Minua hävetti

Olin eilen lähdössä ketjun klubijohtajien kokoukseen, kun puhelin soi. Yksi Forever Töölön asiakkaista soitti ja kysyi, ehdinkö juttelemaan hetken, ehkä kymmenen minuuttia. Vastasin ehtiväni, mutta vasta hetken kuluttua, kun olin autotallissa. Sanoin, että palataan asiaan, kun pääsen liikenteeseen ja puhelin on hands freessä.

Mietin autoon istuessani, että mitäköhän me olemme töpänneet. Että nyt tulee jokin vakava palauteryöppy, kun piti varata aikaakin puhelun kestoon. Kelasin mielessäni, oliko minulta jäänyt jokin asia hoitamatta. En keksinyt mitään. Voin vain odottaa, hieman lannistuneena, mitä tuleman pitää.

Jännittyneenä aloin kuuntelemaan asiakkaan murheita. Ehkä jo toisesta lauseesta alkaen minua alkoi hävettämään. Tuntui, että vajoan syvälle auton penkin syövereihin. Minua hävettivät ajatukseni. Minua hävettivät me suomalaiset. Minua hävetti kaiken sen puolesta, mitä edustan. Minua hävetti samaan aikaan, kun tunsin suunnatonta ylpeyttä. Ihoni oli kananlihalla varmaan koko puhelun ajan.

Asiakas kehui edustamaani yritystä, Forever Töölöä ja sen henkilökuntaa ainakin vartin. Asiakas kertoi olevansa eläkeiässä ja nähneensä maailmaa. Hän kertoi kiertäneensä ja olleensa jäsenenä eri ketjun keskuksissa Norjassa, Ruotsissa, Suomessa ja vierailleensa lukuisissa paikoissa. Hänellä on ollut päällekkäisiä jäsenyyksiä, joten hän kertoi tietävänsä, mistä puhuu. En ole eläissäni kuunnellut vastaavaa puhelua, jossa asiakas oikeasti kehuu tuotettamme, palveluamme, puitteitamme ja henkilökuntaamme noin vuolaasti. Ja minua hävetti. Ja nolotti. Samaan aikaan, kun leijuin ylpeydestä.

Kiitin mielessäni Leenaa, jolta sain perintönä tuon keskuksen johdettavakseni. Kiitin, että hän on tehnyt loistavaa työtä ja minä saan jatkaa työtä hänen viitoittamallaan tiellä. Kiitin Allaa, Fustra Traineriämme, jota asiakas kehui maasta taivaaseen. Hänkin on tehnyt valtavan hienoa työtä, kun asiakas kokee sen tuolla tavoin. Ne pienet asiat. Ne olivat tämänkin asiakkaan kohdalla toimineet parhaiten. Toki ohjelmat ovat toimivat ja ohjaajat ovat aina ammattitaitoisia, mutta ne pienet jutut - asiakkaan huomioiminen - ne erottavat jyvät akanoista ohjaajissakin. Kiitin asiakaspalveluamme, joka on ottanut asiakkaan aina iloisesti ja avuliaasti vastaan. Kiitin siistijöitämme, jotka pitävät tilat siistinä. Kiitin laitehuoltoa, joka on pitänyt laitteet kunnossa. Näin jokaisen kehuihin liittyvän työntekijäni kasvot mielessäni sitä mukaa, kun asiakas kehui jotakin osa-aluettamme.

Tällaiset asiakkaat ovat kullan arvoisia. Muistatteko, kun kerroin kirjasta Raving Fans? Tämäkin asiakas lupasi tuoda kaikki ystävänsä meille kuntoilemaan. Hän kertoi raahaavansa ne vaikka väkisin klubillemme. Hän opasti markkinoimaan tuotettamme myös varttuneemmille, koska meidän klubimme oli kuulema ensimmäinen, jota hän voi ja uskaltaa suositella saman ikäryhmän ystävilleen. Tuokin oli kiva kuulla.

Mutta miksi me ajattelemme aina pahinta, kun asiakas soittaa? Tai miksi me lähes aina annamme vain negatiivista palautetta, mutta emme kehu? Edustaako sana arvostelu sinulle positiivista vai negatiivista. Veikkaan jälkimmäistä.

Mitä jos tänään, huomenna, ylihuomenna tai tästä päivästä eteenpäin kehuisit jotakin vähintään kerran päivässä. Kokeile, miten täysin tuntematon reagoi kehuun. Kokeile, miltä tuntuu antaa jollekin yritykselle positiivinen palaute. Käytät varmasti päivittäin tuotteita ja palveluja, joihin olet varsin tyytyväinen. Kokeile, miltä tuntuu kehua ystävää, perheenjäsentä tai työkaveria. Kokeile, millainen voima kehussa on. Minä hehkun tuosta kehusta vieläkin. Vaikka hävettääkin.

Aina kun olet vihainen minuutin ajan, menetät kuusikymmentä onnellista sekuntia. 

~ Ralph Waldo Emerson

Se oli loma

Elämäni ensimmäinen kesäloma on takana. Joskus ihmettelin, Miksi pitäisin kesälomaa? Nyt en ihmettele. Pidän sellaisen jatkossa joka kesä. Kokemus oli erittäin vapauttava ja viihdyttävä. En oikein edes osaa kuvailla tuntemuksia, kun ajatukset lentävät ihan jossakin sfääreissä. Ehdin kokemaan vaikka mitä. Tosin lomakin oli normaalia kesälomaa pidempi. Oikea loma on tähän asti ollut vain hakusessa.

Ehdin rentoutumaan Pasadenassa, viihtymään Las Vegasissa, kellumaan Lohjan järvellä, tallustelemaan Tallinnassa ja syömään krokotiilia Korsaarissa, jopoilemaan Hangossa ja tähyilemään Bengtskärin majakastakin, noin nopeasti muisteltuna. Ei ollut juurikaan päiviä, jolloin en olisi tehnyt mitään tai ollut jossakin. Vaatteet vain vaihtuivat kassissa ja taas mentiin. Toki lepopäiviäkin oli muutamia. Varsin antoisa loma. Ei tarvinnut uhrata yhtään ajatuksia töille. Se oli outoa, mutta siihenkin voisi helposti tottua, näköjään.

Nyt on ihan hyvä fiilis aloittaa sorvin ääressä, hyvin rentoutuneena. Pidin jopa yli kuukauden tauon kaikesta kuntoilusta. Ensimmäistä kertaa tuokin. Ennen kesää tuli enemmän tai vähemmän julkiseksi sekin, mitä teen jatkossa. En ollut missään vaiheessa lähdössä kuntoilualalta mihinkään. Pidän alasta sen verran paljon, että tullen olemaan sillä niin kauan, kuin viitsin tehdä töitä. Missä ja miten, sen näyttää aika, mutta nyt käänsin uuden lehden.

Viime syksynä uhoin kovaan ääneen, että en usko muuttavani Turun alueelta koskaan mihinkään. Helmikuusta alkaen olen ollut lohjalainen. Talvella mietin ääneen, että olisi todella outoa olla töissä jollekin muulle. No nyt olen, vaikka tietysti omistussuhde M&M:ään on yhä tallella ja X-Methodinkin kautta saa leikkiä yrittäjää, varsinaisen uuden työn ohella. Keväällä, Mannerheimintietä kävellessäni kerroin, kuinka en voisi edes kuvitella olevani töissä Helsingissä. Nyt olen - Mannerheimintiellä. Käyntikortissa lukee Club & Spa Manager, Forever Töölö.

Joskus ne vaihtoehdot, joita pitää epätodennäköisimpinä elämässään, ovat juuri niitä parhaita.

Ai niin. Sain vedettyä listalta yli Van Halenin, jonka näin ensimmäistä kertaa livenä Staples Centerissä. Lämppärinä tuolla oli niinkin kova metallibändi kuin Kool & The Gang. Colosseumilla veti Celine Dion aika vaikuttavan konsertin. Paljon tuli kesällä nähtyä ja kuultua. Musiikin täytteinen kesäloma päättyi kerrassaan loistavan työmoraalin omaavan Bruce Springsteenin konserttiin. Huikeaa!

~ En tiennyt, että sitä ei pysty tekemään, joten menin ja tein sen.

Seasonal Yoga - Avain elämään

Olenhan kertonut, että minusta tulee joogi? Opetanko yogaa koskaan? En tiedä. Ehkä koulutan itseäni vain oman hyvinvointini vuoksi. Valitsin taannoin Seasonal Yoga -koulutuksen, joka kestää vuoden. Kotitehtävänä oli kirjoittaa oma kuvaus Seasonal Yogasta. Se kuuluu näin:

Ehkä rohkeasti sanottu otsikossa. Tai sitten ei. Seasonal Yoga voisi olla myös avain elämän kiertokulkuun. Tavallaan kaikki olemassa oleva perustuu luonnon kiertokulkuun. On alkua, kasvua, kehitystä, paikallaan oloa, taantumista, loppumista. Käytännössä ihan kaikessa - elämässä, liiketoiminnassa, ihmisessä, yksilössä, ihmissuhteissa, tuotteessa, palvelussa...

