maanantai 7. huhtikuuta 2008

We´re Not Gonna Take It

Musiikkikappale, jonka olen kuullut useimmin elämäni aikana on Twisted Sisterin We´re Not Gonna Take It. Se kolahti heti ensimmäisestä kuuntelukerrasta ja kolahtaa yhä. Tuo kappale on vaikuttanut varmasti eniten elämääni.

Kuten spinningtunnilla lupasin, soitellessani Joan Jetin versiota kappaleesta, tuossa alhaalla on nyt se paljon puhuttu video vuodelta 1984. Kuvittele mikä vaikutus tuolla videolla oli murrosikäiseen 13 vuotiaaseen poikaan...



Tuo on yhä yksi rokin hauskimpia videoita, enkä malta olla emppaamatta mukaan vielä I Wanna Rock -kappaleen videota. Näihin pitkiin versioihin törmää harvoin...



BTW Twisted Sister musisoi Tuurissa elokuun yhdeksäs.

5 kommenttia:

Kunto Kortilla kirjoitti...

Ja ne sanat:

WE'VE GOT THE RIGHT TO CHOOSE AND
THERE AIN'T NO WAY WE'LL LOSE IT
THIS IS OUR LIFE, THIS IS OUR SONG
WE'LL FIGHT THE POWERS THAT BE JUST
DON'T PICK OUR DESTINY 'CAUSE
YOU DON'T KNOW US, YOU DON'T BELONG

OH WE'RE NOT GONNA TAKE IT
NO, WE AIN'T GONNA TAKE IT
OH WE'RE NOT GONNA TAKE IT ANYMORE

OH YOU'RE SO CONDESCENDING
YOUR GALL IS NEVER ENDING
WE DON'T WANT NOTHIN', NOT A THING FROM YOU
YOUR LIFE IS TRITE AND JADED
BORING AND CONFISCATED
IF THAT'S YOUR BEST, YOUR BEST WON'T DO

OH.....

JUST YOU TRY AND MAKE US
WE'RE NOT GONNA TAKE IT
COME ON
NO, WE AIN'T GONNA TAKE IT
YOU'RE ALL WORTHLESS AND WEAK
WE'RE NOT GONNA TAKE IT ANYMORE
NOW DROP AND GIVE ME TWENTY
WE'RE NOT GONNA TAKE IT
A PLEDGE PIN
NO, WE AIN'T GONNA TAKE IT
OH YOU ON YOUR UNIFORM
WE'RE NOT GONNA TAKE IT ANYMORE

Karhuherra kirjoitti...

Meikän ei tarvitse edes kuvitella, kun olin samoihin aikoihin suht saman ikäinen. Jo pelkkä Stay Hungry -vinyylin kansikuva oli siihen aikaan kovaa settiä. Toisaalta, niin oli haarojen väliin viritetty sirkkelinterän puolikaskin...

Sittemmin oivalsin, että musiikilla voi olla ihan oikeita musiikillisiakin arvoja, mutta se ei onneksi ole estänyt minua nauttimasta matalaotsaisesta heavymetelistä. 80-luvun tuplalive-vinyylit ovat edelleen kokoelmani helmiä: Maideni, Priesti, Pläk Sapatti...

WASPin debyyttilevystä myydään muuten nykyään uusioversiota, jossa on bonus trackina "I f**k like a beast" -ensisinkku. Todellinen kulttuuriteko uusille sukupolville.

Kunto Kortilla kirjoitti...

Mitä, mitä, mitä??? Matalaotsaisessa heavymetelissä nimen omaan ON niitä ihan oikeita musiikillisia arvoja!

WASPia löytyy hyllystä jopa VHS-tallenteena, Levyraadista nauhoitettuna, (kuten monta muutakin helmeä). Tuo esiintyminenhän mahdollisesti aiheutti Liinamaan hiusten värjäytymisen...

Onkohan WASP DBTL:ssä? Sellaista huhua joku täälläkin joskus levitti.

Kotona ihmeteltiin, että mikä pojasta nyt tulee, kun joskus juuri toisella kymmenellä ollessani kannoin Maidenin The Number Of The Beast -levyn kotiin...

Äidin laitoin vielä kuuntelemaan erikseen Run To The Hills -kappaletta... Nyt ne kuuntelee sitä jo sujuvasti, poikansa spinningtunnilla.

Anonyymi kirjoitti...

Poja, poja... Karhuherran Black Sabbath tulee mun ikäluokkaan yhdessä Nazarethin, Uriah Heepin, Deep Purplen, Thin Lizzyn yms. kanssa.

Uriah Heepin "Easy Livin'" pärjää vielä tänäänkin.

Anonyymi kirjoitti...

Naispuolisen spinnailijankin on pakko jättää kynänjälkensä tähän keskusteluun - koska minä todella RAKASTAN musiikkia.

Itse olen kuunnellut aina vähän raskaampaa rockia - eniten varmaan matalaotsaista heavya - mutta onneksi en ole koskaan ollut kiinnostunut siitä, mitä muut minusta sen vuoksi ajattelevat. Ihmeen usein minua kuitenkin pyydetään olemaan tiskijukkana ystävien hippaloissa ja pippaloissa - siitä päätellen makuni on siis loistava!

Mikään ei nosta fiilistä kuten hyvä musiikki. Spinningkin olisi ilman sitä aikamoista pakkopullaa, mutta hyvän biisin aikana voi aina sulkea silmänsä ja kuvitella olevansa jossain muualla...

Musiikki auttaa sydänsuruihin ja päänsärkyyn, vitutukseen ja vatsakipuun - aivan kaikkiin vaivoihin sitä voisin suositella. Heavy ei ole silti sitä ainointa, mitä kuuntelen. Hiljattain äitini haudanneena hämmästelin taas sitä, miten upealta kuulosti Albinonin Adagio kappelin uruilla soitettuina. Kaikella musiikilla on aikansa ja paikkansa - siksi "kulutan" sitä ilolla!