Lupasin taas

Mukavaa vuoden vaihdetta! Katselin välipäivinä Facebookissa, kuinka yksi jos toinenkin kavereista on osallistumassa yhteen jos toiseenkin uuden vuoden lupaus -ryhmään. On sokeritonta ryhmää, vähäsokerista, lisäaineetonta, väriaineetonta, lihatonta, vihatonta, tipatonta, savutonta, 100 päivää, 21 päivää, jokunen viikko sitä ja jokunen tätä, ilman tai sen kanssa sekä tietysti hyviä tekoja ja ajatuksia vuoden jokaisena päivänä -ryhmiä. Jokaiselle varmasti löytyy omansa, jossa pyristellä, kunnes tahdonvoima pettää. Niin moni lupaus karahtaa karille tänäkin vuonna tahdonvoiman loppuessa.

Miksi joku onnistuu ja toinen ei? Kyse lienee juuri tahdonvoimasta. Jos tahtoo riittävästi jotain, sen saa varmasti. Tahto vie läpi harmaasta kivestäkin. Niin väitetään ja se lienee todistetun lukuisia kertoja. Minä olen todistanut sen itselleni tavattoman monta kertaa. Mutta mitä on tahdonvoima? Miksi joillakin on sitä enemmän kuin toisilla? New York Times'n best seller Willpower pureutuu tuohon kysymykseen, jos se kiinnostaa syvällisemmin.

Tahdonvoimassa on kyse itsekontrollista. Siinä on kyse siitä, kuinka hyvin kukin pystyy välttämään houkutuksia. Houkutukset ovat ne, joita lupauksissa pyritään välttämään. Ne jotka pystyvät sanomaan houkutuksille ei, menestyvät ja onnistuvat, oli kyse urheilusta, bisneksestä tai lupausten pitämisestä. Jotta voimme onnistua, meidän tulee kehittää itsekontrollia. Kehittää kykyä sanoa ei houkutuksille.

Todellisessa onnistumisessa kyse ei siis koskaan voi olla lakosta, mistään johon on jokin määräaika. Lähes kuka tahansa tekee mitä tahansa tai on tekemättä, kunhan määräaika on sopiva, tai siis sopivan lyhyt. Mitä lyhyempi, sitä suurempi mahdollisuus onnistua. Eikö niin? Määräaika pilaa kuitenkin aina kaikki lupaukset. Määräaika ei kehitä itsekontrollia, se saa ainoastaan ihmisen odottamaan määräajan päättymistä. Määräaika antaa luvan repsahtaa. Ja niin käy, lupaan sen.

Jos siis haluat oikeasti onnistua, unohda ensimmäiseksi kaikki määräajat. Teet niin kauan, kuin se tuntuu hyvältä ja totuttelet uuteen fiilikseen. Jos olo tai fiilis paranee, miksi uutta elämäntapaa ei jatkaisi? Miksi hyvälle ololle pitäisi olla jokin määräaika ja palata sen jälkeen pahaan oloon ? Ja jos olo tai fiilis ei parantunut muutoksen vuoksi, miksi jatkaa muutosta?

Jos oikeasti haluaa muuttaa elämäntapoja, pitää siis oppia itsekontrollia. Mieti urheilua. Siinä menestymiseen vaaditaan varmasti eniten juuri itsekuria, houkutuksista kieltäytymistä, enemmän kuin esimerkiksi lahjakkuutta. Samoin on bisneksessä. Molemmissa pitää olla tahtoa kiivetä myös niitä korkeita aitoja eikä vain etsiä matalia. Houkutus on molemmissa oikaista, mutta menestyjän itsekontrolli estää tuon.

Jos olisi olemassa pilleri, jolla ihminen muuttuisi haluamakseen, moni ottaisi sen - ehkä jokainen, joka kokisi olevansa muutoksen tarpeessa. Aika harva on valmis tekemään vaadittavia töitä muuttumisen eteen, koska se tarkoittaisi niin monesta houkutuksesta kieltäytymistä. Itsekuri puuttuu tai sitä on yksinkertaisesti liian vähän. Siksi huipulla on yksinäistä.

Väitetään myös, että osa menestyjistä ovat laiskoja. Heillä on kyky löytää helpompi tie menestykseen, juuri siitä syystä, että ovat laiskoja. Ehkä ne matalat aidat ovat sittenkin olemassa tarkoituksella. Miksi kiivetä turhaan korkea aita, jos vieressä on matalampi - tai jopa portti - aidan toiselle puolelle? Tästä huolimatta laiskallakin menestyjällä tulee olla kyky itsekontrolliin. Se on perimmäinen avain onnistumiseen.

Lupasin itselleni laittaa itseni taas fyysisesti hyvään kuntoon. Viimeksi kun tein saman lupauksen vuosi sitten syksyllä, elämä heitti vähän isompia kiviä rattaisiin ja sitten Tapanina vielä aivotkin tilttasivat verenvuodosta kesken kuntoutuksen. Nyt rattaat on taas siivottu ja uusi aloitus on mahdollista. Pysy kanavalla ja lähde mukaan. Katsotaan, kummalla on parempi itsekuri. Otatko haasteen vastaan? Aloitan jo tänään, jotta olen päivän edellä niitä, jotka aloittavat vuoden ensimmäinen päivä ja viikon edellä niitä, jotka aloittavat vasta loppiaisen jälkeen.

Tavoitteen ja saavutuksen ero on itsekurissa

Mitä sinä odotat?

Oletko siellä, missä haluat olla? Oletko saavuttanut kaikki unelmasi ja tavoitteesi? Oletko tehnyt kaiken näiden eteen? Tiedätkö, mitä sinun pitäisi tehdä saavuttaaksesi edellä mainitut?

Mitä siis odotat?

Odotatko salamaniskua? Oikeaa iltaa? Oikeaa ajankohtaa? Mitä odotat? Meistä kaikki tietää, että olemme täällä vain kerran - ainakin tässä elämässä. Mattikin tietää, että elämä on ihmisen parasta aikaa. Miksi et uskalla tehdä ratkaisuja ja toimia, jotta saavuttaisit unelmia ja tavoitteita?

Mitä oikein odotat?

Odotatko oikeaa tekosyytä? Oikeaa merkkiä? Seuraavaa joulua? Joulupukkia? Uutta vuotta? Odottavan aika on pitkä. Odottavalla menee monta mahdollisuutta ohi. Etkö haluaisi elää unelmaasi? Täysillä? Täyttä elämää? Nauttien? Kokien kaiken sen, minkä haluat, ennen kuin aika jättää?

Mitä ihmettä oikein odotat?

Eikö olisi mukavaa avata siivet ja lentää korkeuksiin? Sinne, mihin olet aina tähdännyt? Mikä estää? Miksi? Luuletko vain? Oletko ainoastaan sinä unelmiesi este? Tavoitteidesi hidaste?

Mikä saa sinut odottamaan?

Etkö uskalla tehdä ratkaisuja? Heittäytyä? Mitä pelkäät? Onko pelko aiheellista? Mitä menettäisit? Virheitä tekevät kaikki. Jokainen voi epäonnistua. Yrittänyttä ei laiteta. Virheistä oppii. Epäonnistumiset vahvistaa. Miksi et kokeilisi? Yrittäisi? Uskaltaisi?

Mitä vielä odotat?

Nyt. Nyt on se hetki. Juuri nyt voit muuttaa lopun elämäsi. Tänään on lopun elämäsi ensimmäinen päivä. Missä ja miten sen aiot viettää? Tee päätös. Nyt!

Mitä sinä odotat?

Elämä on liian lyhyt odottamiseen.

Nickelback esittää tämän näin:

Videossa on mahtava viesti tulevalle vuodelle; Laita hyvä kiertämään!

Rauhallista joulua!

Jos odotamme, kunnes olemme valmiita, saamme odottaa koko elämämme.

Oikeilla nimillä

Juuso kirjoitti Facebookissa lähtevänsä viettämään iltaa ystävien kanssa. Iltaa, jossa asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä, jossa luotetaan, suvaitaan ja ymmärretään.

Tiedättekö, tuollainen seura on timanttejakin arvokkaampaa. Tuollaista seuraa kannattaa vaalia. Tuollainen seura on katoava voimavara. Tuollaista pitäisi kaiken seuran olla. Jos ja kun ei ole, olet väärässä seurassa. Aina ei kuitenkaan voi valita seuraansa. Vai voiko?

Montako sellaista piiriä sinulla on, jossa voit ihan oikeasti puhua, niin kuin tunnet ja ajattelet? Veikkaan, että sellaisia seurapiirejä ei hirveästi ole. Joillekin se löytyy vain kotoa. Joillekin ei edes sieltä. Keskustelet jonkun kanssa kahden, niin jo kolmas osallistuja kaikella todennäköisyydellä muuttaa keskustelun avoimuutta. Tiedät tuon tunteen.