Miksei siis joogakin voisi perustua kiertokulkuun - luonnon kiertokulkuun, vuodenaikoihin ja kellonaikoihin? Jooga on itsensä kehittämistä, joten on itse asiassa aika luonnollista huomioida luonto ja ympäristö kehityksen välineenä ja vaikuttimena. Vuodenajat vaikuttavat ihmiseen. Kellonajat vaikuttavat ihmiseen. Jooga vaikuttaa ihmiseen. Seasonal Yoga niputtaa nämä vaikuttimet yhteen, luonnollisella tavalla.

Seasonal Yoga on lähellä ihmistä. Se on myös lähellä luontoa, joka monelta kaupunkilaiselta pääsee käsistä asvaltin keskellä. Kosketus luontoon katoaa helposti urbanisoituvassa yhteiskunnassa. Sen huomaa hyvin, jos hankkii koiran tai muun vastaavan lemmikin, joka vaatii päivittäistä ulkoilutusta. Kun vie koiran metsään joka päivä, huomaa kuinka luonto muuttuu vuodenaikojen mukana, kuukausittain, viikoittain ja jopa päivittäin. Tällöin huomaa myös luonnon vaikutuksen meihin ihmisinä. Tätä muutosta ja vaikutusta ei huomaa keskellä kaupunkia.

Ympäristön muutokset vaikuttavat meihin, halusimme tai emme, myös asvalttiviidakossa. Seasonal Yoga saa urbaaninkin cityihmisen ajattelemaan itseään osana luontoa ja sen vuosikehitystä. Seasonal Yoga avaa portin omaan sisäiseen metsäämme. Se auttaa ymmärtämään, miten me reagoimme eri ajankohtiin, jokainen yksilöllisesti, mutta silti niin samankaltaisesti. Me kaikki käyttäydymme eri tavalla talvella, verrattuna kesään. Eikä siihen ole syynä kalenteri, vaan se, miltä luonto näyttää ja miltä se tuntuu. Keväällä tuntemuksemme ovat erilaisia kuin syksyllä. Kevät saa meidät tekemään eri asioita kuin syksy - ja taas, halusimme tai emme.

Jos haluat tietää, miksi keväällä siivotaan, kesällä nautitaan, syksyllä masennutaan ja talvella murjotetaan, Seasonal Yoga kertoo sen. Samalla saatat kehittyä ja vahvistua yksilönä.

Mietin juuri tämän viikonlopun koulutuksen aikana, kuinka jokaisen johtajan pitäisi käydä joogakoulutuksessa. Ei siksi, että olisi kiva istua lotusasennossa pöydän päässä henkilökuntapalaverissa, vaan siksi, että oppii tuntemaan itseään. Miten ihmeessä ihminen voisi johtaa toisia, jos ei osaa johtaa itseään? Kun opit tuntemaan itsesi, osaat reagoida paremmin muihin ihmisiin.

Olin pari viikkoa sitten Seasonal Yoga retriitillä Ranskassa. Taidankin kertoa siitä hieman seuraavaksi.

Et voi tulla onnelliseksi. Voit ainoastaan olla onnellinen.

~ Happy Yoga 

Eläkeläisen kiireet

Oletteko huomanneet, kuinka moni eläkkeelle jäänyt valittelee, kun ei ehdi enää tekemään mitään? Tulevat eläkeläisen kiireet kuvioihin. En ole koskaan ymmärtänyt sitä, miten vapaa-ajan lisääntyminen voi lisätä kiirettä. Nyt alan hiljalleen hahmottamaan sitä.

Olen nyt muutaman viikon ollut käytännössä ilman kalenterimerkintöjä. En ole kuitenkaan tehnyt esimerkiksi kotona vielä yhtään niitä hommia, joita ajattelin tehdä. Ehtiihän ne huomennakin - jättää tekemättä. Noinhan sitä ajattelee, kun ei ole deadlineä, aikatauluja, menoja, vastuuta...

Aika vain kuluu touhutessa kaikkea kivaa. Nauttimalla hetkistä. Vaikka kyllä myönnän sen nauttimisen olevan ajoittain haasteellista, kun on tottunut tekemään, ja paljon, ja koko ajan. Olen jo aiemminkin huomannut itsessäni sellaisen piirteen, että mitä suurempi haaste ja mitä kovempi kiire, sitä enemmän saan aikaiseksi. Nyt ei ole haasteita eikä mikään kiirekään, niin kyllä se näkyy suorituksessa.

