Because we can -tour, osa 3/3, New Jersey

Ensin Wien ja Tampere. Nyt New Jersey, 55.000 muun fanin säestyksellä. Mietin Iron Maidenin juttua kirjoittaessani, että se bändi on tullut nähtyä aika monta kertaa. Niin on myös Bon Jovi. Pitkälti toistakymmentä kertaa tuokin. Muistan aina olleeni tyytyväinen, mutta keikka New Jerseyssä oli mahdollisesti paras tähän mennessä.

Olen toki kuunnellut aiemminkin Bon Jovin fanien yhteislaulua rapakon takana, mutta MetLife Areenalla se kuulosti maagiselta. Oltiin bändin kotona ja se kuului. Onneksi areena ei ollut katettu, vaikka taivas hetkeksi aukesikin encoren aikana. Tuota katetta ei enää olisi. Sen verran lujaa kitapurjeiden tuuletus puhalsi pitkin areenaa ja sen laitojen yli.

Jon sanoi ekan biisin aikana, että hanurit irti penkeistä. Ne nousivat - ihan jokainen - ja pysyivät ylhäällä käytännössä koko lähes kolmituntisen rallin. Kotipihalla soitettiin muutama ylimääräinen encorebiisikin. Livin' on a prayer lauletaan aina täysillä, mutta yhtenä encorena kuultu Always oli mielestäni yksi hienoimmista konserttikokemuksista ikinä. Se vaan kuulosti hienolta. Who says you can't go home oli taas selvästi kotiyleisön mieleen, varsinkin kun taustalla pyörivät kotimaisemat.

Samboran poissaoloa voidaan spekuloida maan tappiin asti, mutta mitä pidemmälle sijaiset hoitavat tonttia, sitä hankalampaa paluu on. Oli syy poissaololle mikä tahansa. Poissaolo ei tuntunut vaikuttavan edes kotiyleisöön millään tavalla. No, toivottavasti saavat erimielisyytensä hoidettua.

MetLife Arena on vaikuttava rakennus. 82.500 katsojaa vetävä stadion toimii amerikkalaisen jalkapallon pyhättönä. Konserttitoimintaankin se sopi hienosti. On se vain ihmeellistä, miten nytkin tuo 55.000 ihmistä vain katosi johonkin konsertin päätyttyä. Ei mitään erityistä ruhkaa poistumisteillä. Taas tuli mieleen tunnin ikävä autossa istuminen Turkuhallin parkkipaikalla.

Alkujaan meidän piti nähdä New Jerseyssä kaksi konserttia. Oli molempiin jo liput, kunnes toinen konserteista siirtyi ikävästi lähtöpäivällemme New Yorkista. Ehkä oli ihan hyvä päättää putki tuohon keikkaan, koska sen tunnelman ylittäminen oli varmasti haastavaa, ellei jopa mahdotonta. Yleensä ensimmäinen konsertti sarjoista taitaa olla poikkeuksetta onnistunein.

Bon Jovin lavarakennelma on yksi hienoimmista, joita olen koskaan nähnyt. Konsertti on todellinen audiovisuaalinen juhla. Jopa elämys. Saimme todistaa sitä taas parhailta paikoilta, suoraan edestä. Vaikka lavan reunalta näkee artistit ja kentältä ehkä aistii tunnelmaa katsomoa paremmin, kokonaisuutena pidän päätykatsomon paikkoja aina parhaina. Tältä se näyttää sieltä:

We've got to hold on to what we've got

Cause it doesn't make a difference, If we make it or not

We've got each other and that's a lot 

For love - well give it a shot

~ Livin' On A Prayer