Minulta kysytään aika usein kaupallisesta yhteistyöstä. Konsultoitava keskus kysyy, onko siinä järkeä ja sellaista tekevät tarjoavat näkyvyyttä, rahaa tai palveluvaihtoa vastaan. Olen aina ollut - jo ennen someaikaa - varsin kitsas antamaan kenellekään mitään ilmaiseksi. Siihen on muutama syy.
Aika on näkyvyyden suhteen tietysti nyt eri, kun erilaiset sosiaalisen median kanavat tarjoavat kaikenlaista kattavuutta, jota sitten ns. influensserit koettavat hyödyntää, ansaintatarkoituksessa. Olen yhä varsin kitsas näiden suhteen. Olen yhä sitä mieltä, että haluan tarjota paikan, jossa saa treenata rauhassa ja toki, jos siltä tuntuu ja tuotteemme sekä palvelumme on mainostamisen arvoista, niin sen saa tehdä, mutta täysin omasta valinnasta, ei kaupallisesta yhteistyöstä. Ja arvaa, kuinka hyvältä tuntuu, kun joku kymmeniä tuhansia seuraajia omaava kehuu julkisesti, ilman että siitä on maksanut yhtään mitään. Niinhän sen kuuluu olla. Ole niin hyvä, että palvelustasi tai tuotteestasi maksetaan ja sitä mainostetaan ihan orgaanisesti.
Influensserilla saattaa olla tolkuton määrä seuraajia, kymmeniä tuhansia. Jos ajattelen yhtä kuntokeskusta, niin yhä suurin osa, minkä tahansa kuntokeskuksen aktiivisista asiakkaista tulevat keskimäärin 7 minuutin matkan päästä, oli matka kävellen, pyörällä, julkisilla tai autolla. Kun mietit kaupallista yhteistyötä, mieti paljonko kyseisellä influensserilla on seuraajia juuri tuolta sinun keskuksen 7 minuutin ympyrän sisältä.
Et tee juuri mitään pelkällä näkyvyydellä, vaikka se kivalta tuntuukin. Näkyvyydellä et maksa yhtään laskua. Laskuja maksat maksavilla asiakkailla ja sille on syynsä, miksi aniharva influensseri suostuu sellaiseen diiliin, joka on riippuvainen hänen kauttaan tulevista asiakkaista. Valveutunut influensseri tietää, että niitä ei tule, vaikka näkyvyys olisi kuinka isoa.
Palvelunvaihto voi tuntua kivuttomalta, mutta siinäkin on edellä mainittu ongelma ja jokainen influensserin treenikertakin maksaa kuntokeskuksen yrittäjälle, kuten varmaan muistat. Palvelunvaihdossa on myös verotukselliset riskinsä, kun ainakin ymmärtääkseni myös palveluvaihdot ovat verotettavaa ansiotuloa. Ainakin moni influensseri kertoo mielellään, että tuokin on oikeaa työtä.
Tuloverolain mukaan työn tekemisestä saatu vastike on veronalaista. Työn tekemisestä suoritettava korvaus (vastike) on veronalaista ansiotuloa riippumatta siitä, maksetaanko se rahana vai työsuorituksena tai vapauttaako tehty työ tekijänsä jostakin hänelle kuuluvasta maksuvelvollisuudesta. Tuloverolain mukaan työstä korvaukseksi saatuja tuloja verotetaan ansiotulona sovitun vastikkeen laadusta ja määrästä riippumatta.
Joka tapauksessa ainakin kaikessa ilmaiseksi annetussa on iso ongelma. Ilmaiseksi annettua ei arvosteta. Jokainen ilmaiseksi annettu treenikerta on juuri sen arvoinen, minkä asiakas siitä maksaa.
Kävin läpi yhden keskuksen koko historian promokerrat, koska fiksuna yrityksenä, kaikki promokerratkin löytyvät asiakashallintajärjestelmästä, jotta niitä pystytään tilastoimaan ja seuraamaan. Kyseisessä yrityksessä oli koko historian aikana annettu 4.252 promokertaa, eri kokoisina paketteina, erinäisistä syistä, joista varmasti jokainen on ollut ihan perusteltua.
Näistä kerroista 3.303 kertaa, siis 78 % oli jäänyt kokonaan käyttämättä.
Mitkä teidän luvut ovat? Seurataanko ilmaisten kertojen tai viikkojen käyttöä ja kuinka paljon niitä saaneista tulevat lopulta asiakkaiksi? Miksi teillä jaetaan niitä? Jos jakamisen tarkoitus on saada asiakkaita, miksi sitä lopputulosta ei tilastoida ja seurata?
Mikään ei vaikuta niin paljon, kuin ystävän suositus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti