat ystäviään vain kahviloissa ja baareissa. Asumiseen riittää siis vain pieni huone, jonka sijainti on kokoa merkittävämpi.
Virtuaalimaailmassa ei ole periaatteessa mitään vikaa. Virtuaaliminän kehittäminen todellista minää suuremmaksi on huomattavasti helpompaa, kuin itsensä kehittäminen oikeasti. Virtuaalisesti voimme olla ihan mitä haluamme. Yli tuhatta sanaa vastaavaa kuvaakin voimme muokata virtuaalimaailmassamme mieleiseksemme. Kannattaisiko meidän siirtyä jo kokonaan esiintymään virtuaalisesti? Virtuaaliminän voi lopettaakin vain näppäimistön klikkauksella, jos minä alkaa ahdistamaan.
Seksikkäimpiä virtuaalitodellisuuden liiketoiminnoista ovat tällä hetkellä aivojen kuntokeskukset. Brain gym -maailmassa taitaa jo nyt liikkua isot dollarit. Eurot seuraavat kohta perässä. Mennäkseen aivojumppakeskukseen ei välttämättä tarvitse nousta lainkaan sohvalta. Kohta mekin voimme jumpata aivojamme virtuaalisissa aivojumppakeskuksissa, samalla kun on jokin tv-vempain vyötärön ympärillä kuluttamassa passiivisuudesta aiheutuvia kiloja. Onko sillä niin väliä, että tämä kotelo, jossa elämme, rapistuu? Virtuaalimaailmassahan kotelolla ei ole mitään merkitystä.
Koska elämämme on osaltaan jo siirtynyt bittiavaruuteen, emme enää osaa tulkita keskustelukumppaneitamme. Evoluutio on tämän vuoksi luonut meille LOL-merkityksiä ja erilaisia hymiöitä, joilla me voimme kertoa tunteistamme. Virtuaalimaailmassa voimme osoittaa mitä tahansa tunteita, ilman että oikeasti tunnemme niin. Voimme vaikka koko ajan olla yhtä hymiötä. Millä tuon hymiön saisi oikeasti siirrettyä naamavärkkimme? Vai onko se nykyään edes tarpeellista? Rakkaudenkin voi tunnustaa olemalla pienempi kuin kolme, sanomisen sijaan.
En osaa käyttää hymiöitä. Jos joku ei ymmärrä, milloin vitsailen, hänen ei tarvitsekaan ymmärtää. Jos joku ei vielä tunne minua niin hyvin, ettei ymmärrä tekstiäni ilman hymiöitä, hänen ehkä kannattaisi pyrkiä tutustumaan minuun. Jos joku haluaa ottaa itseensä jostakin kirjoittamastani, ongelma on hänen. Miksi hymiö tekisi tekstistä yhtään sen hyväksyttävämpää tai vitsikkäämpää? Voiko kirjoittaa mitä tahansa, kun perään laittaa hymiön? Mieti seuraava hymiön paikka tarkasti. Onko se tarpeellinen? Jos on, miksi ja kenelle se hymiö on tarkoitettu?
Se mitä kaipaan näppäimistöön, on sarkasminäppäin. :)
Ajattelin asettua kokonaan elämään virtuaalimaailmaan. Ehkä jopa pelkällä aliaksella. Makaan vain sohvalla, valloittamassa maailman. Lähettelisin ihmisille virtuaaliterveisiä virtuaalisista matkakohteistani ja saavutuksistani. Voisiko olla mitään hauskempaa?

[Aiheeseen liittyen: Oikeinkirjoituksesta / Google vs. muu maailma / The Google Story]

BTW M&M Kuntotalo on tänään yhtä hymiötä. Olemme olleet Itäharjun tiloissa nyt 10, siis kymmenen vuotta. Otan hatun päästä ja kumarran syvään henkilökuntaani kohtaan. He ovat tehneet tämän mahdolliseksi, kanssamme vanhenevien asiakkaidemme lisäksi. Minulla on kunnia nähdä täällä yhä päivittäin työntekijöitä, jotka olivat joukossamme jo ennen avajaisia. Vielä suurempi kunnia on nähdä täällä asiakkaita, joiden kanssa tein jäsensopimukset rakennustelineiden ja -pölyn keskellä, työhaalarit päällä, kesällä 2001. Olette hienoja ihmisiä. Syntymävuosihan M&M Kuntotalolla on 1987. Joku nokkela osaa yhdistää tuon luvun verkkokauppaamme, Kasiseiskaan. Olen vieläkin ihan kakara, joten kuinka junnu sitä oikein oli armon vuonna 2001? Kerro, miksi sinä olet ollut asiakkaamme näin kauan.

7 kommenttia:

Atso kirjoitti...

Taitaa olla plakkarissa n. 4 vuotta eli ei kovinkaan pitkään vielä. Itselläni oli liittyessä tärkeätä parkkipaikat ja sijainti. Käynnin helppous ja salin aukioloajat.

Nykyään käyn hyvin harvoin autolla ehkä kerran kolmessa kuukaudessa. Tärkeämpänä nykyään pidän hyvät ryhmäliikuntatunnit ja niiden alkamisajankohdat. Esim. 16.20 alkavat tunnit ovat minulle täydellisiä mutta ymmärrän etteivät kaikki voi tulla töistä suoraan tai noin aikaisin. Asiakaspalvelu on aina ollut ystävällistä ja palvelualtista.

Ylivoimaisesti tärkein on kuitenkin sijainti, M&M on minulle työpaikan jo kodin välissä. Sinulla oli aiheesta blogikirjoituskin jokunen vuosi sitten. En lähtisi 10km päähän normaali reitistäni kuntoilemaan päivittäin.

Pikkuasiat kuten hikipyyhkeet, siisteys ovat kivoja lisiä eikä niitä juuri ajattele. Salilla on hyvä valikoima laitteita ja ei ole jonoja. Paitsi kinesikseen välillä mutta se menee ohi kun alkuinnostus hiipuu. Omaohjaajakin on kiva juttu nykyään en aluksi ollut kovinkaan vakuuttunut siitä mutta kyllä se on kuitenkin vaan on aika hieno lisä. En ehkä osannut aluksi hyödyntää sitä tietotaitoa.

Atso kirjoitti...

Kurkkasin juuri syksyn aikataulua, siellä on tosi hyvin 15.55, 16.20 ja 16.30 tunteja joten rock rock. Meni sitten sekin kehitysehdotus. En nyt keksi mitään valitettavaa. Valitan sitten seuraavassa kyselyssä.

Anonyymi kirjoitti...

Harvoin sitä tulee kehuttua, vaikka hyvä syy olisikin. Koitetaan nyt kuitenkin olla epäsuomalaisia.

Itäharjun salilla aloin käymään vuonna 2002, eikä kyllä moitittavaa ole löytynyt. Tilavat ja ilmaiset parkkipaikat ovat yksi suuri syy käydä M&M:llä. Toinen, varmasti suurin syy, on itse kuntosalin koko. Laitteita löytyy laidasta laitaan ja useimpia vielä monta kappaletta, joten jonottamaan joutuu hyvin harvoin. Kolmantena tulee mieleen pitkät aukioloajat, itse kun joudun käymään salilla hyvin vaihtelevina kellonaikoina. Palvelu on ollut aina ystävällistä (ja tämä ei ole itsestäänselvyys). Silver-hieronnat ovat ainutlaatuinen lisä, joka herättää muualla treenaavissa suurta hämmästystä / kateutta.

Olin vuoden verran reissuhommissa ja poissa salilta, mutta tuon vuoden jälkeen palasin varmasti monta kertaa uskollisempana asiakkaana takaisin. Kun vuoden treenaa työpaikan kellarissa, pikkukunnan punttikopissa ja muissa vähemmän tasokkaissa paikoissa, niin kummasti alkaa arvostamaan sitä kuntoilijaa ajatellen tehtyä salia. Ei ollut saunaa, eikä aina edes suihkua. Aukioloajat olivat aina yhtä suuri jännityksenaihe. Joskus salilla oli 15 henkeä tahkoamassa niitä seitsemää laitetta. Tiettyjen lihasten treenaamiseen sai käyttää todellista luovuutta.

Tuon kokemuksen jälkeen ei ole paljon salilaskujen maksaminen tökkinyt, sillä tiedän nykyään tasan tarkkaan mistä maksan (ja teen sen mielelläni).

Niin, yksi juttu tuli vielä mieleen: jouduin aikoinani pitämään pienen loukkaantumisen seurauksena muutaman kuukauden treenitauon. Oli oikeasti hienoa, että salilta soitettiin ja kyseltiin syytä harjoittelun lopettamiselle. Pieni vaiva varmasti salille, mutta jätti minulle tunteen siitä, että asiakkaista välitetään. Muistan tämän edelleen hyvin, vaikka aikaa on kulunut jo monta vuotta.

Joten onnittelut tasavuosista ja kiitokset Vareksesta! Jatkakaa samaan malliin.

Sami Hurme kirjoitti...

Atso, meillähän tuollainen neljän vuoden mittainen jäsenyys rinnastetaan vielä kertakäyntiin. Alle viiden vuoden mittaisia ei edes lasketa.

Leikki sikseen. Meitä on onnistanut siinä, että asiakkaamme viihtyvät meillä pitkään. Saan usein sähköpostiin pitkiä anteeksipyyntöjä ja selittelyjä, miksi joku joutuu lopettamaan jäsenyytensä. Eräskin oli käynyt 50 kilometrin päästä, mutta 100 alkoi olemaan jo liian pitkä matka.

Sijainti on silti ensisijainen syy kuntokeskuksen valintaan. Sen seitsemän minuutin ulkopuolelle ei kannata markkinoida.

Se on jännä juttu, kuinka ei koskaan huomaa pieniä asioita, kun ne ovat olemassa. Kun ne puuttuvat, niiden arvostus nousee.

En tiennytkään, että Kinesikseen joutuu välillä odottelemaan vuoroaan. Kiva kuulla, että hankinta oli onnistunut. Se on kuitenkin sen verran arvokas, että emme heti pysty hankkimaan toista.

Silver-hieronnat herättävät monessa alan yrittäjässäkin ihmetystä.

Jos asiakas sitoutuu meihin, vaikka vain mainituksi neljäksi vuodeksi, meidän tulee sitoutua asiakkaaseen. Voisi nopeasti kuvitella parhaan asiakkaan olevan sellainen, joka maksaa, mutta ei käy. Se ei kuitenkaan ole niin. Jossain vaiheessa maksukyky päättyy, jos me emme tee mitään motivoimiseksi.

Meillä on asiakas, joka ei ole käynyt, eh, moneen vuoteen. Hänelle soitetaan joka kuukausi. Olen varma, että jos missaamme yhden kuukauden, saamme irtisautumisilmoituksen. Asiakas on kertonut, että niin kauan kuin kuukausimaksu menee tililtä, mahdollisuus kuntoilukipinän uudelleenlöytymiseen on olemassa. Jos maksu päättyy, tuo kipinä häviää ikuisiksi ajoiksi. Me siis puhaltelemme tuohon kipinään säännöllisesti ja odotamme kärsivällisesti liekkiä.

Kun hän joskus tulee ovesta sisään, hän saa kuninkaallisen palvelun. Mahdollisesti jopa laatan seinään.

Hans E kirjoitti...

Itse käyn Raisiosta salilla, välillä päivisin tulen duunista Hämeenkadulta.
Koska suurin osa käynneistäni painottuu iltaan, ei 12 minuutin ajomatka tuota ongelmia. Suurempi ongelma olisi käydä huonolla lähisalilla.
Lisäksi olen onnistunut hyödyntämään poikieni futistreenit salilla kentän laidalla norkuilun sijaan.
M&M:ssä on jotain "olohuonemaista". Siellä on tilavaa, kodikasta, siistiä, mukava henkilökunta. M&M:stä puuttuu esim Elixian ja Motivuksen liioiteltu raikkaus ja kliineys, sellainen steriili klinikkatunnelma on tipotiessään. Se on ehkä syynä korkeaan viihtyvyyteen ja kodikkuuteen.

Anonyymi kirjoitti...

timo!

entisenä teidän asiakkaana ja nykyisenä elixian asiakkaana,niin mm näyttää kyllä minun silmissäni halpissalilta. elixia on kaikilta tiloiltaan viihtyisämpi ja valovuoden edellä esim. pukuhuone,sauna ja suihkutiloiltaan.

Sami Hurme kirjoitti...

Tämä viesti lienee väärässä osoitteessa ja kenelle lie osoitettu, mutta Elixia onkin meitä kalliimpi. Kuukausimaksu on hinnastonsa mukaan yhdeksän euroa enemmän, joten kyllä tuon pitääkin näkyä jossakin.

Tuntuisi hullulta, jos paikat olisivat saman tasoisia ja hinnoissa olisi silti noin suuri ero.