Kovaa peliä Bostonissa

Olen aina halunut kirjoittaa tuon otsikon. Nyt se toimii enemmän kuin hyvin.

Pikkupojan unelma on jossain muodossa täyttymässä. Jokaisen kiekkoa pelanneen unelma on ollut voittaa Stanley Cup. Myös minun. Harva pääsee tuosta kannusta koskaan pelaamaan viimeistä finaaliottelua. Harva pääsee edes halliin, jossa tuollaista ottelua pelataan.

Vaikka minusta ei jääkiekon ammattilaista tullutkaan, olen saanut seurata sellaista läheltä. Olen ollut jääkiekon suhteen etuoikeutetussa asemassa. Olen ollut monessa hallissa katsomassa NHL-kiekkoa. Olen ollut pukukopeissa. Olen ollut jäällä, jopa aamutreeneissä statistina. Olen nähnyt kulissien taakse. Se on ollut hienoa. En ehkä oikein osaa edes arvostaa kokemuksiani, joista joku voisi antaa sisäelimiä.

Nyt olen taas etuoikeutettu. Olen Bostonissa, kun Bruins pelaa finaaleja. Olen toisen finaaliottelun jossakin paikallisessa sporttikuppilassa, kannustamassa vaivihkaa Vancouveria. Olen Boston Gardenissa kahdesti, kolmannen ja neljännen ottelun. Mahdollisesti myös siis ratkaisevan finaalin. Tämän lähemmäs pääsen tuskin koskaan Stanley Cupia - siis sitä varsinaista ottelutapahtumaa.

Minuakin jännittää, kuten pikkupoikaa. Voin vain kuvitella, mitä Sami Salon päässä liikkuu. Sattuneesta syystä Saminkin uraa on tullut seurattua läheltä. Vaikeuksiakin. Jos jollekin tässä maailmassa soisin kannun noston, se on Sami. Ylivoimainen ykkönen tuossa toivelistassa. Sami on antanut itsestään paljon jääkiekolle. Melkein jopa toisen pähkinöistään. Se on omistautumista parhaimmillaan. Monta arpea paranee, jos kannun saa nostettua.

Se lässytyksestä. Nyt olemme Bostonissa ja päivitän tätä tekstiä aina, kun on aihetta. Tulee kuvaa, videota, tekstiä, havaintoja. Maahantulokin näytti sujuvan mukavia jutustellen, kun ilmoitti maahantulon syyksi Stanley Cup. Lentokentän turvamiehet kertoivat Raskienkin saapuneen juuri meitä ennen kaupunkiin. Ne tietävät kaiken. Olkaa hengessä mukana tai lähtekää menee, mukana haluaisitte kuitenkin olla. Nyt Boston Pizzaan.

Jos jollekin ei auennut viimeisen lauseen vitsi ja jos tuon linkin taakse ilmestyy finaalien jälkeen toisenlainen sivu, niin tästä oli kyse. Bostonissahan ei ole Boston Pizzaa. Kyse on kanadalaisesta konseptista, joka on lähtöisin Edmontonista, 1962. Vaikka paikkoja on yli 325 kanadalaisen toimipisteen lisäksi jo yli 50 Kanadan rajojen ulkopuolella, Boston Pizza on kanadalainen, henkeen ja vereen, jota tämä finaalien aikainen nimenvaihdoskin osoittaa. Hienoja tempauksia tällaiset. Mitä muuta voi odottaa Vancouverin kupeessa, Richmondissa majaansa pitävältä yritykseltä?

Take me to the ball game - We won't rest

Toinen päivä näyttää alkavan aikaisin. Tosin tulimme illalla katsomaan loput pelistä hotelliin, kun alkoivat virrat ehtymään. Onneksi jatkoaikaa ei menty tuon pidemmälle. Nyt olemme jo olleet viidestä asti hereillä. Hotellien kokolattiamatot pitäisi kieltää. Heräsin aamulla toinen silmä muurautuneena kiinni ja nenä tukossa.Taidamme mennä aamulenkille Bostonin laiturille. Suosittelevat sitä näin aamutuimaan hyväksi lenkkipaikaksi.

Päivällä menemme katsomaan pesäpallon paikallista kopiota. Fenway Park lienee aika legenda. Onhan se viihdyttänyt pesiksen ystäviä kohta 100 vuotta, vuodesta 1912. Pitää hommata jostakin punaiset sukat.

Olihan amerikkalaista taas kerrakseen tuo baseball. Fenway Parkista huokuu arvokkuus. Joidenkin vanhojen areenoiden tulee vain pysyä.

Ihmettelimme tovin, että miksi ihmeessä jengi buuaa aina kun numero 20 tulee lyömään tai ottaa koppia. Rohkenimme kysyä asiaa vieruskaverilta, joka opasti meitä, että he eivät buuaa, vaan kannustavat. Numero 20 on Kevin Youkilis, joku iso stara, ja ihmiset huutavat juuuuu(kilis), suluissa olevan ollessa hiljainen. Tuukan kannustus Gardenissa kuulostaa kuulema samalle.

