torstai 29. toukokuuta 2008

KISS Alive35 Helsinki

Love Gun is still smoking!

Kun pikkupojalle kertoo, että muutaman kuukauden päästä mennään karkkikauppaan, hän on täpinöissään pitkään ja retken odotusarvo kasvaa päivä päivältä. KISSin konsertin odotusarvo kasvoi kohdallani jo aika korkealle, joten olisi ollut mahdollisuus tulla alas korkealta ja kovaa.

Tällä kertaa karkkikaupassa oli ensin tarjolla kolmekymmentäjotainvuotta vanhoja lakuja, jotka tarttuivat välillä jopa hieman ikävästi hampaisiin, kun niitä pureskeli. Konsertin teema oli Alive ja ikääkin KISSillä on jo kunnioitettavat 35 vuotta, joten tuo vanhojen muistelo sallittaneen.

Biisilistat saatte muuten lukea ihan jostain muualta. Jos haluat tietää, mitä biisejä bändit soittavat, tule keikalle!

Kun Wicked Lester joskus aloitteli musisointia, minusta ei ollut vielä mitään tietoa. Kun ensimmäinen KISS levy julkaistiin 1974, en nyt ihan pottakakkaa taputellut, mutta metallimusiikki oli kuitenkin vielä varsin vieras käsite. Kun tuo järjestyksessään kolmas levy, Alive!, ilmestyi 1975, veljeni taputteli tuota kakkaa, enkä minäkään ollut vielä ehkä kuullutkaan KISSistä. Toista tuo oli sitten muutamaa levyä myöhemmin... (Eka itse ostamani KISS levy oli Unmasked...)

KISS Helsingissä, yhdeksän vuoden tauon jälkeen oli loistavaa metallimusiikin juhlaa. Pyörittelin silmiä jo lipunmyynnin vilkkauden vuoksi. Ensimmäinen konsertti myytiin loppuun kuudessa ja toinenkin yhdeksässä minuutissa. Joku väitti tuota jopa Euroopan ennätykseksi. Suomen ennätys se oli joka tapauksessa. Ja meillä oli tiestysti aivan loistavat paikat, kuten kuvista näet.

Kun tuo kolmen vartin vanhojen muistelo, ja muutama vanhan hevibändin standardin mukainen soolo-osuus, saatiin päätökseen, halli räjähti KISSmäiseen tyyliin. Muutama toimittaja on taas kerran ollut ihan eri keikalla minun kanssani, tai sitten hepuilla oli huonommat paikat. Hesarin toimittaja haukkui tänään eilisen keikan ja kertoi ihmisten valuneen pois ennen konsertin loppua. Heppu taisi olla ekaa kertaa Hartwallilla keikalla tai sitten hän ei vain yksinkertaisesti tiennyt, että esimerkiksi Turun juna menee 23:10 ja jos konsertti venyy tuon yli, ei ehdi junaan, ellei lähde ennen loppua kotiin. Me emme olleet junalla, joten olimme paikalla loppuun asti, kuten oli myös 99% yleisöstä.

Vaikka Paul ja Gene ovatkin kohta eläkeiässä, vaatimaton mielipiteeni on, että he suorituivat keikasta kiitettävästi. Hyvään metallikeikkaan kuuluu aina silppua, tulta ja pommeja ja niitä saatiin tuvan täydeltä. Joku toimittaja ihmetteli, että miksi sitä I Was Made For Loving You´ta pitää aina tunkea joka paikkaan. Höh, no siksi kun se toimii. Tuo yhteislaulu kuulosti hienolta. Sen kertosäkeen osasi varmasti jokainen hallissa ollut, myös järjestysmiehet ja muu henkilökunta.

Ei ole muuten suurikaan yllätys, että tuon biisin taustalta löytyy myös Desmond Child. Eikä sekään ole suuri yllätys, että Gene ei soita tuon biisin levytyksessä bassoa, vaan raidat näpyttelee joku muu. (Ace Frehley, muistaakseni...) "Who cares, whos´s playing, if it sounds great!" kuten Gene on usein lausunut.

Hittejä jäi aika paljon vielä varastoon, ensi vuoden keikkaa varten. Jos KISS tulee Eurooppaan ensi kesänä, me saamme sen Helsinkiin, koska bändi ymmärtää jotain rahasta. On siis päivänselvää, että sinne mennään, jossa liput myyvät. Keskiviikkona pystyit ostamaan tiistain konsertinkin hallilta. Tuokin oli metallicamaisen hyvä juttu...

Siis kun ne vanhat lakut tuli pureskeltua, ainakin minä sain karkkikaupasta juuri sitä, mitä lähdin hakemaan. Jos keikka olisi koostunut kaikista hiteistä ja silppua, tulta ja pommeja olisi ollut vielä enemmän, olisi odotusarvo voinut ylittyä. Jäipähän jotain vielä tuleville Suomen keikoille.

Nyt täytyy lukea taas uudelleen tuo KISS Maskin takaa, jota suosittelen kaikille, jotka haluavat tietää, miten tehdään mahdollisesti maailman parhaiten markkinoitu musiikki-ilmiö, ilman että uusia levyjä on turha enää odotella...

Ja naamarissa lisää kuvia ja videota. Tuossa teille konsertin avaus:



BTW Ensi viikolla Def Leppard ja Judas Priest. You Make Me Rock Hard...

17 kommenttia:

Jari Nikkola kirjoitti...

Tuntuu siltä, että kritiikeissä on päätetty unohtaa se, että kyseessä todellakin oli teemakeikka. Miksikö ne vetää vanhaa matskua eikä uudempaa? No siksi.

Eri aikakausien Kiss on kunkkumatskua kautta linjan. Ankarimmat puritaanit vierastaa kasarivuosien seikkailuja mutta kyllä ne Heaven's On Firet ja Lick It Upit paikkaansa puolustaa. Varsinkin jälkimmäinen, suurenmoisten lyyristen arvojensa vuoksi.

Sami Hurme kirjoitti...

Tussarin arvio oli tänään kohdallaan. Siitä pisteet sinne...

Jos bändi on ollut kartalla yli 30 vuotta, niin ne biisit ovat väkisinkin erilaisia, eri vuosikymmeniltä.

Ehkä tuo I Was MAde For Loving You ei olisi toiminut vielä ekalla levyllä...

Samaa mieltä noista kahdesta biisistä. Saavat välillä ihon rullalle, kaikessa yksinkertaisuudessaan. Ja kun vielä muistaa Lick It Up -videon vaikuttavuudeen silloiseen teiniin...

Ollaan me kyllä aika metallikansaa...

Karhuherra kirjoitti...

Ääripäiden ero on melkoinen tämän kertomuksen ja HS:n Jokelaisen välillä. Tosin ero selittynee sillä, että yleisemminkin positiivariksi tunnustautuva Sami voi olla ihan rehdisti fani (jos laulaa tarpeeksi kovaa itse, sillä ei ole väliä, että Stanley ei enää osaa laulaa?), Jokelainen toisaalta on itse ihan ehta rokkikukko, jonka harteita rasittaa kriitikon kaavun lisäksi rock-puristin rooli. Kukin tyylillään. Totuuksia on niin monenlaisia.

Mutta onko KISS metallia? Minusta korkeintaan "tukkaheviä", joka ei nyt varsinaisesti täytä pedon metelin tunnusmerkkejä.

Sami Hurme kirjoitti...

Mitä? Minäkö positiivinen??? Enhän koskaan ja aina, jos voi valita...

Olkoon mikä rokkikukko tahansa, mutta ei tuo keikka nyt huono ollut, eikä mikään rokkikukkokaan voi kuvitella, vaikka sitä puristi mistä rockista tahansa, että juuri kenenkään ääni tulee missään siilossa niin kuin levyltä...

Keikan, varsinkin KISSin keikan kuuluu olla rosoinen. Eihän ne ole koskaan osanneet soittaa tai laulaa, joten miksi ne nyt yht´äkkiä olisi HellsinKISSä oppineet. En nyt muista minkä levyn rummutkin lätki kokonaan kasaan joku studiomuusikko.

Karhun Tuomo oli Tussarissa kanssani samoilla linjoilla. En tiedä, mikä rokkikukko hän on, mutta kirjoitti kuitenkin mielestäni paremman arvion.

Makuasioissa on todellakin niin paljon totuuksia ja juuri sen vuoksi ne makuasiat ovat lähestulkoon niitä ainoita asioita joista juurikaan edes kannattaa kiistellä jä väitellä.

Niin ja onhan tuossa sekin, että tuolla jaffatölkissäkin on suuri merkitys sillä, missä istuu. Konserttikokemus voi riippua todella paljon (istuma)paikasta.

JA vielä... Kyllä mä olen tainnut kaikki KISSinkin levyt ostaa Heavy Metal -osastolta. Väitettiinhän joskus nimenkin tuleen sanoista Kings In Satans Service, joka nyt taisi kuitenkin olla demoneja pelkäävien vanhempien viritelmiä.

Kimmo kirjoitti...

Osuva tuo "vanha laku"-vertaus... 70-luvun biisit eivät oikein omaan karkkihampaaseen iskeneet, ja yläkatsomon norsunluuntornista keikkaa seuranneena niistä eniten näyttivät intoilevan eturivien diehard-fanit. Keikan intensiteetti nousi komeasti perussetin lopulla ja encoret jättivät erittäin makean maun suuhun.

Kuulemma on tuo Tähtisilmä kärsinyt flunssasta viime viikkoina, ja varsinkin keikan alkupuolella ja lopussa hänen laulunsa oli melkoista raakkumista. Hyvä että muista ukoista ja yleisöstä lähti ääntä. Etenkin Singer lauloi (nimensä veroisesti?) rummuttelun ohessa hyvin.

Lämppäri Cinder Road oli hyvä. Kissin lämmittely ei ole varmastikaan maailman helpointa puuhaa, koska osalle faneista ei tunnu kelpaaavan mikään muu...

Jari Nikkola kirjoitti...

http://www.iltasanomat.fi/viihde/uutinen.asp?id=1537076

http://www.iltalehti.fi/viihde/200805270233426_vi.shtml

http://www.turunsanomat.fi/kulttuuri/arvostelut/?ts=1,3:2019:0:0,4:107:0:0:0;4:61:0:0:0;4:85:0:0:0;4:100:61:1:2008-05-29;4:99:0:0:0;4:87:0:0:0;4:62:0:0:0;4:78:0:0:0;4:82:0:0:0,104:100:543777,1:0:0:0:0:0:

Tussarin arvio on kieltämättä tässä vertailussa hyvää tasoa. Jutussa on jo melkein havaittu, että konsertilla oli teema? Vaikka ruokkivaa kättä ei pitäisi purra, on pakko sanoa, että molempien ip-lehtien kommentit olivat melko köykäisiä. Rockista voi edelleen kuka tahansa kirjoittaa mitä tahansa, näköjään.

Ja niin se HS. Kirjoittaja tunnetaan rokkiympyröissä myös The Flaming Sideburnsien rumpalina. Ja paatuneena garage/frat -puristina.

Sami Hurme kirjoitti...

Pitäisikö nämä keikka-arvostelut antaa aina jonkun fanin kirjoitettavaksi?

Silloin voitaisiin saada nimen omaan sen fanin, (joita molemmissa KISSin konseretissakin oli toista kymmentä tuhatta,) mielipide keikasta. Heillehän se keikka on suunnattu.

Tällöin muut ulkopuoliset seikat eivät pääsisi vaikuttamaan niin paljon mahdolliseen arvioon...

Tuo fani katsoo keikkaa mahdollisesti hieman eri näkökulmasta, kun ne pari toimittajaa, joita rock/garage/frat tai joku muu puristaa...

H.Rankonen kirjoitti...

Kyllä tuo Maskin takaa kirja kannattaa lukea. Itse en lukenut enää kasari osuuksia niin into himolla mutta hyvä kirja joka tapauksessa. Puritaanifanien mietteitä kannattaa käydä kollaamaassa KAF:n foorumilta.

Anonyymi kirjoitti...

heh..laitatko Sami Lick It Upin lyriikat levitykseen :) josko ne olis vähintäänkin yhtä hyvät kun siinä biisissä joka pyörii sun päässä...

Anonyymi kirjoitti...

Kommentti Samin positiivisuudesta: yleensä kyllä on positiivinen, jep samaa mieltä. Poikkeuksena: olisittepa olleet kuulemassa Samin kommentit Ossin viimeisimmästä keikasta.. fani tai ei,ihan oikeesti ääni kuului vähintään Oulujoelle saakka ja tilitystä tuli sen verran että ehdin laskea Samin kitarisojen kaikki kuopat, kahteen kertaan :) (vasemmassa 356 kpl ja oikeassa 562 kpl...)se EI vissiin ollut hyvä keikka... :)

Anonyymi kirjoitti...

Vau,täällähän ollaan nopeita :)Lick it up jo nyt kehissä ja siinä näyttäis olevan vielä yksinkertaisemmat lyriikat ku I Was Made For Lovin You ssa.. :)
Hyvä idis: pidetään tuo rullaava näyttö jatkossakin käytössä ja sinne vois vaihtaa sit aina uuen biisin joka pyörii asiakkaitten tai Samin päässä...

Sami Hurme kirjoitti...

Joo. Tunnistanen kyllä huonon keikan. Niitäkin on noiden todella monien keikkojen sekaan mahtunut ja Ozzyn keikka oli sellainen.

Tietysti tuossa tapauksessa oli tuo odotusarvo noussut jo poikkeuksellisen ylös, koska mönkijäonnettomuus peruutti sen yhden keikan.

En edes osaa arvioida, kuinka monessa konsertissa olen ollut, teini-iästä lähtien...

Valtaosa on kuitenkin ollut loistavia tilaisuuksia. Maidenin keikat ovat olleet lähes poikkeuksetta niitä parhaimpia (ja ehkä Metallican keikat).

Yksi keikka, joka on syytä nostaa yksinään esille on Mötley Crüen "come back" Sunrisella, Floridassa. Tuo oli poikkeuksellisen hieno rockjuhla...

No hauskaa oli myös Ottawassa, Bon Jovin keikalla taannoin...

Nyt nuo Lick It Up -sanat saatiin rullaamaan. Nauttikaa...

Anonyymi kirjoitti...

Vezina Drive Rules.

Sami Hurme kirjoitti...

Heh, yeah...

...mutta taksit ovat hankalia Ottawassa...

Jari Nikkola kirjoitti...

Livekonserteista voisi mainiosti julkaista useita kommentteja per keikka, tulisi näkökulmia lisää. Esim. 1-2 kriitikkoa (ammatti-ihmistä) plus mahdollisimman paljon sosiaalisen median tyyliin fanipohjaisia kommentoijia. Ei välttämättä huono idea. Katsotaan josko tämän voisi jossain toteuttaa..

Sami Hurme kirjoitti...

Just noin. Ehka kriitikon olisi syyta kysya muutamalta fanilta mielipide keikasta. Jos fanit ovat tyytyvaisia, keikka on onnistunut, oli kriitikko siita mita mielta tahansa.

Voisin kuvitella, etta arvion kirjoittaminen on haastavaa sellaisen bandin keikasta, josta ei pida...

Henry Rankonen kirjoitti...

Ted Nugenthan joskus veti pohjat kriitikon käsittelyssä joskus seiskyt luvulla. Jenkeissä Tenu veti keikan itärannikolla. Seuraavan päivän lehdessä joku länsirannikon kriitikko antoi pohjalukemat arvosteluineen. Tenuhan otti hepulit. Soitti Kriitikolle ja kysyi oliko keikalla. Vaan eipä ollut ja Tenu matkusti toiselle rannikolle vetää jannua pannuun kiitokseksi.
Tuli tänään kuunneltua Paul Stanleyn soololevyä vuodelta 1978. Vuosikymmenien tauon jälkeen kolahti pahan kerran. Tuli mieleen levystä, että pientä ennakkoa tulevalle vuosikymmenelle olisi tulossa. Jonkinlaista kasarivivahdetta ja uudistumista mikäli vertaan siihen astiseen tuotantoon. Jäsenten soololevyistä mielestäni ehdottomasti paras.