Ehkä pitäisi sittenkin vain olla tyytyväinen ja pyrkiä nauttimaan vapaudesta. Ehkä sitä voisi hyvinkin ladata akkuja ilman haasteita hetken. Ei kai siinä mitään pahaa ole, vaikka se tuntuukin siltä? Ehkä minä aloitan nyt sen nauttimisen. Kesäkin tuli. Kohta voi hyvällä omatunnolla maata päivät aurinkotuolissa jotain kirjaa lukien, napsien D-vitamiinia auringon säteistä.

Hemmetti, minähän voin hyvin! Kun työt kaatuvat päälle, sitä kaipaa vapaata. Kun ne eivät kaadu, kaipaa sitä. Olemme me tyhmiä otuksia me ihmiset.

Elämme vain murto-osan elämästämme.
~ Henry David Thoreau

Vapaaherra

Tai ehkä sittenkin vapaa herra. Tosin voisin olla paronikin. Eihän paroni Hurme kuulosta yhtään hullummalta. 

Ensimmäinen lomaviikko takana. On outoa olla lomalla, kun ei lähde mihinkään. Ennen loma tarkoitti sitä, että lentokone lähti johonkin. Tuli tehtyä töitä viimeiselle mahdolliselle minuutille, jotta ehti vielä koneeseen. Ja jos kone laskeutui takaisin Suomeen päivällä, tuli mentyä vielä samana iltana aina töihin. En ole koko tuon työrupeaman aikana ollut kertaakaan kesällä lomalla. Nyt aion olla. Ihmettelin joskus ääneen, miksi pitäisin kesälomaa. Ja vielä viime kesänä kerroin, kuinka kesällä on mukava tehdä töitä. Tänä kesänä purjehdin ajatusten vastavirtaan ja opettelen uutta.

Suurin haasteeni tällä hetkellä on se, että maltan olla lomalla. Ensimmäiset työtarjoukset tupsahtivat eteen käytännössä välittömästi vapautusilmoitukseni jälkeen. Joku olisi halunut tavata jo heti maanantaina. Päätin olla sopimatta mitään ainakin pääsiäisen yli. No nyt on tiistai ja tänään on palaveria. Yhä on kuitenkin tavoitteena olla lomalla syksyyn asti. Saa nähdä, onnistunko.

Olen aina puhunut, kuinka en kokenut olevani lainkaan töissä, kun sain olla M&M:llä. Sain tehdä mitä halusin. En koskaan kokenut lähteväni töihin, kun nousin sängystä. Sain vain toteuttaa. Niin koin asian olevan. Nyt kun tuota on peilannut viikon päivät, niin mieleen on hiipinyt ajatus, että olinkohan sittenkin töissä? Työ on vain siitä kummallinen otus, että se viekoittelee salaa. Se kertoo antavansa, vaikka todellisuudessa se ottaa.

Olin aina sitä mieltä, että työ tulee ensin. Se menee kaiken edelle. Tuota mantraa hoin jopa läheisille. Olin oikeasti sitä mieltä. Työ on se, jonka kuvittelin mahdollistavan kaiken muun. Mutta nyt ymmärrän, että se mahdollistaa vain kulissit, julkisivun, jolla ei tee oikeasti yhtään mitään. Oikeissa olosuhteissa muiden asioiden tulee mennä työn edelle. Läheisten ja perheen tulee mennä työn edelle. Työllä ei ole tunteita. Se ei rakasta. Sillä ei ole empatiaa. Se ei ole vierelläsi vaikeuksissa. Se ei auta, kun oikeasti tarvitset apua. Sinusta välittävät ihmiset tekevät kaiken tuon.

Tästä huolimatta tulen aina tekemään töitä. Nyt saan olla vedenjakalla ja valita, mitä haluan tehdä seuraavaksi. Sitoudunko pitkään projektiin vaiko lyhyisiin, jotta voin halutessani hypätä oravanpyörästä taas hetkeksi pois. Kerroin kolmekymppisenä, kuinka ajattelin tekeväni vielä kymmenisen vuotta töitä niska limassa ja sitten hölläisin. Näin näytti myös käyvän. Tuo ajatus muistui yhtenä päivänä mieleen. Huomasin hymyileväni.

Elämä on suloista ja iloista sille, jolla on joku jota rakastaa ja puhdas omatunto. 

~ Leo Tolstoi

Seuraavakin kortti tuli katsottua

Tulihan tämä perjantai. Lähetin alla olevan tiedotteen tänään rakkaille asiakkaille ja samankaltaisen kunnioittamalleni henkilökunnalle.

