Rantajamit, Lohja

Vuosi sitten katkesi kolmikymmenvuotinen putki Ruisrockissa. Viisi vuotta ehdin taltioimaan Ruisrockia tänne blogiinkin. Olin ilmeisesti jo sen verran lohjalaistunut tai vieraskorea, että päätin osallistua Lohjan Rantajameihin. Naureskelin ääneen järven rannassa järjestettäville Rantajameille. En ollut koskaan kuullutkaan mistään Rantajameista. Festarit Lohjalla? Samaan aikaan kun tunnin ajomatkan päässä pidettävä Ruisrock? Älkää nyt viitsikö!

Päätin siis vuosi sitten vaihtaa festaria. Vaihto oli yllättävän kivuton. Rantajamit ovat varsin kompakti paketti. Festarialueelle mahtunee nelisentuhatta juhlijaa, koko alueen ollessa anniskelualuetta. Se toimii suomalaisen äänijänteen aukaisijana. Bändejä on kolme iltaa kohden ja jammailu kestää kolme iltaa, torstaista lauantaihin. Paikallisilla on nähtävästi laajemminkin tapana etkoilla ystäväpiirinsä terasseilla ja parvekkeilla. Mutkatonta hauskanpitoa. Henkistä lähiruokaa parhaimmillaan.

Tein saman päätöksen tänäkin vuonna. Olenko siis jo kokonaan kasvanut irti Turusta? Nyt päätökseen ei vaikuttanut pelkästään uutuudenviehätys, vaan yksi merkittävä tekijä oli festarien kattaus. Musiikki on aina ollut merkittävä osa omaa festarikulttuuria. Olen usein löytänyt itseni yksin humppaamassa jonkin bändin tahtiin, kun muu seurue nauttii alueen virkistyspalveluista. Katselin Ruisrockin bändilistaa useaan otteeseen, enkä saanut siitä lipun hinnan mukaista koppia. Tarjonta ei vain osunut nyt minun makuuni, vaikka kävijätavoite ylittyikin. Tai oikeammin ei tarvinnut lähteä järvenrantaa edemmäs kalaan, saadakseen hyvää festarifiilistä. Olenko kasvanut ulos Ruisrockista? Ehkä Rantajamien tyylinen, aikuisen väen juhla on oikeampi paikka minulle.

Rantajameilla todistin taas tänäkin vuonna yhteislaulun taikaa. Samaa, jota voi ajoittain todistaa myös isoilla festareilla, mutta usein vain niissä teltoissa, jos sellainen on alueella. Olen sen vuoksi tykännyt suuresti myös DBTL laiturifestivaalista. Tänä vuonna erittäin kiinnostavan tarjonnan omaava DBTL jää poikkeuksellisesti väliin, kun Bon Jovi esiintyy kotikulmillaan New Jerseyssä tuolloin. 

Teltassa tunnelma nousee helposti sen harjalle asti. Näin myös Rantajameilla. Torstaina esiintynyt Cheek meinasi lennättää koko teltan järveen. Tunnelma varmasti pullisti telttakankaan äärimmilleen. Paras Cheekin keikka, jonka olen koskaan nähnyt. Tosin se oli myös ensimmäinen. Cheek on selvästi lyönyt nyt läpi koko kansan räppärinä. Ihan sama, sopiiko se räppärin uskottavuudelle, mutta kassa kilisee. Cheekin jälkeen Yö laulatti vielä telttaväen yön sydämeen. Varsin nautinnollista.

Perjantain yllättäjä oli hassu setä, Jukka Poika. Ehkä nyt ymmärrän tuonkin artistin suosion. Erittäin viihdyttävä setti. En ollut tuotakaan koskaan aiemmin nähnyt. Pläskeillä oli teltassa varsin hauskaa. J. Karjalainen päätti perjantai-illan varsin takuuvarmaan musisointiin. Laulatti. Mennyt mies on näköjään palannut estraadille ryminällä, josko sieltä koskaan oikeasti pois olikaan.

Lauantain kattaus olikin kokonaisuutena houkutteleva; Haloo Helsinki, Apulanta ja Popeda. Sen verran turkulaisuutta on vielä veressä, että piti lauantaina kurvata Turkuun katsomaan sitä Ruisrockia, ennen Rantajamien alkua. Tällä kertaa se tuli todistettua lintuperspektiivistä, helikopterista käsin. Sen verran pitkäksi venähti Turussa, että ainoastaan Popeda tuli kuitattua jamien lauantain tarjonnasta. Sekin riitti, vaikka muiden artistien missaaminen vähän kaiveli mieltä. Tunnelma teltassa oli jälleen mitä loistavin. Popedan hittisikermä sai taas telttaväen kitapurjeet tuulettumaan kunnolla. Pitkältä ja kuumalta tuntuu tämäkin kesä.

Kyllä, joku voin sanoa, että Rantajamien kattaus on juuri maalaisille sopivaa junttien poskihölkkää, mutta kun se vain toimii. Loppuunmyyty lappu portilla kertoo totuuden artistikattauksesta. Jos naurattaa, tule kokemaan itse tuo teltan henki. Mielenkiinnolla odotan, mitä tulee valittua ensi vuonna. Rantajamien kattaus istunee varmasti makuuni, joten Ruisrock bändilistallaan saa tehdä töitä, että löydän ensi vuonna tien Kansanpuistoon edes päiväksi. Sunnuntaille voisivat pamauttaa jonkin kovan nimen, koska jamit ovat silloin jo ohi.

Jos jotain luvataan se pitää ja jos ei pystytä, niin sit ei luvata ees mitään. Se ei oo koskaan, et mä koitan, mä koitan, vaan jos sä tarviit jotain, niin mä hoidan, mä hoidan. Sun täytyy pikemminkin vaan pyytää, ku kysyy. Anna mun olla syypää sun hymyyn. 

~ Cheek