Ulkoilukärpäsen puraisema

Runsas kuukausi sitten kirjoittelin, kuinka pumppu reistaili ja elämä pysäyttää välillä. Samalla tiellä ollaan yhä. Kotiuduin sairaalasta 17.9. mutta jouduin sinne takaisin jo viikon päästä, kun sama ralli alkoi alusta. Sydänpussi keräsi taas nestettä ja pumppu laukkasi eteisvärinässä. Viikko taas tutkittiin, eikä kukaan tiedä, mistä tuo taas tuli ja ennen kaikkea, mihin se taas meni. Häipyi taas itsestään johonkin.

Kaikkiin tutkimuksiin pohjautuen, tiedän nyt olevani varsin terve, jos ei oteta tätä ihmeellisyyttä huomioon. Nyt olen ollut kotihoidossa taas kohta kuukauden ja vointi alkaa olemaan hyvä. Ensi viikolla tutkitaan taas lisää ja päätetään jatkosta. Olen päässyt tekemään jo pieniä kävelylenkkejä, joista voisi helposti tulla uusi harrastus. Olen kokenut hienoja hetkiä ja kauniita maisemia näillä kävelyillä. Paljon jää ihmisiltä näkemättä, kun ovat sisällä suurimman osan ajastaan.

Tämä koko tivoli alkoi jo elokuun alussa. Nyt ollaan kohta marraskuussa. Kolmeen kuukauteen on mahtunut paljon ajatuksia ja kokemuksia, jotka varmasti muuttavat omaa toimintaani, ainakin hetkeksi. Meillä ihmisillä kun on paha tapa palata vanhoihin kuvioihin, vaikka tietäisimme niiden olevan meille pahasta. Toivon todellakin, että tämä ulkoilukärpäsen purema aiheutti pysyvän vamman ja viitsin laittaa jalkaa toisen eteen jatkossakin. Oli oikeasti elämys, kun pääsi tekemään 20 minuutin kävelylenkin, vaikka satoi. Siitäkin osasi nauttia. Sitäkin mahdollisuutta osasi arvostaa. Voisi olla toisinkin.

Olen kehunut monelle, kuinka Lohjalla on poikkeuksellisen hienot ulkoilumaastot ja kuinka tavoitan ne kätevästi. Tarvittiin tällainen tapaus, että ne oikeasti tulevat minulle tutuiksi, eivätkä ole vain puheissa. Meillä on jopa Kuuvuoren portaitakin paremmat portaat täällä. Kuuvuorella portaita on 114. Meillä Lohjanharjulla niitä on ruhtinaalliset 147. Portaista tulevat minun ystäväni, kunhan saan kuntoa kohotettua niin paljon, että pystyn nauttimaan niistä.

Nyt mennään vielä pienin askelin eteenpäin. Ehkä jo ensi viikolla uskaltaa ottaa muutaman juoksuaskeleenkin. Aika näyttää. Nyt jo huomaa sen, että kaikki alle puolen tunnit kävelyt eivät edes ole lenkkejä, vaan ne matkat pitäisikin kävellä aina. Kävelyyn tottuu aika nopeasti. En osaa edes kuunnella musiikkia kävellessä, kun se tuntuisi vievän huomion luonnosta. Kuvia retkiltä voit seurata Instagramissa. Kunnon kohenemista voit seurata Movescountissa. 

Elämä on kuin vesi. Valuessaan se saa sormet rypistymään.