keskiviikko 15. joulukuuta 2010

Californication - Honda Center

Neljä päivää, neljä peliä, joista viimeinen todella hienoa viihdettä. Yksi parhaimpia näkemiäni runkosarjamatseja. Tutkin hieman sarjaohjelmaa ja tällaisen neljän pelin paketin löytäminen viikonvaihteeseen ei ole lainkaan harvinaista Kaliforniassa. Joukkueille on usein järjestetty pelit molempia joukkueita vastaan, kun kerran länsirannikolle saapuvat. Pakettiin saa helposti myös koripalloa. Suosittelen.

Kuten aikaisemmassa postauksessa kirjoitin, Losin halli on ehkä hienoin, jossa olen tähän mennessä käynyt. Anaheimin Honda Center jää varjoon jo pelkästään mediakuutionsa kanssa. Tosin ikäeroakin on melkein kymmenen vuotta ja Staples Centerin jakaa kaksi NBA-jengiäkin. Toinen Kingsien otteluista tuli katsottua vielä Luxury Suitesta. Aika hienoa. Se mukava heppu ulkoa hommasi nämäkin tiketit pientä korvausta vastaan.

Honda Center on toki toimiva halli. Hyvät palvelut ja voin kuvitella, että siinäkin kattilassa on tunnelmaa kuten nykyisellä teurastamolla Turussa. Siis jos joukkue on finaalissa. Penkit ovat hieman ahtaammat kuin Staplesissa, jos näitä nyt oikein alkaa fyysisesti vertaamaan. Yleisön käytös on erilaista. Kuten kerroin, Losissa elettiin pelissä mukana koko ajan. Huokailtiin ja pompittiin ylös penkeistä. Anaheimin yleisö on selkeästi vaisumpaa, jopa viimeisessä, 6-2 päättynessä ottelussa.

Oli muuten silmiinpistävää, kuinka paljon molemmissa halleissa näkyi Calgary Flamesin paitoja heidän ollessa vierailulla. Minnesota Wildin paitoja oli vastaavasti vain muutamia.

Teemua ei nähty kaukalossa. Sakukin oli pois toisen pelin kokoonpanosta. Ei mennyt, kuten suunnittelimme. Kuten jo Twitterissä pari päivää sitten mainitsin, Lydmanin suoritukset jäävät turhan paljon huomiotta Suomessa. Tuollaiset minuutit ilman ylivoimia ja niitäkin saisi pelata, jos se olisi enää mahdollista kuormituksen suhteen. Mikko Koivun mailalla tehty maali aiheutti pienen polemiikin poikasen. Olisiko Suomessa edes ollut mahdollista, koska vastustajan mailasta kiinni pitäminen on rangaistuskirjassa? Tuon perusteellahan vastustajan mailalla ei voisi tehdä maalia.

Taas tuli mietittyä, kuinka pelaajat kasvavat koko ajan. Enkä tarkoita mitään viiksi-Parroksen kaltaisia puujalkoja, vaan tuollaiset Getzlafin tyyliset karjut alkavat olemaan kovaa valuuttaa. Kaksi metriä ja sata rasvatonta kiloa. Siinä on loistava aihio kiekkoilijalle. Jos vielä liikkuvuttaa piisaa ja kädet on kunnossa, niin paketti on siinä. Minä tilaisin sellaisen kiekkoilijan.

Minusta tulisi ihan yhtä hyvä kalifornialainen kuin floridalainen, mutta jos joutuisin valitsemaan, Florida voittaisi selkeästi. Kun en juurikaan pidä ympäriinsä pyörimisestä, niin Kalifornia ei tarjoa mitään sellaista kiinnostavaa, jota 
en löytäisi Etelä-Floridasta. Ruuhkat ovat ihan tolkuttomia. Matkakin on Kaliforniaan pari tuntia pidempi. Kohde sopii ilmeisen mainioksi parin päivän välilaskuksi, jos on menossa Havaijille tai vaikka Boralle. Ennemmin L.A. kuin Las Vegas. Minä majoittuisin matkan syystä riippumatta Santa Monicaan. Tuntui hyvältä valinnalta kaikin puolin.

Pitkä viikonloppu riitti ihan hyvin tarjoamaan jonkinlaisen käsityksen Kaliforniasta. Legendan maineessa olevat paikat eivät sittenkään vakuuttaneet. Pelkästään Rodeo Drive oli kuvittelemaani latteampi. Enemmän glamouria on Havaijillakin. Marilynin talokin olisi ollut mielenkiintoisempi, jos Marilyn olisi ollut kotona.  
Universalin studiot ovat vähän kertakäyttökamaa. Olin oikeastaan yllättynyt siitä, kuinka samanlaisia ne ovatkaan Orlandon vastaavan kanssa ja siitä on jo kuitenkin vuosia, kun Orlandossa tuli piipahdettua. Hauska paikka silti.

