perjantai 18. maaliskuuta 2011

Populistinen tappelu

Tänään alkaa vielä jotain lätkämatseja jossakin. Meitä turkulaisia nuo eivät juurikaan kiinnosta. Kausihan on jo ohi. Mitä lienevät vielä kurvailevan maakuntien kaukaloissa? Treenaisivat.

Lätkän ympärillä on paljon populismia. Jopa Niklas Herlin istutti lusikkansa soppaan kolumnissaan Jääkiekko ei kuulu tappeluun.

Sitä populismia on myös rapakon takana. NHL-vaikuttajien keskuudessa on käyty ilmeisen kovasanaistakin debattia lajin turvallisuudesta ja myös tulevaisuudesta.

Minäkin innostuin lausumahan asiasta keskiviikon Aamusetissa, sivulla 12:
Populismi on ajan henkeä. Populismi on helppo hyväksyä. Siihen on helppo yhtyä tarkistamatta taustoja ja faktoja. Populismi ei edes kestä tarkistusta. Ei sen tarvitse kestää. Poliittista populismia voisi nimittää jopa pötylismiksi. Siksi jätän pötylismin tähän ja tuon sivulle populismin kiekkokaukaloiden ympäriltä.
Eräs kiekkovalmentaja tuomitsi kaukalossa tapahtuvat tappelut. Moni muukin on valmis tuomitsemaan ne, tuomarien lisäksi. Väitän, että tappelujen vastaiset kommentit ovat pitkälti populismia. Ne ovat populismia varsinkin silloin, kun kommentit tulevat satunnaisesti lajin parissa piipahtavien suusta. Tappeluja vastaan on helppo olla saadakseen henkilökohtaisia pisteitä. Siksi poliitikotkin rakastavat kaukaloväkivallan kommentointia.
Nämä kiekkopopulistit eivät kuitenkaan uhraa lainkaan energiaa tärkeämpiin kaukalon tapahtumiin. On totta, että tappelut ovat turvallisuusriski, kuten eräs kiekkotoimittaja kommentoi Twitterissä. Kaukalossa on lukematon määrä paljon pahempia turvallisuusriskejä. Lajin parissa puuhastelevat puhuvat jopa laitojen vaarallisuudesta. Taklaukset ja lyöntilaukauksetkin ovat turvallisuusriski. Totta sekin, että ne ovat sääntökirjassa sallittuja. Tappelu ei ole.
Sääntökirjassa kiellettyjä, paljon tappeluja suurempia turvallisuusriskejä on kuitenkin lukuisia. Miksi nämä populistit eivät pidä meteliä huitomisista? Miksi tappelusta saa heti kovemman rangaistuksen kuin mailalla vastustajan ranteet katkaisevasta huitomisesta? Tai silmän vievästä korkeasta mailasta? Tai pään sekoittavasta kyynerpään iskusta? Miksi kukaan ei puhu näistä väkivallanteoista samalla intensiteetillä kuin tappeluista? Tappelu on seksikkäämpi aihe, vaikka kadulla saanee kovemman rangaistuksen, jos syyllistyy väkivaltaan nyrkin sijaan mailalla. Toisin on kaukalossa. Tekopyhää?
Seuratkaa tällaista tappelujen vastustajaa katsomossa. Mitä hän tekee, kun pelaajien hanskat tippuvat jäähän? Kääntääkö hän pään pois? Laittaako hän silmät kiinni? Lähteekö hän katsomosta? Vai käykö niin, että takapuoli nousee penkistä nähdäkseen kahinan paremmin? Väitän, että tappelut eivät katoa koskaan jääkiekosta. Niiden viihdearvo on liian suuri kadotakseen.
En ole väkivallan ystävä, vaikka tiedän varsin hyvin, mitä on lyödä vastustajaa kaukalossa. En ole kuitenkaan koskaan tapellut kaukalon ulkopuolella. Ei ole ollut tarvetta enkä ole saanut vaikutteita kaukalosta enkä katsomosta. Mielestäni nyrkkeily ja varsinkin muodissa oleva vapaaottelu voitaisiin hyvin kieltää lailla. Ei mitään järkeä. Väkivalta ei ratkaise koskaan mitään - paitsi ehkä ottelun. Ja populismi ratkaisee vaalit.
Populistisen hömpän seassa on tietysti aina asiaakin. Kaiken keskustelun tavoitteena lienee asioiden parantaminen, joka on hyvä asia, paitsi silloin kun parannus ei mene haluamaansa suuntaan.

Ilmeisesti on kuitenkin niin, että ainoastaan 8% aivotärähdyksistä aiheutuu tappeluista. Toki tuokin 8% on liikaa, mutta 44% aiheutuu puhtaista takalauksista ja 26% vahingossa tapahtuvista törmäilyistä, kuten tällaisista sääntöjen puitteissa sallituista tilanteista:



17% aivotärähdyksistä aiheutuu sääntöjen vastaisista taklauksista. Onko tappeluista aiheutuva myrsky siis vesilasin heiluttelua, vai ihan oikeaa huolta?

Mielenkiintoista tilastoa lätkään liittyvistä vammoista löytyy tästä. Tiesitkö, että näytös- ja harjoitusotteluissa sattuu kolme kertaa enemmän vammoja kuin varsinaisissa sarjaotteluissa? Minä en oikein usko vieläkään, vaikka sen tuosta luin. Uskomattomalta tuntuu myös, että vammoja sattuu sittenkin enemmän otteluissa kuin harjoituksissa. Uskomattomalta se tuntuu siksi, että harjoitusten määrä on pelejä niin paljon suurempi.

Aivotärähdyksiin liittyvistä jutuista ja tilastoista voit lukea tästä. Siitä löytyy reaaliaikainen tilasto NHL:n aivotärähdyksistä, pelipaikkoineen ja muine muuttujineen.

[ Aiheeseen liittyen: http://www.hockeyfights.com/ ]

BTW No kiinnostavathan nuo päivän ottelut vähän. Tässä minun arpani ottelupareista:
JYP - Ilves  1 - 4, Ilves jatkoon.
Ässät - Blues  2 - 4, Ässät jatkoon.
HIFK - Jokerit  4 - 3, HIFK jatkoon.
Lukko - Kalpa  1 - 4, Kalpa jatkoon.
---
Ässät - Ilves  3 - 4, Ilves finaaliin.
HIFK - Kalpa, 4 - 1, HIFK finaaliin.
---
HIFK Suomen mestari, Ässät pronssia.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

USA:n yliopistojen naisten sarjoissa aivotärähdysten määrä on kasvanut, vaikka tappelut ja taklaukset ovat kiellettyjä.

Väittävät naisten pelien vauhdin kasvamisella olevan jotain tekemistä asian kanssa. Siis sen lisäksi, että pelialustana on kova jää ja pelialue on rajattu kovalla laidalla+lasilla.

Samaan aikaan yliopistojen lentopallosarjoissa aivotärähdysten määrä on pysynyt suhteellisen vakiona. Joku asiaa tutkinut sanoi verkon vähentävän törmäyksiä vastustajan kanssa.

Kanadalaisissa kouluissa aivotärähdyksiä ja muita vammoja tapahtuu edelleen enemmän kuin jääkiekkokaukaloissa.

Jääkiekkoa enemmän on syytetty kiipeilytelineitä, betonia ja asfalttia.

Maailman pyöräteillä ja laskettelurinteissä tapahtuu joka päivä kuolemia ja vakavia vammautumisia.

Tilastojen mukaan NHL-kaukalossa on turvallisempaa kuin kouluissa, rinteissä, pyöräteillä ja kotona.