maanantai 21. toukokuuta 2007

Vanhenemisen kauhu

Satuin eilen sattumalta katsomaan Subtv:n Tosipaikan dokumentin Vanhenemisen kauhu. Vaikka ohjelman runko perustuikin lähinnä kauneusleikkauksiin ja muihin uhrauksiin, joita ihmiset ovat valmiita tekemään säilyäkseen nuoren näköisenä, siinä oli kuitenkin asiaakin. Ymmärrän hyvin, että joku saattaa mennä kasvojen kohotukseen. Kyseisessä ohjelmassakin näytettiin viidennellä kymmenennellä oleva nainen ennen ja jälkeen kasvojen kohotuksen ja täytyy sanoa, että kasvoilta katosi 10 vuotta elämää. Jollekin se saattaa vaikuttaa olennaisesti hyvinvointiin, tai jopa tuloihin, joten miksei?

Miksi kauneusleikkauksia pidetään jossain määrin jopa moraalittomina? En näe niissä juurikaan eroavaisuuksia tatuointien ja lävistysten suhteen. Kaikissa niissä on myös terveydelliset riskit ja toimenpiteet tehdään vain itsensä kohentamiseksi tai viestittämään jotain. Meikkaaminen tai hiusten kampaaminen, parran ajaminen ja varsinkin muotoilu sekä kaikki karvojen poistot tai pigmentoinnit sekä värjäämiset ja solariumissa käynnit voidaan niputtaa samaan kategoriaan kauneusleikkausten kanssa. Minulla ei ole tatuointeja eikä lävistyksiä, mutta ei minulla myöskään ole oikeutta moralisoida niitä, joilla niitä on. Mielipiteeni niistä saan ilmoittaa, jopa kysymättä, mutta moralisointiin ei riitä oikeudet.

Ylilyönnit ovat aina säälittäviä ja meitä huijataan aika kovalla kädellä, kun tavoittelemme nuoruuden lähdettä. Parhaimmat työkalut nuoruuden ikuisessa tavoittelussa taitavat kuitenkin olla lähestulkoon ilmaisia. Aika pienillä uhrauksilla ja pienellä vaivalla saa yllättävän paljon aikaiseksi, jos haluaa näyttää paremmalta alasti tai vaatteet päällä. Yhden liikuntatunnin väitetään lisäävän elinaikaa kaksi tuntia, joten liikunta kannattaa aina. Tupakoinnin ja päihteiden haitat ja vaikutukset elinikään ja ulkonäköön tietävät kaikki. Kuten ohjelmassakin todettiin, rasvakudosta pidetään yleisesti elottomana, ainoastaan epämiellyttävän näköisenä kudoksena, jota se todellisuudessa ei ole. Viimeisimmissä tutkimuksissa on pystytty, jopa kiistatta, osoittamaan rasvakudoksen olevan suhteellisen aktiivinen tekijä joissakin sairauksissa, joten se ei pelkästään näytä pahalta, vaan se myös tekee pahaa.

Mielenkiintoisinta koko ohjelmassa oli kuitenkin yli 100 vuotiaille tehdyt tutkimukset ja haastattelut. Yli 100 vuotiaiden tutkimiseen erikoistunut tutkija kertoi, että hän ei juurikaan ole törmännyt yli 100 vuotiaaseen henkilöön, joka olisi kärttyinen tai muuten epämiellyttävä. Kaikki haastatellut, pitkäikäiset yksilöt, kertoivat pitkän iän salaisuudeksi asenteen elämää kohtaa. Puhuttiin mm. kyvystä hallita stressiä, hyväksyä asiat joita ei pysty muuttamaan ja positiivisten asioiden hakemisesta. Ohjelmassa haastateltiin 76 vuotiasta lakimiestä, joka on ajatellut jäädä eläkkeelle heti, kun hänen isänsä jää eläkkeelle heidän lakifirmastaan. Molemmat kertoivat asenteen ja aivojen jumppaamisen olevan syy pitkään ikään ja erityisen pitkään työikään.

Kuten oikealla lukee, maailmassa on monta asiaa, joita et voi muuttaa, mutta omaa asennetta voit muuttaa aina. Voit samalla saada hieman lisää elinaikaa, varsinkin kun muutat vielä elämäntapoja. Minä olen ajatellut elää 100+ ikäiseksi.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Olen elänyt tällä pallolla lähes 41 vuotta ja täytyy sanoa, että alan pikkuhiljaa nauttia elämästä. En mistään hinnasta enää olisi se epävarma pikkutyttö, joka harmistuksekseni uskoi aina muiden mielipidettä itsestään ja kaiken huipuksi jopa ajatteli aina, mitä muut hänestä ajattelivat! Elämässäni on ollut paljon vastoinkäymisiä ja murheita, mutta jostain on aina löytynyt se valo, joka on kantanut huomiseen.

En tuomitse niitä, jotka hakeutuvat vanhetessaan kauneusleikkauksiin, varsinkin esteettisistä syistä. Kuten Sami kirjoitti, joillekin se voi vaikuttaa positiivisesti elämän laatuun tai jopa tuloihin. Muistan nähneeni muuttumisohjelman, jossa kuvankaunis tummaihoinen lakiasiaintoimistossa työskennellyt nainen sai uudet hampaat. Pysyvät etuhampaat kun sojottivat lähes 45-asteen kulmassa suoraan eteenpäin eikä nainen ollut voinut nauraa koko aikuisiällään suu auki. Kyllä siinä oma silmäkulmakin kastui, kun nainen ei peiliin katsoessaan voinut pidätellä kyyneleitään. Hänet oli vapautettu hymyilemään! Siis tuottamaan tuota ilmaista iloa kaikille tuntemilleen ihmisille, tuntemattomista puhumattakaan. Lisäksi olen joskus kuullut sanottavan, että "hymy on kuin ikkuna, josta näkee, onko sydän kotona".

Olen sitä mieltä, että sisäinen kauneus ja tasapaino vaikuttavat eittämättä myös ulkoiseen olemukseen. Itse en ole missään nimessä vielä valmis, mutta kovaa vauhtia kulkemassa siihen suuntaan. Ihaninta on, etten ole enää kiinnostunut siitä, mitä muut ajattelevat minusta. Ja että tiedostan sen, että minä voin elää vain omaa elämääni ja muuttaa vain omia ajatuksiani ja suhtaumistani asioihin. Tiedän, mitä halua, vaikken aina sitä, miten sen saisi.

Rypyt kuuluvat vanhenemiseen olennaisesti. Siksi Samin kirjoittama 100-vuotiaiden viisaus - "hyväksy asiat, joita et voi muuttaa" - pätee. En usko, että rypyt minua rumentavat, kunhan huolehdin siitä, että pidän itseni kunnossa, pukeudun nuorekkaasti, käyn säännöllisesti kampaajalla ja pysyn ajan hermolla. Näin eläen uskon, että minulla voisi ollaa jotain annettavaa ja ajatuksia nuoremmille polville, jotka vielä siloisina, mutta epävarmoina ottavat askeliaan "aikuisten" maailmassa.

Sami Hurme kirjoitti...

Veit jalat suustani. Olemme samoilla jäljillä. Ette usko, kuinka paljon oma elämä muuttui, kun ymmärsi, että muiden mielipide itsestäni ei saa vaikuttaa omaan elämään. Kun ymmärtää, että ystäviä tulee ja menee, mutta vihamiehillä on tapana lisääntyä elämän kuluessa, osaa keskittyä olennaiseen. Kaikkia ei pysty aina miellyttämään ja juurin sen vuoksi elämä on mukavaa ja mielenkiintoista.