Hollywoodin kyltti kuvattu. Hollywood boulevardin tähtiä bongattu. Oscaria saatu Kodak-teatterissa ja hampurilaista mussutettu Hootersissa. Josta tulikin mieleen, että tiesittekö, että ainoastaan 2% paikallisen näyttelijäliiton jäsenistä saa toimeentulonsa näyttelemällä. Kilpailuko kovaa? Asettaa parin suomalaisen pyrkimykset tuohon kahteen prosenttiin ihan uuteen valoon. Kova suoritus nousta härmästä tuonne.

Väittivät, että kaikki Kalifornian palmut on tuotu sinne jostain muualta. Eivät lisäänny siellä itsenäisesti. Vaikea uskoa. On niitä sen verran paljon. Nyt niissä on vielä joku tauti, joten palmut häviävät kokonaan. Mitä on Kalifornia ilman palmuja?

Venice Beach, Muscle Beach - aika tavallisia hiekkarantoja. Erityistä niissä oli vain kyltit. Chopper-mallisen fillarin vuokraaminen on ihan cool. Tai rullaluistelu rantabaanalla. Forrest Gumpin kengissäkin tuli istuttua. Muuten Santa Monica Pierkin oli vain kaarensa arvoinen. Glamour on vain glamouria - utopiaa ja mielentilaa. Yksi neula lisää kartassa. Been there, done that.



Tässä ensimmäinen video. Antaa Bosen äänentoistojärjestelmän laulaa Nickelback'iä:




[ Aiheeseen liittyen: Californication - Staples CenterAloha! / Bora Bora / Sunshine State ]

BTW Meillä oli takaisin tullessa ruhtinaallinen seitsemän tunnin välilasku Lontoossa. Ei mikään lasten juttu lainkaan. Lentokenttäkuoleman välttääkseni piti ensin suunnistaa luotijunalla keskustan sykkeeseen. Jäi kuitenkin väliin. Lounas TGIF:ssä ja sen jälkeen loungeen lepuuttamaan. Onneksi löytyy sellainenkin kortti. Kotimatka hotellilta kotiovelle kesti kevyet 28 tuntia. Reissu oli silti sen matkan arvoinen.

12 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

"Kuolevien paratiisi, missä vyöt kiristetään kainaloiden koerkeudella", eli Florida on Miamin ja South Beachin avulla saanut cool factoria peliin.

Itse otan Floridan etäisyyden ja aikaeron takia. Eikä tässä iässä ole väliä, vaikka muut ajoissa nukkumaan menevätkin.

Rasistina pidän myös Floridan prosentuaalisesti tuplamäärästä valkoisia asukkaita. Ei vaiska, turha lähettää vihakirjeitä. Pelkkä fakta asukkaiden rodullisesta jakautumisesta. Floridassa valkoisia on 80-85% paikkeilla.

Ilmasto on kyllä välillä liian kostea, eikä ulkona oleminen ole 4-5kk vuodesta kovinkaan helppoa. Lähes joka ilta rätisee taivaalla ja joskus on pakko jättää golfit kesken jo aikaisemmin päivällä.

Mutta ei sinne tarvitse muuttaa. Ja jos muuttaa, niin verotus on paljon Kaliforniaa kevyempi.

Floridassa tykkään enemmän valkoisen hiekan Meksikonlahden puolesta.

Hurrikaanit ja tornadot kyllä vetää Floridan arvosanaa alaspäin. Tyynenmeren puolella on tässä suhteessa rauhallisempaa, joskin maanjäristykset ja mutavyöryt ovat Kalifornian murheita.

Mutta jos rahaa olisi enemmän, niin...

Anonyymi kirjoitti...

San Francisco on muuten Yhdysvaltojen "spurgu-kaupunki". Syy ei ole heikko elintaso vaan se, että siellä on eniten (ja ilmeisesti myös vauraimmat) hyväntekeväisyysjärjestöjä. Vetää puoleensa laitapuolen kulkijoita kuin hunaja kärpäsiä.

Jari Nikkola kirjoitti...

Floridalle sataa pashaa tuulettimeen myös Georgian suunnalta. Juntein osa USA:ta kuulemma (jos Chicagoa ei lasketa). Silti eiköhän tuolla lomailu suju, vaikka mi spiik no espanol.

Anonyymi kirjoitti...

Jos raha ei tule esteeksi, niin Kalifornian Napa Valley vois nousta ykköseksi noin viinitarhan mitalla.

Siitä välillä autolla 1.30h köröttely etelään katsomaan San Jose Sharksin matsia. Mielummin Bentleyllä.

Jari Nikkola kirjoitti...

Todella mojovat valosäädöt tuossa avausohjelmassa. Meno on kuin Armin & Dannyn laser-shöyssä Mäntyrinteellä 1979 (viilein mahdollinen vertauskuva). Tahtoo tuota myös HK Areenalle - VMP:ltä jedimiekat kaikille!

Oli miten oli, alkuseremoniat ovat näemmä melko lailla samat Nahilassa ja SM-liigan suurimmissa halleissa nykyään. 10-15 vuoden aikana on otettu eroa merkittävästi kiinni. Eri asia tietenkin on, onko hallilla ihan pakko huudattaa metallia liian lujaa ja ampua papatteja.

Anonyymi kirjoitti...

NHL-halleissa volyymi on aika paljonkin kovemmalla kuin SM-liigassa, mutta se ei ole aina hyvä asia.

Kappelevalinnoissakin voitaisiin ajatella enemmän kaikkia katsojia. Rokki menee pelaajiin kuin kuuma puukko mummoon, mutta ei ehkä siihen katsomoon saapuneeseen mummoon.

Montreal vetelee joukkoon eurohumppaa ilman minkäänlaista häpeilyä, sillä top-40 ei ole top-40 ilman, että näistä biiseistä joku tykkää.

Kuvittelisi kiekkokatsomossa olevan samaa kansaa kuin nämä top-40 listat määräävätkin kuuntelijat.

Lady Gaga ja Pink sopii halliin aivan yhtä hyvin kuin Metallica tai Van Halen, koska musiikkia soitetaan yleisöä varten.

Elitserienissähän musiikin soittaminen lopetettiin kokonaan tietyiltä paikkakunnilta. Sekin toimii mainiosti hyvässä matsissa ja varsinkin Ruotsissa, missä fanit tykkävät laulaa.

Huonossa matsissa se hiljaisuus on kuurouttavaa.

Jari Nikkola kirjoitti...

Hallien akustiikka on yleensä mitä on ja siksi musan volyymin kanssa tulee ongelmia, luulisin. Eli on pakko luukuttaa kehnon akustiikan vuoksi hiukan "yli" ja sehän ei katsojaa välttämättä palvele. Akustisella suunnittelulla ja paremmalla äänentoistolla tästäkin ongelmasta päästäisiin toki eroon.

Suomessa kotimaisen musiikin markkinaosuus tuppaa olemaan poikkeuksellisen suuri. Suomirokki/suomipoppi soimaan siis! Tosin tätähän kokeiltiin Turkkusessa takavuosina, hallilla raikui Paula Koivuniemi ja fiiwis oli kenties hieman nihkeä Ike Kanervaa lukuunottamatta.

Anonyymi kirjoitti...

Tepsin sisääntulobiisi 80-luvun alussa oli Matti & Teppo: Mä joka päivä töitä teen.

Tosi juttu.

Sami Hurme kirjoitti...

San Francisco pitäisi vielä nähdä. Samoin Napa Valley, Bentleyllä.

NHL-halleissa on osassa volyymia tiputettu rajulla kädellä. Flamesin johto kertoi kuunnelleensa asiakkaitaan ja tiputtivat volyymin niin alas, että hallissa voi keskustella huutamatta. Volyymi oli huomattavan alhainen. Myös Sunrisessa oli tänä vuonna selvästi aikaisempaa pienemmällä ämyrit.

Losissa Boset soivat lujaa, soimatta lujaa. Ämyrien laadulla ja akustiikalla on suuri merkitys. Staples Center on onnistunut noissa. Anahaimissakaan musa ei soinut häiritsevän lujaa.

Oliko M&T totta? Vähän on sellainen muistikuva...

Sami Hurme kirjoitti...

Typo.

Jari Nikkola kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Jari Nikkola kirjoitti...

Rokkihommissa kehno akustiikka taltutetaan yleensä kahdella tavalla: joko luukutetaan liian lujaa tai soitetaan poikkeuksellisen hiljaa tilanteeseen/tilaan nähden (turkulaiset ovat kenties huomanneet asian DBTL:n teltassa, jonka akustiikka on asfalttialustoineen katastrofi). Kumpikaan vaihtoehto ei ole ideaali tapa hoitaa asia, akustisella suunnittelulla olisi paljonkin jatkossa tehtävissä. Etenkin jos halleista tehdään monitoimihalleja oikeasti eikä vain leikisti. Nostaa kustannuksia toki mutta lisää asiakas- ja artistityytyväisyyttä.