Mieti, missä seurueessa voit oikeasti puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Missä voit luottaa, että sanomisiasi ei käytetä sinua vastaan, koskaan eikä missään olosuhteissa - ikinä. Missä mielipiteitäsi kunnioitetaan ja ymmärretään sekä ennen kaikkea hyväksytään. Mistä sinä löydät nämä ihmiset? Voitko sinä viettää iltaa tällaisessa seurueessa, siis ryhmässä, jossa on sinun lisäksesi muitakin ihmisiä. Voisitko tehdä niin tänään? Miltä se tuntuisi?

Nämä seurueet sisältävät niitä oikeita ystäviä. Niistä kannattaa pitää kiinni. Niitä on vaikea hankkia ja hankkiminen on tällä maailmanmenolla koko ajan haastavampaa. Ketunhäntä on nykyään yllättävän monessa kainalossa, jopa täysin näkymättömissä. Tiedät myös tuon tunteen. Huolehdi siitä, että tuota häntää ei löydy sinun kainalostasi. Katoava luonnonvara voi oikeasti kadota, etkä saa sitä enää koskaan takaisin.

Juuso saa olla tänään kiitollinen. Toivottavasti tulee hieno ilta. Tuollaiset illat ovat kaikessa harvinaisuudessaan mahtavia. Tiedän kokemuksesta. Onneksi minulla on tuollaisia ystäviä, monessa paikassa. Ne on kaikki pitänyt ansaita.  

Hyvät ystävät ovat kuin tähdet. Et aina näe niitä, mutta tiedät, että ne ovat siellä.

Uutisista, hyvää päivää

Päivän kaksi uutista saivat taas mielen myllertämään, kuinka ääripäissä ihmisten ajatukset kehityksestä menevät.

Mitä on ihmisen kasvussa mennyt pieleen, kun hän kokee pystyvänsä vaikuttamaan omaan hyvinvointiinsa ilkivallalla? Mihin tämä yksilö ajattelee tänään vaikuttaneensa eilisellä toiminnallaan? Onko hän tyytyväinen tulokseen? Ovatko hänen tulevaisuuden näkymänsä tänään parempia kuin eilen? Paraneeko oma hyvinvointi sillä, että saa nyt laskun aiheuttamistaan vaurioista?Joskus olisi kiva päästä hetkeksi tällaisen anarkistin mielentilaan, jotta voisi ymmärtää, että miksi kuvittelee ikkunan rikkomisen tai auton peilin vääntämisen edistävän omaa hyvinvointia.

Ja sitten Bruce Oreck kertoo Helsingin Sanomissa, että lopettakaa ruikutus ja ottakaa nämä viisi askelta menestykseen. Oreck on mahtava tyyppi. Joo, kyllä, amerikkalaista habatustakin, mutta niin oikeassa, taas kerran.

• Kohta yksi: Tähdätkää korkealle ja päättäkää, että teistä tulee maailman parhaita markkinoinnissa ja tarinankerronnassa. Kukaan ei valmistaudu olympialaisiin saadakseen pronssia.
• Kaksi: Jotta kehitystä voi seurata, on laadittava mittarit.
• Kolme: Sitten toimintaa, action. Suomalaisille esikouluikäisistä väitöskirjaopiskelijoihin on opetettava tarinankerrontaa, markkinointia ja itseluottamusta.
• Neljäs askel: Harjoitelkaa, vimmatusti. Ei kukaan soita viulua eikä pelaa huipputasolla jääkiekkoa ilman harjoittelua.
• Ja viides eli viimeinen askel: Kun olette valmiita, nauttikaa siitä. Menkää ja vallatkaa maailma, puhukaa se pyörryksiin!

Jaksan onneksi vielä uskoa, että tuo Oreckin tapa on paras keino kehittää yhteiskuntaa ja ennen kaikkea omaa hyvinvointia. Uskon, että juhlimme 100-vuotiasta Suomea nykyistä positiivisemmassa ympäristössä, ilman järjetöntä sääntelyä ja järjettömiä sosiaaliverkkoja, jotka tukevat, ruokkivat ja lisäävät ensiksi mainittua toimintaa. Tuo muutos asenteisiin on tapahtumassa, kuten Oreck myös mainitsee. Meillä on edessämme varsin hieno tulevaisuus.

Lama ei katoa mihinkään. Unohtakaa nousukauden odottaminen ja sopeutukaa vallitsevaan tilanteeseen. Ei nousukausi ole se, joka tämän kelkan kääntää. Sen kääntää asennemuutos. Eivätkä tällä hetkellä perustettavat ja lentoon lähtevät yritykset välitä lamasta tuon taivaallista, koska se on ainoa taloustilanne ja -ympäristö, jonka he tietävät. Siitä huolimatta nämä yritykset menestyvät ja niitä perustetaan. Sopeutumattomat ovat ainoita, jotka kärsivät, yhteisö- ja yksilötasolla. Sopeutuminen on aina oma valinta.

Lamasta tulee pysyvä muoto. Tämä nykyinen taloustilanne ei oikene koskaan, velkaantumisen ollessa kestämätön. Ei oikene, vaikka joku heittäisi sata pyörätelinettä näyteikkunoihin. Meidän tulee vain lopettaa valittaminen ja sopeutua tilanteeseen sekä löytää ne toimivimmat mallit tähän tilanteeseen. Niitä on ihan tolkuttomasti, kun vain tyytyy etsimään niitä, valittamisen ja itsesäälin sijaan.

Ilkivalta ei nosta kenenkään mielialaa. Se ei paranna kenenkään tulevaisuutta. Ei ilkivalta ole oikeasti anarkiaa, se on vain ihmisen typeryyttä. Ilkivalta on yhtä huono työkalu kuin väkivalta. Oreckissa ja hänen mielipiteissään on tällä hetkellä enemmän anarkiaa kuin yhdenkään eilen kadulla mellastaneen toimissa.

Anarkisti on se, joka ei tarvitse poliisia ohjaamaan käyttäytymistään. ~ Ammon Hennacy

Mennään bussilla - ja tullaan myös

Yleensä matkustan Vainion bussilla

Istun bussissa, matkalla töihin. Taas tunnin matka. Ja illalla tunti kotiin. Moni ahdistuisi kahdesti päivässä.

Otin tänään kahvia mukaan. Vaimo teki todella herkullisen leivänkin matkaan, kun tuli (taas) makoiltua naisten kanssa sängyssä liian pitkään enkä ehtinyt syömään aamupalaa kotona. Naiset olivat tärkeämpiä.

Laitoin kuulokkeet korville. Hyvää musaa. Minulla on vapaus valita. Voin selailla ja vastailla meileihin. Voin torkahtaa. Voin vain istua ja miettiä maailman menoa. Voin myös kirjoittaa vaikka blogia. Voin valita samoin paluumatkallakin. Vaikka matka kestää vartin kauemmin tällä bussilla kuin autolla, istun taas tänään bussissa, tekemässä tuota valintaa. En olisi ikinä uskonut tykästyväni työmatkailuun bussilla. Valitsin tykkääväni tästä. Kiinnitin huomioni kaikkiin hyviin puoliin ja tässä nyt istun - tyytyväisenä.

En siis suinkaan ahdistu. En bussista, en työmatkan pituudesta, en, koska minulla on vapaus valita olla ahdistumatta. Minulla on vapaus valita, että kiinnitän huomiota asioihin, joita minulla on, en niihin, joita minulla ei ole. Bussissa voin tehdä asioita, joita en voi tehdä ajaessa, mutta se maksaa puoli tuntia vapaa-aikaa päivässä. Oma valinta. Ei voi valittaa.

Linnanahde kysyi televisiohaastattelussa Hyysalolta, mitä ajattelet ihmisistä, jotka valittavat pienistä asioista, kuten räntäsateesta tai putkiremontin viivästymisestä. Pekka kertoi näiden ihmisten olevan loppujen lopuksi pirun onnekkaita, kun voivat valittaa niin tylsistä asioista.

Niin, miettikää omaa elämäänne. Kuinka etuoikeutettuja te olette - töissä, kotona, lomalla, bussissa, autossa - että saatte valittaa niistä asioista, joista valitatte ja ennen kaikkea ahdistua niistä asioista, joista ahdistutte ja joiden annatte pilata päivänne, kerta toisensa jälkeen. Kuinka pieniä asioita ne ovatkaan. Ja kuinka isoja valittamisen ja ahdistumisen aiheita voisi olla. Voisitko olla tyytyväinen siihen mitä sinulla on, jos oikein yrittäisit?

Minulta kysyttiin viimeksi työnohjauksessa, mitä vihaan. Helppo vastaus, en mitään. Valitsen olla vihaamatta. Viha syö sitä energiaa, jonka voin kohdentaa niihin asioihin, joita rakastan. Niitä on tolkuton määrä, niin paljon, ettei jää energiaa vihaan. Samoin on valittamisen ja ahdistumisen kanssa. Miksi käyttäisin aikaa ja energiaa niihin, kun minulla on kaikki tavattoman hyvin. Niin on sinullakin, jo pelkästään siksi, että pystyit lukemaan tämän tekstin. Kaikki eivät pysty.

