Elämäni ensimmäinen kesäloma on takana. Joskus ihmettelin, Miksi pitäisin kesälomaa? Nyt en ihmettele. Pidän sellaisen jatkossa joka kesä. Kokemus oli erittäin vapauttava ja viihdyttävä. En oikein edes osaa kuvailla tuntemuksia, kun ajatukset lentävät ihan jossakin sfääreissä. Ehdin kokemaan vaikka mitä. Tosin lomakin oli normaalia kesälomaa pidempi. Oikea loma on tähän asti ollut vain hakusessa.
Ehdin rentoutumaan Pasadenassa, viihtymään Las Vegasissa, kellumaan Lohjan järvellä, tallustelemaan Tallinnassa ja syömään krokotiilia Korsaarissa, jopoilemaan Hangossa ja tähyilemään Bengtskärin majakastakin, noin nopeasti muisteltuna. Ei ollut juurikaan päiviä, jolloin en olisi tehnyt mitään tai ollut jossakin. Vaatteet vain vaihtuivat kassissa ja taas mentiin. Toki lepopäiviäkin oli muutamia. Varsin antoisa loma. Ei tarvinnut uhrata yhtään ajatuksia töille. Se oli outoa, mutta siihenkin voisi helposti tottua, näköjään.
Nyt on ihan hyvä fiilis aloittaa sorvin ääressä, hyvin rentoutuneena. Pidin jopa yli kuukauden tauon kaikesta kuntoilusta. Ensimmäistä kertaa tuokin. Ennen kesää tuli enemmän tai vähemmän julkiseksi sekin, mitä teen jatkossa. En ollut missään vaiheessa lähdössä kuntoilualalta mihinkään. Pidän alasta sen verran paljon, että tullen olemaan sillä niin kauan, kuin viitsin tehdä töitä. Missä ja miten, sen näyttää aika, mutta nyt käänsin uuden lehden.
Viime syksynä uhoin kovaan ääneen, että en usko muuttavani Turun alueelta koskaan mihinkään. Helmikuusta alkaen olen ollut lohjalainen. Talvella mietin ääneen, että olisi todella outoa olla töissä jollekin muulle. No nyt olen, vaikka tietysti omistussuhde M&M:ään on yhä tallella ja X-Methodinkin kautta saa leikkiä yrittäjää, varsinaisen uuden työn ohella. Keväällä, Mannerheimintietä kävellessäni kerroin, kuinka en voisi edes kuvitella olevani töissä Helsingissä. Nyt olen - Mannerheimintiellä. Käyntikortissa lukee Club & Spa Manager, Forever Töölö.
Joskus ne vaihtoehdot, joita pitää epätodennäköisimpinä elämässään, ovat juuri niitä parhaita.
Ai niin. Sain vedettyä listalta yli Van Halenin, jonka näin ensimmäistä kertaa livenä Staples Centerissä. Lämppärinä tuolla oli niinkin kova metallibändi kuin Kool & The Gang. Colosseumilla veti Celine Dion aika vaikuttavan konsertin. Paljon tuli kesällä nähtyä ja kuultua. Musiikin täytteinen kesäloma päättyi kerrassaan loistavan työmoraalin omaavan Bruce Springsteenin konserttiin. Huikeaa!
~ En tiennyt, että sitä ei pysty tekemään, joten menin ja tein sen.
5 kommenttia:
Kaiken muun ymmärrän, mutta vapaaehtoista työmatkailua Lohjalta Helsingin keskustaan en täysin järkiratkaisuna voi pitää :)
Hieno homma, että muutoksilla elämä etenee entistä kovempaa ja muutokset miellyttävät. Se kai niiden pointtikin on, turha katsella sivusta, jos asiat eivät suju niin kuin niiden pitäisi.
Onnea haasteisiin, toivottavasti blogi pysyy aktiivisena muutosmyllerryksen keskelläkin.
Hienoa, Sami ja onnea uusiin haasteisiin!
Olet, Petri, oikeassa. Kaiken muutoksenhan pitäisi parantaa olemassa olevaa. Muuten sitä ei kannata tehdä.
Työmatkailu ei ole lainkaan mahdoton. Ajan vajaa 40 minuuttia töihin ja takaisin, kun en joudu muiden työmatkalaisten seassa taivaltamaan. ajoin Turkuun töihin tunnin. Tuo 40 minuuttia tuntuu olevan juuri sopiva aika sille, että pää tyhjenee töistä ja tuntee tulevansa kotiin. Ja aamulla, sama aika orientoitua työhön ja suunnitella päivää. Terapeuttista.
Blogi herää taas henkiin. Teksti per viikko voisi tässä kohtaa olla toimiva järjestely.
Ja Tarzanille terveisiä. Torstaisin voi tulla polkemaan hevimeteliä Aplicoon Lohjalle.
tsemiä uusiin haasteisiin Sami. Hienoa. Kerro miltä se Hki tuntuu työpaikkana. Kerro kokemuksia ja näkemyksiä hesalaisista. Kuntoilijoistakin. Loistava juttu että asiat loksahtivat noin ja varmasti isoin syy on ollut aikaisempi kova työ.
Kova työ palkitaan aina. Menestys tulee ennen työtä vain sanakirjassa. Ja kaikki muutkin vastaavat sanonnat.
Varmasti tulee kirjoitettua, miltä pääkaupungin valot tuntuvat. Ja miltä tuntuu asua Lohjalla. Molempiin olen selvästi tykästynyt.
Lähetä kommentti