Viime tammikuussa otin tavoitteeksi tehdä #365 treeniä vuoden aikana. Yhdeksi treenikerraksi riitti 30 minuutinkin suoritus, venyttelykin. Tavoite oli tiputtaa painoa juhannukseen mennessä 15 kiloa, 105 kilosta 90 kiloon.
Moni piti tavoitetta hulluna. Moni oli valmis sanomaan, että ei onnistu. Sehän motivoi vain enemmän. Painotavoite, 90 kiloa, tuli tavoitettua kaksi viikkoa ennen juhannusta. Oli hauska huomata, kuinka muutama asiakaskin innostui haasteesta ja jopa läpäisivät sen myös. Ei se siis ole lainkaan mahdoton haaste, kun venytellä ja punnertaa voi vaikka televisiota katsellessa sen 30 minuuttia.
Maaliskuussa aloin vielä tuon kuntoilun ohella katsomaan hieman, mitä laitoin suusta alas. Noudatin menetelmään, jossa arkisin syön ravitsevaa, oikeaa ruokaa, sopivia annoksia ja viikonloppuisin sai vedellä mitä mieli teki.
Tuo toimi hyvin, joskin hiljalleen myös viikonlopun mässäilyt jäivät, kun siitä alkoi tulemaan tavattoman huono olo. Kroppa alkoi reagoimaan kaikenlaiseen sontaan. Kun se tapahtui noin, alkoivat mieliteotkin kadota, varsinkin kun niitä yhä sai olla ja toteuttaa, niin halutessaan. Nyt paino on pysynyt koko ajan alle tuon 90 kiloa.
No teinkö 365 treeniä? Uskoisin, +- 5 treeniä. Lopetin laskemisen kesälomalla, kun olimme kaksi viikkoa Espanjassa ja huomasin kuntoilevani käytännössä päivittäin. Tuolloin totesin tuosta tulleen tapa, joten laskemisesta ei ollut enää mitään käytännön hyötyä.
Tänä vuonna ajattelin syödä 1.800 kertaa, #1800ateriaa. Paljon vai vähän? Ei tämän tavoitteen tarkoitus ole kerätä paino neuvolapainosta takaisin yli sadan kilon, vaan tavoitteena on voida entistäkin paremmin. Ruoka on meidän polttoaine. Sitä pitää saada tasaisesti ja sen pitää olla laadukasta. Itsestäänselvyys, mutta kuitenkin niin tavattoman vaikea välillä. Jos tankki on usein tyhjä tai polttoaine on ihan kuraa, ei matka etene ja se eteneminen on ainakin nykivää.
1.800 kertaa tarkoittaa viisi ateriaa päivässä. Minä kokoan sen niin, että syön aamupalan, lounaan, päivällisen ja iltapalan sekä jossakin näistä väleistä yhden välipalan, riippuen siitä, miten kukin päivä rakentuu. Ruuan pyrin pitämään mahdollisimman sokerittomana ja viljattomana, erityisesti vehnää ajattelin vähentää radikaalisti. Maitotuotteita en ihan hirveästi käytä muutenkaan, mutta esimerkiksi ruuanlaittoon löytyy paljon hyviä (lehmän)maidottomia tuotteita, joten kiinnitän vähän siihenkin huomiota, kun sekin tuntuu olevan varsin trendikästä.
Katsotaan, mitä minulle tapahtuu. Ei varmaan mitään kamalaa ja pahaa ainakaan. Pitäisikö ottaa jokin ruokailun seurantaväline taas käyttöön, esimerkiksi FatSecret?
Syöminen on pakollista, mutta kokkaaminen on taidetta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti