Muistatteko vanhaa Joan Osbornen hittiä "One Of Us"? Siinä alussa kysytään, että "jos saisit esittää yhden kysymyksen Jumalalle, mikä se olisi?" Mietin sitä joskus itsekin, vaikka en voi väittää olevani mihinkään uskontoon päin kääntyvä. Ajatus siitä, että joku meitä jostakin seuraisi, lämmittää kuitenkin mieltä.
Niin se kysymys. Mieleen tuli tietysti heti kaikenlaisia maallisia kysymyksiä, joiden kuvittelin parantavan omaa elämääni. Oikeat lottonumerot oli yksi kysymys, joka tuli mieleen. Hylkäsin sen, koska en voinut olla varma, etteikö samat numerot olisi kerrottu 20 henkilölle, jolloin kysymys olisi ehkä mennyt hukkaan. Eliniän pituuttakin ajattelin kysyä, mutta haluanko sittenkään tietää sitä. Totesin, että en halua. Siitä voisi koitua enemmän harmia kuin hyötyä. Voihan sitä muutenkin elää kuin viimeistä päivää.
Pallottelin eri kysymyksiä, enkä löytänyt sopivaa, joten päätin, että en kysyisi mitään. Kun olin tehnyt sen päätöksen, totesin olevani hullu, kun jättäisin kyseisen mahdollisuuden käyttämättä. (Joku voi pitää minua muutenkin hulluna, mutta se on hänen ongelmansa) Olen luonteeltani sellainen, että en usko mitään, ennen kuin itse näen tai koen. Olen oppinut, että kaikkeen löytyy aina vähintään kaksi ratkaisua ja kantaa sekä mielipidettä, joten kaikki tulee aina kyseenalaistaa. Joku on myös joskus sanonut, että on parempi katua tekoja joita tekee, kuin tekoja, joita ei tehnyt. Monesti on myös helpompi pyytää anteeksi, kuin pyytää lupaa.
Koska en haluaisi heittää kyseistä mahdollisuutta hukkaan, päätin, että kysyisin Jumalalta: "Miten voin olla varma siitä, että tietäisit oikean vastauksen kysymykseeni?" Vastaus tähän kysymykseen riittäisi minulle ja jos oikein mietit sitä, se saattaisi riittää myös sinulle. Ajattele, jos Jumala kertoisi sinulle vaikka oikeat lottonumerot, eikä ne sitten olisikaan oikeat. Tai jos Hän olisi samalla kertonut ne 20 muulle, ihan vain sinun kiusaksi. Mihin sitä sen jälkeen enää voisi uskoa tai luottaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti