tiistai 14. huhtikuuta 2009

Hanoi Rocks, KIITOS!

I know that this love of ours will last forever,
Cos we feel it, keep it, hold it and believe it,
You need me like I need you,
I know you do, I'm sure you do...
Piti pyhien aikana kirjoittaa jotain oikein syvällistä siitä, mitä Hanoi Rocks on merkinnyt minulle. Ei pystynyt. Ei pysty vieläkään. Yritän uudelleen aurinkotuolista, ensi viikolla.
I was forcing myself just walk through the day,
When all I really wanted to do was curl up in a corner and cry,
Nothing had any meaning...
Oliko se nyt oikeasti tässä? Jos oli, niin syvä kumarrus, Mike & Andy. Ainoat oikeat rokkistarat Suomessa. Hanoi Rocks elää ikuisesti!
And I just think let's give it another day and see if anything happens,
Then you came along, like my own ray of sunshine,
Made me feel warm, safe and alive again...

Hanoilla on niin monta parasta biisiä, että en edes yritä laittaa niitä järjestykseen. Alla oleva on ollut vaikuttavin. Siihen liittyy niin monta hyvää juttua...



[ Aiheeseen liittyen: Mike Monroe @ M&M Kuntotalo]

BTW Jokaisesta lehdestä voi nyt lukea Hanoi Rocks'n tarinaa. Lukekaa huolella ja kuunnelkaa, mitä Mikellä ja Andyllä on sanottavaa.

7 kommenttia:

/mek kirjoitti...

Ei se toki siinä ollut. Tokion keikalla jo lupasivat, että we will be back, in one form or another.

Sitä odotellessa.

Sami Hurme kirjoitti...

Joo, eiköhän niitä pistokeikkoja nähdä jatkossakin. Toivotaan ainakin niin...

Onhan tuo oikea rokkibändi.

Jari Nikkola kirjoitti...

My words exactly. Kajahdin bändin musaan keväällä 1981 "Bangkok Shocks..." -platan myötä ja loppu on historiaa. 2000-luvun alun comeback-keikat katselin lavalta Ruisrockissa, vieressä notkui jotain villevaloja ja Kent-ukkoja haavi auki kun papat alkoivat veivata. Legendaarista kamaa ja loistavia muistoja.

Kovin keikka koskaan oli silti 1982 Littoisten lavalla. Perhana että bändi oli tikissä jo siinä vaiheessa. Taxi Driver ja muut klassikot pörisivät todella lujaa.

Keikkapaikkana tuo oli muutenkin huima, Mike taisi mm. olla tajuttomana jonkin aikaa lyötyään päänsä lavan edessä olleeseen kattoparruun. Rummuissa silloin vielä Jeppe, eli Gyp Casino. Vuotta myöhemmin samassa paikassa Razzle oli jo kehissä. Those were the days...

Anonyymi kirjoitti...

Jääkiekon MM-kisat Suomessa 2003 ja Hanoi vetää N-kadun DDR-hallissa keikan. Pakko mennä keikalle katsomaan/kuuntelemaan.

"Hello, Helsinki! How are you?" Jäätävää settiä kun turkulainen muusikko huutelee Suomessa enkkua?

Tai enkkua Suomessa, mikä on aina mahdollista.

Anonyymi kirjoitti...

Hola, toi päässä pyörii nyt biisi on kyllä yx parhaista heitin biiseistä :) aika romanttinenkin ;)

Eiköhän joka keikalla oo ollu jotain kommervenkkejä tai extremeä; kaikilla tuntuu olevan muistissa jotain vastaavaa kun Jarilla

Ei taida Hanoi Rocksilta löytyä kuitenkaan lohdutusta Kärppien eiliseen surkeaan loppuun :(

Anonyymi kirjoitti...

Mike Monroe ajelee fillarillaan pitkin Turun katuja ja on lavallakin pomppinut jonkun verran, mutta reisiin ei taida patti tarttua?

Suosittelisin pohjille Kyösti Lampisen 4 x 50 toiston kyykkysarjoja, jolla Tepsin pelaajat saatiin siihen syksyn syväjumiin. Nyt Mike saa olla jumissa, kun keikat on tehty.

Eikä muuten olisi Kyösti-jaloilla pystynyt päätään mihinkään parruun lyömään...

Jari Nikkola kirjoitti...

Litsan lavan katto oli ainakin silloin lavaan nähden todella matalalla poikkihirsineen, joten ehkä syvä tajuttomuus olisi onnistunut silti?

Tuon ajan Hanoi-soundista antaa hyvän kuvan "Love's An Injection" -maksisinkku, jossa oli muistaakseni myös "Problem Child" ja "1979 not 1958" ja muut varhaiset bravuurit mukana.

Ennen oli paremmin.