Positiiviset ajatukset luovat positiivisia tuntemuksia, jotka luovat positiivisia elämänkokemuksia.

Nordic Business Forum 2014

On pitänyt kirjoittaa aiemminkin lyhyt kooste - itselle muistutukseksi - näistä foorumeista, mutta aina ennen se on jäänyt. Nytkin nämä kaksi päivää voisi tiivistää vain sanaan WAU!

Kaksi täyttä päivää mahtavaa inspiroitumista, omien johtamisen ajatusten vahvistumista ja hyviä ajatuksenherättäjiä. Kahdessa päivässä voi tulla paremmaksi johtajaksi.

Koko tilaisuuden keskiössä olivat ihmiset, eivät numerot tai toimintamallit, kaavat ja taulukot, vaan ihmiset. Sen voin koska tahansa allekirjoittaa. Elämän keskiössä ovat ihmiset. Ihmiset määrittelevät onnistumisesi; yrittäjänä, johtajana, omistajana, työntekijänä, missä tahansa elämäsi roolissa.

Vaikka yritin olla pelkästään kuunteluoppilaana tällä kertaa, enkä edes twiitannut juurikaan, joitain muistiinpanoja sentään kertyi. Tässä ne oleellisemmat.

Jim Collins – The Process of Building Great Companies

Jim Collins on maailmanluokan esiintyjä. Tarinankerrontaa ihan huipussaan. Täydellistä. Jim kertoi hyvänä muistutuksena kaikille, että yritys voi näyttää terveeltä ulos päin, mutta on sairas sisältä. Kassavirta on yrityksen verenkierto. Ilman sitä yritys kuolee. Huono päätös hyvällä tarkoituksella on yhä huono päätös. Yritystä pitää johtaa faktojen, ei uskomusten perusteella. Kaikki isot ongelmat yrityksissä aiheutuvat johtamisen ongelmista.

Collins herätti miettimään, miten voin olla avuksi muille ja muuttaa maailmaa vähän paremmaksi. Tärkein päätös elämässä on, kenen kanssa haluat viettää aikasi, oli se sitten töissä tai vapaalla. Ihan sama, mitä teet, vain sillä on merkitystä, kenen kanssa teet sitä. Kun rakastat ihmisiä, joiden kanssa kiipeät vuorelle, kiipeäminen on mukavampaa.

Hyvä johtaja saa ihmiset haluamaan tekemään asioita, joita täytyy tehdä. Johtajan täytyy tiedostaa, mitä ei pitäisi tehdä ja lopettaa sen tekeminen. Samoin pitää tietää, mitä täytyy tehdä. Pitää olla to do ja not to do -listat. Tuli heti mieleen tietokoneeseeni liimaamani lappu:

Lopeta sähköpostijohtaminen. 

Hyvän johtajan tunnusmerkki on se, että vaikka hän olisi poissa, kaikki toimii. Silloin prosessit ovat kunnossa. Olen aina pyrkinyt tekemään itsestäni yritykselle tarpeettoman, mutta hyödyllisen palasen.

Collins kehoitti olemaan enemmän kiinnostunut kuin kiinnostava. Näillä opeilla ei voi mennä huonompaan suuntaan.

Matti Alahuhta – Reaching the Next Level by Engaging Everyone

Oli aikamoinen kontrasti edelliseen puhujaan, kun jäyhä ja jäykkä suomalainen johtamisen ammattilainen astui lavalle. Esiintymistä ei todellakaan oltu hiottu. Rallienglannilla mentiin, mutta onneksi ymmärrän sitäkin. Suomen Kuvalehdessäkin ymmärretään.

Kukaan ei pysty ampumaan alas Alahuhdan viisauksia ja aikaansaannoksia, mutta ilmaisutaitoa voisi kehittää vielä vanhoillakin päivillä, jos on aikomusta jokin dollari saada tällaisista puhujakeikoista. Alahuhdan viesti oli selkeä. Menestyminen perustuu neljään kulmakiveen;

1. Luottamuksen rakentaminen
2. Läpinäkyvyys ja selkeys 
3. Positiivinen asenne
4. Saavutuskeskeisyys.

Hot Seat Session: William Wolfram, Vladimir Funtikov, Anna Nyboe & Linda Liukas – Developing the Future

Tämä oli mielenkiintoinen paneeli. Herkesin taas ajattelemaan sitä, mikä koulujärjestelmissä on vialla, kun nämäkin kaikki panelistit ovat jättäneet opintonsa kesken? Kuten Sir Ken Robinsonkin myöhemmin foorumissa totesi, koulutusjärjestelmissä on varmasti paljon korjattavaa.

Governor Arnold Schwarzenegger - My Rules for Success

Iso Arska ei pettänyt, ei sekuntiakaan. Uskomaton kaveri ja esimerkki siitä, että kaikki on mahdollista. En yhtään ihmettelisi, jos A olisi vielä joskus Yhdysvaltain presidentti. Arnoldin viisi sääntöä menestykseen:

1. Muodosta visio
2. Ajattele isosti
3. Älä välitä alasvetäjistä
4. Tee kovasti töitä
5. Anna takaisin. 

Jos sinulla ei ole visiota ja maalia, jokainen päivä on pelkkää taistelua.

Arnold kertoi, kuinka joka päivä on 24 tuntia aikaa. On siis 18 tuntia aikaa tehdä vaikka mitä. Jos kuusi tuntia unta ei riitä, nuku nopeammin. Aina on aikaa kuntoilulle. Kuntoilu on paras mahdollinen stressin lievittäjä. Arnold on paras mahdollinen esimerkki taas sellaisesta, maailman yhdestä kiireisimmistä ihmisistä, joilla kuitenkin löytyy aikaa myös kuntoiluun. On kyse vain ja ainoastaan priorisoinnista. Meillä kaikilla on aikaa siihen, mitä oikeasti haluamme tehdä.

75 % ihmisistä eivät pidä työstään. Soulaima Gourani nosti tuota prosenttia vielä viidellä. Uskomaton määrä ihmisiä käytännössä pilaavat elämänsä, tekemällä töitä, joita ei halua tehdä, ihmisten kanssa, joita ei haluaisi koskaan tavata. Onneksi olen aina saanut elää toisin.

Arnold kehottaa unohtamaan varasuunnitelmat. Kun sinulla ei ole niitä, alkuperäisen suunnitelman täytyy toimia. Voit kaatua vain maahan asti. Mitä pelättävää siinä on? Niinpä.

Dambisa Moyo – What’s It Going To Take To Be Successful

Moyo aloitti toisen päivän raaoilla faktoilla, joille on helppo sulkea korvat ja ummistaa silmät. Kai se on niin, että tämä kupla vain puhkeaa ja saamme syyttää siitä ainoastaan politiikkaa ja poliitikkoja, jotka elävät vain äänestyksestä toiseen.

On liikaa poliitikkoja, jotka eivät ole tehneet elämässään mitään muuta kuin politikoineet. 

Taivaan tosi. Ja hei, huomasin kyllä ne korkokengät!

Soulaima Gourani – Growing with Purpose

Loistava esitys ja esiintyminen. Tämän kirjoitin isolla muistiinpanoihin, koska en ole koskaan nähnyt aiheelliseksi tehdä tätä:

Lopettakaa benchmarkkaaminen. Se tarkoittaa samaa, samaa paskaa.

Tee eri tavalla, ei samalla tavalla kuin muut. Unohda ne muut ja ole se, jota seurataan. Tällä mentaliteetilla olen pyrkinyt tallustelemaan.

Tony Fernandes - Choosing Excellence

Ainoastaan kovan tason kaveri voi aloittaa slideshownsa ihmettelemällä, että miksi tässä on tällainen slide ja kertoen, että ei ole vielä nähnyt omaa esitystään. Fernandes osti 25 sentillä 10 miljoonaa velkaa, Air Asian, ja kolme päivää kaupan jälkeen tapahtui 9/11. Tervetuloa lentoyhtiöbisnekseen.

Tykkään ihmisistä, jotka rikkovat ja venyttävät rajoja, myös pukeutumisen suhteen. Miksi bisnesmaailmassa pitäisi aina olla puku? Ei minulla ole mitään pukuja vastaan, mutta olen Tonyn kanssa samaa mieltä siitä, että johtajan puku luo näkymättömän seinän työntekijöihin. Tony kertoo pukeutuvansa huonommin kuin työntekijänsä, jotta hän olisi helpommin lähestyttävä.

Kaveri ei todellakaan istu missään norsunluutornissa. Hän tekee säännöllisesti töitä lipputiskillä, lentoemona, matkalaukkuhessuna, jotta oikeasti tietää, mitä yrityksessä tapahtuu ja mitä haasteita on olemassa. Tony kertoo asettavansa henkilökunnan kaiken edelle. Jos heillä on asiat hyvin, he pitävät huolta asiakkaistamme. Tämä on juuri näin! Kun vielä jokainen organisaatiossa muistaa, että ei maksa mitään hymyillä ja olla mukava.