Oltiin aika turisteja tuossa pelissä. Ottelu pääsi loppumaankin niin, että emme tajunneet sen loppuneen. Emme vieläkään tiedä, mitä tapahtui, mutta taululla luki Red Sox'n voittaneen. Se kai oli pääasia.

Nyt kaupungille pyörimään ja odottelemaan illan peliä. Saa nähdä, näkyykö lätkäfinaali tänään katukuvassa. Se on näkynyt erittäin vähän, joka on ainakin minulle todella iso yllätys.

Pelipäivä - Kiekkoilijan juhlapäivä

Peli oli, jos ei kovaa, niin ainakin likaista, kolmannessa kohtaamisessa. Aikamoinen pleijaripeli. 8 - 1. Tuosta lukemasta on mahdollisesti helpompi toipua, kuin tiukasta tappiosta. Nyt ei jäänyt mitään tulkinnan varaa. Ei selittelyjä. Nollaaminen on helppoa ja veikkaan kaukaloon astuvan seuraavaksi ihan toisenlainen Canucks.

Tyypillinen peli, jossa toisella onnistuu kaikki ja toisella ei mikään. Tuskin nähdään toista vastaavaa.

Vaikka TD Gardenissa olikin kuhinaa, jotenkin odotin vielä enemmän jotain. En tiedä, mitä. Iso showhan tämä joka tapauksessa on. TD Garden oli yllättävän sokkeloinen käytäviltään, vaikka varsinainen areena onkin ihan kelpo pelipaikka, katsojallekin.

Laitan vähän videotakin myöhemmin. Tässä:



Välipäivä

Aloitimme päivän taas lenkkeilemällä pitkin Bostonin kujia. Päivällä pihviä ala Morton's, parhaassa seurassa. Pyörimme vähän kylillä. Copley/Prudential Center ostoskeskus oli ihan ok. Löysin Creediäkin.

Finaalit eivät näy vieläkään arkisessa katukuvassa mitenkään. Bostonilaisilla on ilmeisesti muutakin elämää kuin jääkiekko.

Pelipäivä - Kääntyykö sarja, vai meneekö Nucks menojaan?

Oma veikkaukseni on jälkimäinen. Se sopii myös matkasuunnitelmaani, koska ajattelin katsoa Vancouverissa vain yhden pelin. Siis sen ratkaisevan finaalin.

Hallissa lienee tänään ihan asiallinen kuhina.

Hallissa oli kuhinaa. Kertoivat taululla, että edellinen ottelu oli NHL-historian äänekkäin finaaliottelu. Ei jääty toisessa pelissä kauaksi siitä, ellei ennätystä rikottu uudelleen.

Nucks ei siis mennyt menojaan. Bostonilta kaksi vahvaa peliä. Olivat jokaisella osa-alueella aavistuksen edellä ja se näkyy taululla. Timmy on matkalla mvp:ksi. Ei taida kukaan kyseenalaistaa sitä. Ei edes silloin, jos Vancouver vie seuraavat pelit.

Pelit olivat likaisia. Timmyn viikatteestakin olisi runkosarjassa voinut ansaita pelin tai pari huilia. Nyt ne näyttävät kuuluvan sarjaan. Samoin kuuluvat Charan poikkarit, joita varsinkin Sedinit saavat tuntea nahoissaan koko ajan, tuomarin katsellessa vieressä. Kova peli tuntuu kuitenkin toimivan. Ainakin sillä näyttää saavan Nucksit aseettomiksi.

Matkapäivä - Vancouveriin

Hienoa päästä näkemään Vancouver, jota kaikki kehuvat. Hienoa myös korkata taas uusi NHL-areena. Kovaa peliä Bostonissa päättyy osaltani tähän. Täällä pelataan vielä maanantaina, mutta taidan pysyä ennakkosuunnitelmassani ja lähden Vancouverista kotiin sunnuntaina. Rullakiekon pleijaritkin alkavat meillä heti tiistaina.

Boston oli lyhyesti tutustuttuna ihan käypä kaupunki. Tuskin missään on yhtä paljon pubeja. En myöskään ole koskaan aikaisemmin kävellyt näin paljon punaisten katukivien päällä. Vähän tylyä palvelua ajoittain, mutta suomalaiselle sekin on erinomaista, koska emme saa kotona lähellekään edes tätä.

[Aiheeseen liittyen: Sunshine hockey / Californication - Staples Center / Honda Center]


BTW Vaikka saimmekin pelisilmällä järjestettyä molemmille lennoille redneck business -paikat, minun matkalla oli jo yksi pomppu. Aika monta mailia piti lentää, että jätin lentokansioni Helsinki-Frankfurt koneen penkin taskuun. Onneksi sain sen lost and foundista, Frankfurtin kentältä. Liput, passi, kortit, muutama kilo eri valuuttoja... Olisi pikkupoikaa suoraan sanoen vituttanut, jos olisi matka tyssänyt Saksaan ja finaalien sijaan yrittänyt järjestellä kyytiä takaisin kotiin. Toivottavasti tämä BTW-pomppu ei päivity tämän enempää. Olipa amatööri olo. Hemmetin junnu!