Onnea TPS!

Tämä onnittelu tulee syvältä mustavalkoisesta sydämestä!

Missasin tänä keväänä jotain todella hienoa. Missasin finaalit, jossa TPS toi pojan takaisin kotiin. Tuon sillan jänne kesti loppuun asti. Ei ollut yhtään heikkoa akillestakaan.

Rakastan tarinoita, joissa altavastaaja yllättää kaikki puun takaa. Rakastan tarinoita, jotka osoittavat tahdon merkityksen menestykselle. Rakastan tarinoita, joissa tehdään oikeita asioita. Rakastan tarinoita, jotka kannustavat positiivisiin ajatuksiin omista mahdollisuuksista. Niin kauan kuin uskot voittoon, voit voittaa.

Palloseuran voitto on yksi hienoimpia asioita, joita olen seurannut. Olen osaltani ruoskinut seuraa, kun olen kokenut siihen olevan aihetta. Toivottavasti siitä on ollut edes herättäjäksi. Pahansuopaisuudesta niitä kriittisiä ajatuksia ei ole koskaan kirjoitettu. Eikä tulla koskaan kirjoittamaan.

Vaikka teemmekin edustamani yrityksen kautta yhteistyötä seuran kanssa, koen ensisijaisesti olevani fani. Siksi koen olevani oikeutettu kertomaan, mikä minua ei ole miellyttänyt.

Kerron niitä myös jatkossa, koska olen varma, että tuote ei ole valmis. Se ei ole mestaruudesta huolimatta lähelläkään valmista. Se ei voi koskaan olla valmis, mutta sen voi saada hyvään ja toimivaan kuosiin. Se ei ole sitä vielä.

Nyt on kuitenkin aika nauttia tästä hetkestä, koska siitä saa virtaa jatkoon. Voittamisesta ja onnistumisista pitää muistaa nauttia, jotta voi jatkaa eteenpäin. Tämä on toivottavasti vasta alkua.

En tarkoita, että Turussa juhlittaisiin jatkossa mestaruutta taas joka vuosi. Tarkoitan alulla sitä, että tämä mestaruus on loistava ponnahduslauta saattaa tuote parempaan kuosiin. Nyt ollaan ainakin opittu se, että pelaajabudjetin pienuus ei ole este menestykselle. Se sopii pitää mielessä myös jatkossa.

Eihän tämä mestaruus tullut liian aikaisin? Voiko se koskaan tulla liian aikaisin?

Tällä kaudella on tapahtunut paljon Isoja Asioita. Suurimmat asiat ovat tapahtuneet kaukalossa, mutta ei sovi unohtaa kaukalon ulkopuolisia tapahtumia. Mestaruus on varmasti näiden kaikkien asioiden summa, vaikka kaukalossa pelit ratkaistaankin.

Joukkue Olemme Me -juttua oltiin jo jossain vaiheessa hautaamassa. Onneksi se tajuttiin nostaa uudelleen teemaksi, koska se näkyy katsomossa. Se näkyy turuilla ja varsinkin toreilla tänä keväänä. Iso asia turkulaisille kaiken taaperruksen ja kaaoksen jälkeen. Nyt sitä on mahdollisuus alkaa hyödyntämään toden teolla.

Sosiaalinen media on Palloseuran hallussa esimerkillisellä tavalla. Sosiaalisen median vaikutusta tulokseen voi vain arvailla. Sen tiedän, että Facebookin, Twitterin ja YouTuben ylläpitokustannukset ovat olleet minimaalisen pienet. Mainoshyötyynsä nähden ne ovat olleet mikroskooppisen pienet.

Yhteistyöyritysten tahto olla seuran takana on varmasti nostamassa päätään. VMP:n paitatempaus on hyvä esimerkki. Jatkossa pitää tuokin pöytä kattaa ihan uudelleen. Vaikka mestaruus tuokin yrityksiä tarjottimella, heille pitää pystyä tarjoamaan rahoilleen vastinetta. Muuten mestaruuskrapula lyö pahasti otsaan.

Vaikka menestys toikin taas lehterit täyteen, toivottavasti kukaan ei ajattele, että ainoastaan menestys tuo ihmisiä katsomoon. Nyt olisi helppo taas ajatella niin. Lätkä pitää kuitenkin tuottaa myös silloin, kun ei pelata finaalissa. Nyt punnitaan taidot hyödyntää menestys. Miten tämän kauden menestys pystytään hyödyntämään tulevalla kaudella, kun yhtään pistettä ei ole vielä jaettu.

Vielä kerran onnittelut tämän vuoden Suomen parhaimmalle jääkiekkojoukkueelle, taustajoukkoja unohtamatta. Te olette olleet Joukkue!

[ Aiheeseen liittyen: TPS sinunkin tuubissa / Kymppikerho / Hunajaa kuoressa ]

BTW Nyt on minun aika kääntää takkia. Mustavalkoinen talviturkki vaihtuu kesäiseen sinimustaan. Piditte tai ette. Jalkapallossa sydän sykkii Interille enkä usko sen muuttuvan. Toivotaan, että ruohollakin saadaan taas mitaleja Turkuun.