torstai 19. toukokuuta 2011

Drop out kuuluu urheiluun

Drop out ja joukkueeseen mahtumattomuus ovat suuria kirosanoja solidaarisessa suomalaisessa urheilukulttuurissa. Kaikista urheilevista lapsista pitäisi tulla maailmanluokan tähtiä. Kaikille pitäisi antaa mahdollisuus puhjeta kukkaan, myös niiden totaalisesti lahjattomien ja saamattomien lapsukaisten - ainakin vanhempiensa mielestä.

Moni lapsi tajuaa huomattavasti vanhempiaan aikaisemmin, että tämä verso ei pääse koskaan kukkimaan. Se ei edes halua, mutta siitä huolimatta vanhemmat kaatavat lannoitetta niskaan ämpärikaupalla ja myrkyttävät lähellä kasvavat, jo kukintansa aloittaneet versot ympäriltä. Luonto ei toimi niin, mutta ihmisluonto toimii. Se on humanistisesti ihan ymmärrettävää, mutta se ei palvele ketään. Ei ainakaan huippu-urheilun kehitystä, eikä varsinkaan sitä kuihtuvaa versoa, jolle vanhemmat tekevät tahtomattaan traumoja.

Nuori Suomi -järjestelmät ovat tuota myrkkyä pahimmillaan. Kaikki pelaa -systeemi kuuluu harrastamiseen, ei kilpailemiseen.

Eivät lapset saa traumoja häviöistä tai joukkueen ulkopuolelle jäämisestä. He saavat traumoja siitä, etteivät täytä vanhempiensa tai muun ympäristön vaatimuksia ja tahtotilaa. Meidän lapsia fiksumpien pitäisi osata tarjota mahdollisuus harrastamiseen ilman mestaruuksien tavoittelua. Jos kilpaurheilusta putoajille olisi paikkoja, jossa harrastaa omien taitojen ja tahtotilojen tasolla, emme puhuisi lainkaan drop outeista. Meillä olisi paljon enemmän monipuolisesti harrastavaa jälkikasvua, jos yksittäinen harrastus vaatisi vähemmän aikaa ja lahjoja. Lapsikin haluaa voittaa ja hän, jos kuka ymmärtää, että siihen vaaditaan joskus itseä vahvempia yksilöitä, ainakin joukkueurheilussa.

Tajusin tämän itse konkreettisesti, kun jääkiekossa alkoi pyörimään harrastesarjat meille jo aktiivisen uran lopettaneille. Ensimmäisenä vuotena meidän jengi oli ihan ylivoimainen, koska olimme jatkaneet harrastustamme keskenämme kerran, kaksi viikossa. Nykyään vastaan tulee entistä vaikeammin voitettavia joukkueita, koska harrastajien määrä kasvaa. Joka vuosi iso nippu urheilijoita lopettaa aktiivitasolla. Samoin käy lapsissa ja nuorissa. Seurojen pitää olla tässä kohtaa hereillä ja tarjota näille harrastustoimintaa. Tässä piilee jopa mahdollisuus tehdä rahaa.

Harrastamisessa ei ole niin väliä, vaikka ei aina jaksaisi tai viitsisi mennä harrastamaan. Se on harrastamisen idea. Sitä tehdään aina oma-aloitteisesti, ajankuluksi ja mukavuuttaan. Se on kaukana kilpaurheilusta. Tässä olisi selvä markkinarako seuroille.

Hesari kirjoitti aiheesta tovi sitten. Silmiin pistävää koko artikkelissa oli juuri tuo kilpaurheilun vaatimustaso. Kaikista ei ole siihen. Eikä tarvitse olla. Silti heille voisi tarjota mahdollisuuden harrastaa. Miksi se otetaan pois ja samalla ihmetellään lapsien passivoitumista?

Drop out kuuluu urheiluun, mutta ei liikuntaan.

[Aiheeseen liittyen: Täytyykö treenaamisen olla ikävääHifistelyä / Kunnon kesätreeni - osa 5]

BTW Drop out näyttää kuuluvan myös mestaruusjuhliin. Jollain on nilkka tulehtunut. Toisella taas kengän kärki rikki. Pidän erittäin ikävänä sitä, että moni jääkiekon tuore maailmanmestari joutuu kärsimään parin yksilön toilailuista. Ei varmasti ole mukavaa, että mestaruus muistetaan kännijupakasta. Ei varmasti ole mukavaa, että jopa MG:n ilmaveiviä suurempaa näkyvyyttä saavat maalivahtivalmentajan ilmaveivi ja perhostelu. Se ei ole mukavaa toilailijoiden läheisillekään. Sivulliset uhrit vahvistavat taas käsitystäni siitä, että alkoholi ei ole juhlajuoma, ainakaan konttausasentoon asti nautittuna. Saat mahdollisesti kerran elämässäsi tilaisuuden päästä juhlittuna sankarina lavalle. Mitä teet? Juot itsesi siihen kuntoon, että et pääse lavalle tai muista siitä yhtään mitään. Siinä on kerrottavaa jälkipolville. Toki löytyy niitä, jotka pitävät kännissä sekoilua normaalina, ansaittuna ja suomalaisena kulttuuritekona. Empiirisen tutkimukseni mukaan nämä henkilöt harrastavat sitä itsekin. Nyt heillä on taas oikeutus jatkaa toimintaansa, koska paremmissakin piireissä tehdään niin. Viikonloppuna voi siis taas ottaa ihan järjettömät nilkkatulehdukset. Sääliksi käy sijaiskärsijöitä.

13 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Entinen huippu-urheilija, nykyisin raitis, kuuluu eräs sanontakin.

Kännisekoilut saavat uskomattoman paljon huomiota siihen nähden, että se tosiaan on suuren kansanosan harrastus. Samaahan tapahtuu joka viikonloppu ympäri maata, nyt vaan ovat kamerat olleet paikalla.

Pasi Nurminen varasti shown, mutta jäätävää oli myös Anssi Salmelan esiintyminen.

Silti tätä leijonien kotiinpaluusta ja torijuhlasta syntynyttä kohua on vaikea käsittää. Kyseessä oli erikoistilanne, se oli vain yksi päivä, kaikki olivat positiivisella mielellä liikkeellä, kaikki olivat täysi-ikäisiä, eikä kenellekään sattunut mitään sen pahempaa. Mikä tässä oli niin ihmeellistä?

Anonyymi kirjoitti...

Vaikka Kanadaa ei saisi ikinä tuoda esimerkiksi, koska siellä on niin paljon paremmat olosuhteet. Pakkastakin enemmän.

Mutta Kanadassa on heti pienemmistä junnuista alkaen tasovaihtoehtoinen "Competitive"- ja "House"-sarjat, joista ensimmäinen on sanan mukaisesti kilpailusarja ja jälkimmäinen harrastamissarja.

Ekassa harjoitellaan pelikauden aikana kolme kertaa viikossa NHL:ään saakka. Kyllä, Sidney Crosby ja Eric Staal harjoittelivat joukkueen kanssa syyskuun alusta huhti-toukokuulle kolme kertaa viikossa.

House leaguessa harjoitellaan kerran viikossa. Pelimäärät ovat sitten suurempia kuin Euroopassa, paitsi House-sarjoissa.

House-sarjat ovat säännöiltään hyvin paljon samanlaiset kuin Nuori Suomi-järjestelmässä, mikä lienee suomalaisen jääkiekon suurin ongelma...

Meillä myös "kilpailusarjalaiset" joutuvat pelaamaan harrastussäännöillä. Tästä johtuen meillä on NHL:ssä vain yksi alle 25-vuotias vakiopelaaja, eikä montaa yli 185cm mittaista hyvää pelaajaa noin yleensä.

Kanadassa on myös valtava määrä aikuisten kaljaliigoja. Oikeastaan niin paljon, että valtavasta hallimäärästä huolimatta junnujen on vaikeaa saada jäätä arki-iltaisin.

Nämä aikuisharrastajat ovat hyvä bisnes varustevalmistajille, halleille ja harkkojen/matsien jälkeen myös ravintoloille.

Sami Hurme kirjoitti...

Voiko huonoa käytöstä ja tilannetajua perustella koskaan sillä, että muutkin töpeksivät?

Minun ei ole lainkaan vaikea käsittää, kun ajattelen niitä mainitsemiani sivullisia uhreja, jotka Aina Saa Hävetä.

Jäljempänä mainittu sarjajako saa minulta varauksettoman kannatuksen. Kuten kirjoitin, harrastamisessa on mahdollinen kultakaivos. Harrastuksesta kun ollaan valmiita maksamaan helpommin kuin kilpailusta.

Kilpauransa lopettaneelle näyttää poikkeuksetta olevan vaikea käsittää, että harrastaminen maksaa, kun on tottunut, että joku muu kuittaa laskut.

Jari Nikkola kirjoitti...

Media toimii mielellään moraalinvartijana nykyään ja sitä on kaikkialla: perinteisessä mediassa ja sosiaalisessa mediassa. Kamera valvoo kaikkialla, etenkin julkisuuden henkilöitä joiden oikeusturva ja yksityisyys saattavat sivumennen arvioituna olla kortilla näissä tilanteissa. Siksi varmaankin hommasta nousi "kohu". Vedin kohu-sanan lainausmerkkeihin koska en usko mediatotuuksien ja katutason reagoinnin olevan yhteismitallisia välttämättä.

Jatkossa homma hoituu paremmalla organisoitumisella: edustustehtävä jatkuu kultajuhlien lavalle saakka ja mahdolliset perskännit pidetään organisaation toimesta sanktion uhalla ohjatusti pois näkyviltä. Joukkueenjohtaja Jutila parantakoon nilkkansa siihen mennessä.

Anonyymi kirjoitti...

Lähtökohtaisesti ei varmaan mitään tekemistä voi perustella sillä, että kaikki muutkin tekevät niin. Kenestä meistä kuitenkaan on ensimmäisen kiven heittäjäksi?

Tuliko näille yleisönosastoilla kännäämistä arvosteleville todellakin täytenä yllätyksenä, että mestaruusjuhlissa joku saattaa olla humalassa?

Siinä tapauksessa viimeiset 30 vuotta on tainnut kulua tynnyrissä; Kekkonen on yhä presidentti, Neuvostoliitto voimissaan ja DDR hallitsee yleisurheilukenttiä.

Tuohon maailmankuvaan ei julkinen humalassa esiintyminen tietenkään sovikaan. No, Ahti Karjalainen olkoon säännön vahvistava poikkeus.

Sami Hurme kirjoitti...

Minulle ei tullut yllätyksenä, että joku on humalassa mestaruusjuhlissa. Minulle tuli kuitenkin ihan hemmetin isona yllätyksenä se, että valmentaja heittäytyy punaisella matolla ja joukkueen johtaja ei pysty lainkaan järkevään ulosantiin.

Nähdäkseni humalassa voi olla kaatuilemattakin ja ilman nilkuttamista. Siitä jupakassa lienee kyse.

Kuten Jari sanoi, jatkossa joku hoitaa tällaisen maton alle, ennen kuin se osuu tuulettimeen.

Anonyymi kirjoitti...

Eiköhän tämän yhden valmentajan historia ja juomatavat olleet liiton päättävien henkilöiden tiedossa jo siinä vaiheessa, kun hänet palkattiin tehtävään. Samaa kaatuilua olisi saattanut olla luvassa, vaikka kotiin olisi palattu hopeat kaulassa tai tyystin ilman mitaleitakin.

Sami Hurme kirjoitti...

Mitä tarkoitat?

Anonyymi kirjoitti...

Alkoholi on ongelma, jos se vaikuttaa haittaavasti omaan, vaimon, lasten ja/tai muiden elämään.

Nyt se vaikutti kolmen sankarin kohdalla ja yllättäen kaikilla kolmella on jo aikaisemmin huhuttu olevan ongelmia alkoholin kanssa.

Kundien pitäisi hoitaa ongelmansa ennen kuin ongelma hoitaa heidät... pois kuvasta.

Ja ne selitykset? Nilkkatulehdus ja kenkä rikki! Tsiisus sentään, kun ongelmat ja tyhmyys osuu niin usein samaan "roppaan".

Sami Hurme kirjoitti...

Hyvin tiivstetty.

Ja nyt esitellään rikkinäisiä kenkiä viikonlopun iltapäivälehdessä. Ihan oikeasti!?

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä monella aikuisella ajatukset muuttuu, kun itse saavat lapsen/lapsia. (Minulla ei muuttunut, lähden siitä että ohjaan lapseni edelleen ensisijaisesti sellaisen liikuntalajin pariin, jota voi jatkaa koko elinikänsä. Menestystä ei tarvii, tärkeintä hyvää olo ja mieli.)

Vaikea kuvitella että Hurmeen suvusta löytyisi sellaista vanhempaa, ketä voisi olla tyytyväinen lapsensa esitykseen, kun pelaa jossain "c-tasolla nappulaliigassa".

Mutta annetaan ajan kulua ja katsotaan; urheilugeenit on tietysti suvussa hyvät, mutta lapsen luonteeseen vaikuttaa kait vielä molemmat vanhemmat, right?

Älkää jauhatko ja kommentoiko asiaa, joka ei sitä julkisuutta mielestänne kaipaa.
Teot ratkaisee, ei selitykset - pätee myös vanhempien esimerkkiin lapsillensa!

Sami Hurme kirjoitti...

Mielestäni mestarien töppäily ansaitsee julkista jauhantaa, jos sitä tarkoitit.

Jos rahkeet riittävät vain c-tasolle, silloin pelataan siellä. Ei ole sen kummallisempi asia. Tosin jos mahdollinen lapseni tulisi isäänsä, kikkailu tapahtuisi korkealla tasolla. Tai sitten ei, koska isä oli laiska harjoittelemaan. Mukavuusalueella on helpompi olla.

Anonyymi kirjoitti...

Klaanin pojat ovat aina menneet koulun, kirkon ja isänmaan ehdoilla. Vitsi, vitsi, ei tarvita lakimiehiä.

Mitä geeneihin tulee, niin urheilussa niillä on suuri merkitys. Peleissä hieman vähemmän.

Monen ex-pelaajan pojat ovat pärjänneet ihan hyvin, mutta kysymyksessä on geenien lisäksi myös olosuhteista.

Esimerkiksi jääkiekkoilijaksi haluavan on päästävä jäälle. Ei siis riitä geenit tai edes kova halu. Tarvitaan myös olosuhteet.

Esimerkiksi legendaarisen unkarilaisen futarin "Laci" Kubalan (pelasi 10 vuotta Barcelonassa) poika pelasi jääkiekkoa ja oli fyysisesti huippu-urheilija.

Barcelona oli vain väärä ympäristö kehittyä huippukiekkoilijaksi. Ei ollut tarpeeksi jäätä, eikä tarpeeksi kilpailua.

Älä synny väärään maahan tai valitse väärää lajia-prinsiippi.