tiistai 10. huhtikuuta 2012

Vapaaherra

Tai ehkä sittenkin vapaa herra. Tosin voisin olla paronikin. Eihän paroni Hurme kuulosta yhtään hullummalta. 

Ensimmäinen lomaviikko takana. On outoa olla lomalla, kun ei lähde mihinkään. Ennen loma tarkoitti sitä, että lentokone lähti johonkin. Tuli tehtyä töitä viimeiselle mahdolliselle minuutille, jotta ehti vielä koneeseen. Ja jos kone laskeutui takaisin Suomeen päivällä, tuli mentyä vielä samana iltana aina töihin. En ole koko tuon työrupeaman aikana ollut kertaakaan kesällä lomalla. Nyt aion olla. Ihmettelin joskus ääneen, miksi pitäisin kesälomaa. Ja vielä viime kesänä kerroin, kuinka kesällä on mukava tehdä töitä. Tänä kesänä purjehdin ajatusten vastavirtaan ja opettelen uutta.

Suurin haasteeni tällä hetkellä on se, että maltan olla lomalla. Ensimmäiset työtarjoukset tupsahtivat eteen käytännössä välittömästi vapautusilmoitukseni jälkeen. Joku olisi halunut tavata jo heti maanantaina. Päätin olla sopimatta mitään ainakin pääsiäisen yli. No nyt on tiistai ja tänään on palaveria. Yhä on kuitenkin tavoitteena olla lomalla syksyyn asti. Saa nähdä, onnistunko.

Olen aina puhunut, kuinka en kokenut olevani lainkaan töissä, kun sain olla M&M:llä. Sain tehdä mitä halusin. En koskaan kokenut lähteväni töihin, kun nousin sängystä. Sain vain toteuttaa. Niin koin asian olevan. Nyt kun tuota on peilannut viikon päivät, niin mieleen on hiipinyt ajatus, että olinkohan sittenkin töissä? Työ on vain siitä kummallinen otus, että se viekoittelee salaa. Se kertoo antavansa, vaikka todellisuudessa se ottaa.

Olin aina sitä mieltä, että työ tulee ensin. Se menee kaiken edelle. Tuota mantraa hoin jopa läheisille. Olin oikeasti sitä mieltä. Työ on se, jonka kuvittelin mahdollistavan kaiken muun. Mutta nyt ymmärrän, että se mahdollistaa vain kulissit, julkisivun, jolla ei tee oikeasti yhtään mitään. Oikeissa olosuhteissa muiden asioiden tulee mennä työn edelle. Läheisten ja perheen tulee mennä työn edelle. Työllä ei ole tunteita. Se ei rakasta. Sillä ei ole empatiaa. Se ei ole vierelläsi vaikeuksissa. Se ei auta, kun oikeasti tarvitset apua. Sinusta välittävät ihmiset tekevät kaiken tuon.

Tästä huolimatta tulen aina tekemään töitä. Nyt saan olla vedenjakalla ja valita, mitä haluan tehdä seuraavaksi. Sitoudunko pitkään projektiin vaiko lyhyisiin, jotta voin halutessani hypätä oravanpyörästä taas hetkeksi pois. Kerroin kolmekymppisenä, kuinka ajattelin tekeväni vielä kymmenisen vuotta töitä niska limassa ja sitten hölläisin. Näin näytti myös käyvän. Tuo ajatus muistui yhtenä päivänä mieleen. Huomasin hymyileväni.
Elämä on suloista ja iloista sille, jolla on joku jota rakastaa ja puhdas omatunto. 
~ Leo Tolstoi

7 kommenttia:

SannaS kirjoitti...

Mielenkiinnolla jään odottamaan mihin ryhdyt seuraavaksi. Sana sinulla ainakin on hallussa.

Anonyymi kirjoitti...

no, oletko vaihtanut nuorempaan?

Anonyymi kirjoitti...

Enää pitäisi tietää mitä nykyään kuuluu sille naapurille, joka ärsyyntyi koiranne tepastelusta tontin rajalla.

Anonyymi kirjoitti...

jännityksellä odotellaan täälläkin luvattua, perjantaisin ilmestyvää, Samin päivitystä !

Saas nähdä mitä nyt on mielessä ja menossa!

Anonyymi kirjoitti...

juma, menix s naimisiin?

Onnea!

Sami Hurme kirjoitti...

No en ole mennyt naimisiin. Olin kyllä häissä viikonloppuna, mutta en omissa.

Anonyymi kirjoitti...

ääh, jotain tuntemuksia kehiin, Sami. Varmasti on ollut katkeria ja hyviäkin fiiliksiä tj-pestistä.