Air Asia on hyödyntänyt hienosti uusia digitaalisen ajan markkinointikeinoja. Huonoina aikoina on helpompi mainostaa ja rakentaa brändiä, kun muut ovat hiljaa. F1-seikkailustakin oppi sen, että ei voi pyörittää bisnestä, jos ei ole itse läsnä.

Varsinainen tarinankertoja. Viettäisin mielelläni kaverin kanssa edes yhden kostean illallisen. On ok unelmoida. Jos et unelmoi, unelmasi eivät voi tapahtua. Herra kertoi, kuinka kouluajan arkussa oli kolme tarraa;

• Lentoyhtiö
• F1-tiimi
• Valioliigajoukkue. 

Nyt hänellä on ollut ne kaikki.

Air Asia tullee Finnairin hiekkalaatikolle lähiaikoina, joten tämä tempaus oli varsin hyvä avaus markkinoinnille.

Sir Ken Robinson - How Finding Your Passion Changes Everything

Jälleen yksi ammattiesiintyjä. Bisnesyleisönkin saa haltuun ja haltioihin muutamalla tilannekoomisella hauskuutuksella. Katson niin ylös kuin mahdollista tällaisia loistavia esiintyjiä ja tarinankertojia. Viesti menee varsin hienosti perille, tuolla tavalla esittäen.

Ritarin mukaan elämä ei ole lineaarinen. Luomme sitä valinnoilla ja poluilla, joita lähdemme kulkemaan. Emme elä tietokonemaailmassa, vaan digitaalisessa maailmassa. Luovuus on sitä, että laitamme mielikuvituksen töihin. Jos haluat innovaatioita, luo yrityskulttuuri, jossa kaikki voivat osallistua ideointiin. Fernandeskin sanoi, että mieluummin hän valitsee 15.000 aivoa ajattelemaan, kuin yhden.

Kun rakastat sitä, mitä teet, aika rientää siivillä. Niin se riensi tässäkin esityksessä.

Sir Alex Ferguson - Creating a Winning Organization

Tämä illan toinen ritari oli esiintymisen suhteen pieni pettymys. Alahuhdan kaltainen kuivakka esiintyminen, vahvalla korostuksella, oli hieman raskas päätös kahden päivän punnerrukselle. Siitä kielivät myös tyhjenevät penkit, vaikka toki suurin osa istui tattina loppuun asti.

Tälle nostan hatun korkealle:

Suurin saavutukseni ManU:ssa eivät ole palkinnot, vaan yhtenäinen kokonaisuus.

Jim Collins avasi tilaisuuden pohdinnalla, miksi Amundsen onnistui ja Scott ei. Scott odotti aina hyviä olosuhteita, Amundsen päätti vaeltaa aina saman matkan, joka päivä. Tämä lienee myös Fergusonin pitkän menestyksen salaisuus.

Fergusonin teesit menestyvän organisaation rakentamiselle ovat:

• Hyvä perusta
• Kommunikointi
• Hyvä valmistelu
• Muutokseen mukautuminen.

Hyvä johtaja inspiroi alaisensa paremmaksi, kuin alainen ikinä uskoi olevansa. ManU etsii pelaajia, jotka ovat innokkaita, nöyriä, joilla on luonnetta ja jotka vihaavat häviämistä. Tyytyväisyys on sairaus, jos haluat voittaa. Et voi viime sekunneillakaan menettää fokusta tai luovuttaa. Ei ole olemassa osa-aikakeskittymistä.

Kantava teema pitkässä menestymisessä on, että jokaista perheen - tiimin - jäsentä on kohdeltava yhdenveroisesti. Alex tunsi jokaisen Old Traffordin työntekijän nimeltä. Tunnetko sinä jokaisen työntekijäsi nimeltä?

David Garibaldi ja Jonathan Antoine toivat oman pikantin lisänsä tapahtumaan, omalla taiteellaan. Hienoja esiintymisiä.

Joku twiittasi, että taso nousee ensi vuonna futisvalkusta ja bodarista. Twiittaaja taisi olla täysin väärässä foorumissa, jos näkee Alexin ja Arnoldin ainoastaan noin. Ei twiittaaja ainakaan lippuaan maksanut itse, veikkaisin. Myös se tilaisuuden ulkopuolelle jäänyt tai jättäytynyt kaveri, joka twiittasi että maksoimme tonnin itsestäänselvyyksistä, pysyköön poterossaan. Sieltä on hyvä huudella.

No en kyllä minäkään ottanut ensi vuodeksi enää VIPiä. Se ei ollut sijoituksen arvoinen, vaikka tilaisuus muuten olikin erinomainen ja sijoituksensa arvoinen, tuota VIPiä lukuunottamatta. Huima kattaus on odotettavissa myös ensi vuodelle, joten lipun hankkiminen heti paikan päältä oli ehdoton must.

