Oletko huomannut, miten todelliset johtajat ovat pääsääntöisesti hyvässä kunnossa. Oikeasti menestyneet johtajat pitävät selvästi huolta itsestään. Miten ihmeessä he ehtivät kuntoilemaan ja huolehtimaan syömisistään, vaikka heillä on taatusti kiire?
Miksi sitten iso osa wannabe-johtajista näyttäisi olevan sairaaloisen ylipainoisia. Tai ainakin selvästi ylipainoisia? Miksi nämä elämäänsä tärkeämmät "johtajat" eivät ehdi huolehtimaan itsestään? Mitä se oikeasti kertoo näistä "päälliköistä"? Uskotko, että tuollainen johtaja pystyisi hoitamaan sinun asiaasi, kun hän ei edes pysty huolehtimaan itsestään?
Vaikka joku voikin sanoa hänen johtavan maailmaa, Barak Obama on selvästi pitänyt huolta hyvinvoinnistaan ja kunnostaan. Miten ihmeessä maailman yksi suurimmista johtajista ehtii, kun jonkun nakkiputkan johtaja ei ehdi? Voiko kyse olla vain asioiden tärkeysjärjestyksestä?
Exercise, Obama says, is the key to remaining fresh and focused in the face of a punishing schedule.Luulisi maailman suurimman kännykkäfirman entisen johtajan olleen niin kiireinen, että ei olisi ehtinyt kuntoilemaan ja katsomaan mitä suustaan sisään laittaa. Shellin hallituksen kokousten ja muiden maailmanluokan kiireiden ohella Jorma Ollila on kertonut ehtivänsä kuntoilemaan melkein päivittäin. Voiko se johtua todellisesta johtajuudesta?
Ollila toteaa, että ilman hyvää kuntoa ei paljon matkustelua ja venymistä vaativaa työtä jaksaisi. ”Työn mentaalinen ja fyysinen vaativuus edellyttää, että on hyvässä kunnossa.”Jos on tehnyt pitkää uraa Euroopan keskiössä ja johtaa kotimaansa ulkopolitiikkaa, ei varmasti ole ehtinyt eikä ehdi kuntoilemaan. Siitä huolimatta Alexander Stubb treenaa triathlonia varten, jonka rinnalla maratooni on lämmittelyä. Jostain syystä sitä aikaa riittää, kun tekee oikeita asioita. Voisiko se johtua kunnianhimosta, jota todellisilla johtajilla on?
Tunti kuntoilua antaa kaksi tuntia lisää energiaa päivään. Omalta kohdaltani voin sanoa, että en jaksaisi tehdä tätä työtä, jos en olisi näin hyvässä fyysisessä kunnossa.En voi sille mitään, mutta minun on vaikea uskoa, että selvästi ylipainoisella johtajalla olisi hommat lainkaan hanskassa. Mikä johtaja pitää työtään tärkeämpänä kuin omaa terveyttään? Palikat ovat tuolloin pudonneet jo aikoja siten. Missä muissa elintärkeissä päätöksissä tämä tukeva johtaja tekee virhearviointeja?
Mikä jokaiselle johtajalle ja työntekijälle on sellainen työkalu, jota ilman ei yksikään johtaja tai työntekijä voi tehdä työtään?
Se työkalu on terveys. Ilman sitä kaikki työt jäävät tekemättä. Miksi ihmeessä tällä turhan tärkeällä johtajalla kaikkein tärkein työkalu jää kokonaan huomioimatta?
[ Aiheeseen liittyen: Kuntoilua työn ohessa / Elämän suuret kivet ]
BTW Todellinen jääkiekon Super Sunnuntai alkoi juuri, kun sain kirjoituksen valmiiksi. Todelliset taisteluparit kohtasivat yöllä. Venäjä otti mittaa Tsekistä. USA tarkisti Kanadan herätyskellon. Tavattoman hienoa lätkää. Tämän julkaisuaikaan Suomi taistelee Ruotsin kanssa lohkovoitosta. Aika hurja yö. Monessa työpaikassa on tänään väsynyttä väkeä.
14 kommenttia:
Riittävän korkeassa asemassa olevalla johtajalla riittää aikaa kuntoiluunkin, koska alaiset tekevät työt hänen puolestaan.
Ei niin korkeassa asemassa olevalla johtajalla ei riitä töiltä aikaa kuntoiluun, mutta alaiset kuntoilevat hänen puolestaan.
Aamuset lehdessä nro13 Hurme mainostaa, että sisäinen kauneus on tärkeintä! Nyt hän kuitenkin sanoo, että lihavat eivät kykene johtamaan? Miehen lausunnot pyörivät kuin tuuliviiri.
Ensimmäinen Anonyymi ei voi olla tosissaan. Oletko oikeasti sitä mieltä, että tekstissä mainittujen henkilöiden ei tarvitse tehdä paljon töitä? Tai ettei heidän kalenterinsa ole täynnä?
Toinen Anonyymi on rakentamassa aika hulppeaa aasinsiltaa naisen kauneudesta ylipainoisen johtamiskykyyn. Olen kateellinen tuollaiselle päättelykyvylle asioiden yhdistämisen suhteen.
Toki on aina kirjoittajan vika, jos lukija haluaa ymmärtää asiat niin kuin lukee.
Samilla näyttää olevan anonyyminä fanina joku sisälukutaidoton, ylipainoinen ja sisäisen kauneutensakin menettänyt naisjohtaja, jolle sovinismi on iso punainen vaate.
Kyllä tuossakin kommentissa luetaan aika vahvasti rivien välistä.
Barack Obaman kohdalla täytyy toivoa, ettei tupakointi tuo mukanaan keuhkosyöpää tai mustalle rodulle tyypillisiä verenkiertosairauksia.
Stanley Cup-voittaja Ken Hitchcock ja Midas itse pitävät kesällä seminaarin Mantun takaovella. Aiheena makkaraperunat.
T: Kummolan Kale
Tupruttelun voi aina tehdä salassa. Oletko nähnyt Obaman tupruttelevan julkisesti? Hän ei tee sitä edes perheensä nähden.
Jos hän ei pitäisi sitä heikkoutena, joka voisi vaikuttaa hänen vakuuttavuuteensa johtajana, hän mahdollisesti tupruttelisi julkisestikin.
Eikä kannata sekoittaa ylipainoa tai paheita kykyyn johtaa, vaan niitä kannattaa pohtia johtajan vakuuttavuuden kannalta.
Uskallan väittää varmuudella, että paheet heikentävät johtajan vakuuttavuutta. Ei ehkä ihan jokaisen silmissä, mutta aika monen kuitenkin.
"Toki on aina kirjoittajan vika, jos lukija haluaa ymmärtää asiat niin kuin lukee."
Näinhän se tuntuu olevan.
En epäile, etteikö tekstissä mainittujen henkilöiden ja muiden huippujohtajien tai vaikkapa kansanedustajien kalenteri olisi täynnä. Onhan se täynnä, esim. tällä viikolla kalenterin täyttää Vancouverin olympialaiset.
Mutta se on hyvä, että pysyy liikkeellä, niin ei tule kylmä eikä liho.
Duunarin tyypillistä katkeraa ja katellista sosialismin ininää. Aina niillä johtajilla on vain hauskaa ja juhlivat minun rahoillani. Et jaksaisi päivääkään huippujohtajan saappaissa, edes hänen lomallaan, joten pysy sorvin ääressä kitisemässä.
Edellisen anonyymin kanssa samaa mieltä.
Teistä kukaan ei jaksaisi päivääkään minun saappaissani.
P.S. Terveiset Vancouverista!
Älä huijaa. Et sä missään Vancouverissa ole, ellei se ole joku baari Raumalla.
Onhan se tottakai niin, että johtajat vain tuhlaavat muiden rahoja, eivätkä tee mitään. Vai onko?
Vastakkainasettelun aika ei todellakaan ole ohi.
Suurempi haaste painolle on lapset kuin työelämä. Työelämän pystyi kiireineenkin aika hyvin sovittamaan yhteen liikunnan kanssa, mutta kun lapsia alkoi pyöriä jaloissa niin kaikki aikataulut kyllä meni sekaisin ja painoa pääsi kertymään. Pieniin lapsiin liittyy vielä jatkuva syöttäminen, joka itsessään lisää ravinnon määrää, kun ei kehtaa kaikkea syömättä jäänyttä laittaa roskiin.
Nyt kun lapset ovat kasvaneet niin pääsee jälleen aikataulujen herraksi ja liikkumaan. Eikähän paino ole pian taas tavoitepainossaan.
Ei kehtaa laittaa syömättä jäävää roskiin, joten sen varastoi kroppaansa? Ehkä tuota toimintamallia kannattaisi miettiä uudelleen.
Lapset ovat vain tekosyy. Minulla ei ole lapsia, mutta työntekijöillämme on ja he löytävät kummasti aikaa kuntoiluun. Ovat löytäneet sitä jo ennen työsuhdetta kuntokeskukseen.
Kyse on vain ja ainoastaan ajankäytön hallinnasta ja priorisoinnista. Olen sitä mieltä, että lapsetkin saavat enemmän vanhemmilta, jotka huolehtivat itsestään.
Todella hyviä kommentteja ja asiallisen suoria vastauksia Samilta. Ei mitään turhaa pään silittelyä eikä kiertelyä. Arvostan todella tollasta!
Lähetä kommentti