On muutosten aika. Yhtiömme hallitus on tänään vapauttanut minut toimitusjohtajan tehtävästä.

Haluan kiittää kaikkia asiakkaita näistä rikkaista vuosista, joita olen saanut kokea kanssanne. Surullisin mielin jätän nämä kaikki vuosien aikana rakentuneet henkilösuhteet tältä osin taakse. Toivon teille kaikille mahdottoman hyvää tulevaisuutta. Jään syvästi kaipaamaan teidän energiaanne, jota olen saanut ammentaa eri muodoissa.

Oma tulevaisuuteni on valoisa. Tämä kohta polusta käytiin nyt päätepisteeseensä näin. Kaikella on aina tarkoituksensa ja tämänkin muutoksen on tarkoitus tehdä minun elämästäni entistä parempaa. Toivottavasti myös teidän elämästänne. 

Minun henkilökohtaisen elämäni muutosprosessi alkoi marraskuussa 2010 ja prosessiin on mahtunut paljon, tämän työn päättymisen lisäksi. Osa muutoksista ovat olleet kivuliaita, osa helppoja, mutta jokainen muutos on parantanut elämänlaatuani huomattavasti. Uskaltakaa muuttaa sellaisia asioita elämästänne, jotka tekevät elämästä ikävää. Muutoksessa on suuri voima. 

Oma muutosprosessini ei suinkaan ole ohi. Kirjoitan tätä joogakoulutuksen tauolla. Oloni on vapautunut ja lähden iloisena kohti tulevaisuutta.

Muistakaa, että
"Maailmassa on monta asiaa, joita et voi muuttaa, mutta yhtä asiaa voit muuttaa aina. Se on oma asenteesi." 

Sydämellinen kiitos kaikille yhteisesti ja jokaiselle erikseen. Varsinkin sinulle!

Rakkaudella,

Sami Hurme

Tämä blogi herännee nyt täysin uudenlaiseen eloon. Katsotaan yhdessä, mitä elämä tuo tullessaan. Nautitaan yhdessä elämästä!

En ole kadonnut koneeseen

Enkä muuallekaan. Tulen vielä takaisin. Pieni hengähdystauko on nyt ollut vain paikallaan.

Apulanta tulkitsee ylhäällä, että

Koneeseen kadonnutta ei voi takaisin saada.

Minä olin aika pahasti jo kadonnut koneeseen, kunnes tajusin, että elämässä on muutakin kuin virtuaalisuutta. Esimerkiksi television katsominen on jäänyt oikeastaan kokonaan. En edes muista, koska katsoin sitä viimeksi. Samoin on käynyt tämän sosiaalisen median kanssa. Jäänyt taustalle. Elämästä löytyy muutakin sosiaalisuutta.

Luotettu ehkä liikaa siihen että aika korjaa sen minkä vuoksi nähtiin niin kovin paljon vaivaa. Että hajalle saatiin se mikä kauniiksi tarkoitettiin.

Silti tulen vielä tänne takaisin. En kuitenkaan uppoudu niin syvälle kuin aiemmin, koska elämän voi elää ihan livenäkin. Aikeissa olisi, että kirjoittaisin tänne aina perjantaisin, kun teen töitä pois toimistolta.

Kipu kuolee huutamalla, alastomana lattialla. Miten kauan sitä kestää? Ei, sitä ei voi tietää. Kehen sattuu ja kuinka paljon, siitä kysymys enää tässä kai on, kun on saavuttu siihen pisteeseen, ettei mikään ole varmaa.

Kun on tehnyt toista kymmentä vuotta seitsemänpäiväisiä viikkoja, olen nyt päättänyt pitää viikonloput vapaata ja tehdä perjantain etätöinä. Ihan vinkkinä, että saa tuhottomasti enemmän aikaan, kun siirtyy pois toimistosta ja keskittyy vain työhön. Kannattaa kokeilla.

Joku meistä on onneton, palanut mutta tunnoton, katuva mutta uskoton, enemmän kuin rauhaton. Periaate on ehdoton,  perustelu on aukoton, yhtälö ehkä mahdoton.
Miten niin muka armoton?

Olen viimeaikoina kirjoitellut paljon muutoksista, koska elämä on tuonut niitä paljon eteen. Muutokset ovat tuoneet tarpeen myös heivata elämästä pakko-oireita, koukuttavia juttuja, koska niillä on taipumus häiritä elämän laatua. Kun nyt saan tämän elämäni taas takaisin itselleni, niin saatte uusia tekstejä tännekin. Ehkä jo ensi perjantaina...