Haaga-Helian opiskelijat näyttivät tilaisuudessa jälleen palveluhalukkuutensa. Toivottavasti osaavat ja muistavat kantaa sen halukkuuden elämässään mukana. Silloin menestyy.

Jos nyt kuitenkin tiivistäisi nuo kaksi päivää, niin tiivistys kuuluu näin:

Elämä on ihmisiä.

Raaka yleistys

Tämä on raaka, vuosia kestäneeseen empiiriseen tutkimukseeni perustuva yleistys, jossa varmasti on myös poikkeuksia. Aina on. Siitä huolimatta kaikki yleistykset perustuvat johonkin. Niin tämäkin, omakohtaiseen kokemukseen, josta voit olla vapaasti samaa mieltä tai täysin eri mieltä.

Itärajamme takaa tulevat turistit, missä tahansa kolumani maailmankolkan turistikohteessa, nousevat esiin röyhkeydellään ja ylimielisyydellään, ikävä kyllä. Käytöstavat ovat jotain ihan toista, mihin ainakin minä pyrin ja kuvittelen meidän kansanyhteisömme ohjaavan. Tahattomasti tulee usein todettua, että olipa törkeää käytöstä. Niin taas tälläkin reissulla, kerran jos toisenkin.

Varmasti myös suomalainen turisti osaa aiheuttaa hämminkiä ja meistäkin löytynee yleistyksiä eri maailman kohteissa. Me osaamme todellakin olla moukkia. Niin se vain on, mutta edellä mainittu röyhkeys on niin silmiinpistävää. Ehkä tuo itsekkyys on kansantauti, jota ei pidetä sellaisena, vaan yleisesti hyväksyttynä toimintamallina ja etuoikeutena. Ehkä tuo heijastuu myös valtion päämiestasollekin. Jokainen taplatkoon tyylillään ja jokainen kritisoikoon rauhassa kutakin taplaustyyliä, jos sen aiheelliseksi katsoo. Jokaisella lienee yhä oikeutensa kokemukseen ja mielipiteeseen.

Eri tavalla ajattelevia ja toimivia on, ja hyvä niin. Olisi tämä pallo varsin tylsä paikka, jos kaikki olisivat kaltaisiani. Silloin minä joutuisin muuttumaan, koska kroolaan mieluummin vastavirtaan, kuin seilaan virran mukana. Oscar Wildin sanoin, jos ympäristö alkaa olemaan kanssani samaa mieltä, minusta alkaa tuntumaan, että olen väärässä. On vaikea nousta esiin, jos on samaa, ympäröivää massaa. On vain rikkaus, että on olemassa eri kansallisuuksia, poliittisia ja uskonnollisia näkemyksiä, erilaisuutta yleensäkin. Meillä olisi paljon vähemmän keskustelun ja erityisesti ihmettelyn aiheita, jos näin ei olisi. Tämäkin kirjoitus olisi jäänyt kirjoittamatta.

Jokainen turisti lienee jokaiselle turisteista elävälle kultakimpale, joten jokaista turistia tarvitaan. Kaikesta röyhkeydestään huolimatta, nämäkin kansalaiset jättävät tolkuttoman määrän valuuttoja ympäri palloa ja sen vuoksi minäkin saan nauttia tästäkin turistikohteesta. He ylläpitävät osaltaan meidän kaikkien mahdollisuutta nauttia turistikohteista. Suomessa tuo tiedetään varsin hyvin. Antaako se kuitenkaan kenellekään oikeutta olla töykeä kanssamatkustajia tai turismipalveluja tarjoavia kohtaan?

Kohteliaisuus ja hyvät tavat ovat katoava luonnonvara, myös omilla kotikonnuillani. Törmään huonoon käytökseen mahdollisesti päivittäin. Tämä teksti olisi voinut koskea - ja tavallaan koskeekin - kaikkia huonosti käyttäytyviä. Niitäkin, jotka eivät tervehdi minua takaisin hotellin käytävillä ja rannoilla tai kotona, porraskäytävässämme. Ehkä meistä jokaisen pitäisi aika ajoin lukea Käytöksen kultaista kirjaa. Ehkä minäkin korostan hyviä tapoja siksi, kun haluan mennä tässäkin vastavirtaan, olla erityisen kohtelias, kun muut unohtavat tuon tärkeän taidon. Olihan se vieläkin niin, että Hyvät tavat kaunistavat, olihan?