lauantai 11. lokakuuta 2014

Nordic Business Forum 2014

On pitänyt kirjoittaa aiemminkin lyhyt kooste - itselle muistutukseksi - näistä foorumeista, mutta aina ennen se on jäänyt. Nytkin nämä kaksi päivää voisi tiivistää vain sanaan WAU!

Kaksi täyttä päivää mahtavaa inspiroitumista, omien johtamisen ajatusten vahvistumista ja hyviä ajatuksenherättäjiä. Kahdessa päivässä voi tulla paremmaksi johtajaksi.

Koko tilaisuuden keskiössä olivat ihmiset, eivät numerot tai toimintamallit, kaavat ja taulukot, vaan ihmiset. Sen voin koska tahansa allekirjoittaa. Elämän keskiössä ovat ihmiset. Ihmiset määrittelevät onnistumisesi; yrittäjänä, johtajana, omistajana, työntekijänä, missä tahansa elämäsi roolissa.

Vaikka yritin olla pelkästään kuunteluoppilaana tällä kertaa, enkä edes twiitannut juurikaan, joitain muistiinpanoja sentään kertyi. Tässä ne oleellisemmat.

Jim Collins – The Process of Building Great Companies

Jim Collins on maailmanluokan esiintyjä. Tarinankerrontaa ihan huipussaan. Täydellistä. Jim kertoi hyvänä muistutuksena kaikille, että yritys voi näyttää terveeltä ulos päin, mutta on sairas sisältä. Kassavirta on yrityksen verenkierto. Ilman sitä yritys kuolee. Huono päätös hyvällä tarkoituksella on yhä huono päätös. Yritystä pitää johtaa faktojen, ei uskomusten perusteella. Kaikki isot ongelmat yrityksissä aiheutuvat johtamisen ongelmista.

Collins herätti miettimään, miten voin olla avuksi muille ja muuttaa maailmaa vähän paremmaksi. Tärkein päätös elämässä on, kenen kanssa haluat viettää aikasi, oli se sitten töissä tai vapaalla. Ihan sama, mitä teet, vain sillä on merkitystä, kenen kanssa teet sitä. Kun rakastat ihmisiä, joiden kanssa kiipeät vuorelle, kiipeäminen on mukavampaa.

Hyvä johtaja saa ihmiset haluamaan tekemään asioita, joita täytyy tehdä. Johtajan täytyy tiedostaa, mitä ei pitäisi tehdä ja lopettaa sen tekeminen. Samoin pitää tietää, mitä täytyy tehdä. Pitää olla to do ja not to do -listat. Tuli heti mieleen tietokoneeseeni liimaamani lappu:
Lopeta sähköpostijohtaminen. 
Hyvän johtajan tunnusmerkki on se, että vaikka hän olisi poissa, kaikki toimii. Silloin prosessit ovat kunnossa. Olen aina pyrkinyt tekemään itsestäni yritykselle tarpeettoman, mutta hyödyllisen palasen.

Collins kehoitti olemaan enemmän kiinnostunut kuin kiinnostava. Näillä opeilla ei voi mennä huonompaan suuntaan.

Matti Alahuhta – Reaching the Next Level by Engaging Everyone
Oli aikamoinen kontrasti edelliseen puhujaan, kun jäyhä ja jäykkä suomalainen johtamisen ammattilainen astui lavalle. Esiintymistä ei todellakaan oltu hiottu. Rallienglannilla mentiin, mutta onneksi ymmärrän sitäkin. Suomen Kuvalehdessäkin ymmärretään.

Kukaan ei pysty ampumaan alas Alahuhdan viisauksia ja aikaansaannoksia, mutta ilmaisutaitoa voisi kehittää vielä vanhoillakin päivillä, jos on aikomusta jokin dollari saada tällaisista puhujakeikoista. Alahuhdan viesti oli selkeä. Menestyminen perustuu neljään kulmakiveen;
  1. Luottamuksen rakentaminen
  2. Läpinäkyvyys ja selkeys 
  3. Positiivinen asenne
  4. Saavutuskeskeisyys.
Hot Seat Session: William Wolfram, Vladimir Funtikov, Anna Nyboe & Linda Liukas – Developing the Future
Tämä oli mielenkiintoinen paneeli. Herkesin taas ajattelemaan sitä, mikä koulujärjestelmissä on vialla, kun nämäkin kaikki panelistit ovat jättäneet opintonsa kesken? Kuten Sir Ken Robinsonkin myöhemmin foorumissa totesi, koulutusjärjestelmissä on varmasti paljon korjattavaa.

Governor Arnold Schwarzenegger - My Rules for Success

Iso Arska ei pettänyt, ei sekuntiakaan. Uskomaton kaveri ja esimerkki siitä, että kaikki on mahdollista. En yhtään ihmettelisi, jos A olisi vielä joskus Yhdysvaltain presidentti. Arnoldin viisi sääntöä menestykseen:
  1. Muodosta visio
  2. Ajattele isosti
  3. Älä välitä alasvetäjistä
  4. Tee kovasti töitä
  5. Anna takaisin. 
Jos sinulla ei ole visiota ja maalia, jokainen päivä on pelkkää taistelua.

Arnold kertoi, kuinka joka päivä on 24 tuntia aikaa. On siis 18 tuntia aikaa tehdä vaikka mitä. Jos kuusi tuntia unta ei riitä, nuku nopeammin. Aina on aikaa kuntoilulle. Kuntoilu on paras mahdollinen stressin lievittäjä. Arnold on paras mahdollinen esimerkki taas sellaisesta, maailman yhdestä kiireisimmistä ihmisistä, joilla kuitenkin löytyy aikaa myös kuntoiluun. On kyse vain ja ainoastaan priorisoinnista. Meillä kaikilla on aikaa siihen, mitä oikeasti haluamme tehdä.

75 % ihmisistä eivät pidä työstään. Soulaima Gourani nosti tuota prosenttia vielä viidellä. Uskomaton määrä ihmisiä käytännössä pilaavat elämänsä, tekemällä töitä, joita ei halua tehdä, ihmisten kanssa, joita ei haluaisi koskaan tavata. Onneksi olen aina saanut elää toisin.

Arnold kehottaa unohtamaan varasuunnitelmat. Kun sinulla ei ole niitä, alkuperäisen suunnitelman täytyy toimia. Voit kaatua vain maahan asti. Mitä pelättävää siinä on? Niinpä.

Dambisa Moyo – What’s It Going To Take To Be Successful
Moyo aloitti toisen päivän raaoilla faktoilla, joille on helppo sulkea korvat ja ummistaa silmät. Kai se on niin, että tämä kupla vain puhkeaa ja saamme syyttää siitä ainoastaan politiikkaa ja poliitikkoja, jotka elävät vain äänestyksestä toiseen.
On liikaa poliitikkoja, jotka eivät ole tehneet elämässään mitään muuta kuin politikoineet. 
Taivaan tosi. Ja hei, huomasin kyllä ne korkokengät!

Soulaima Gourani – Growing with Purpose
Loistava esitys ja esiintyminen. Tämän kirjoitin isolla muistiinpanoihin, koska en ole koskaan nähnyt aiheelliseksi tehdä tätä:
Lopettakaa benchmarkkaaminen. Se tarkoittaa samaa, samaa paskaa.
Tee eri tavalla, ei samalla tavalla kuin muut. Unohda ne muut ja ole se, jota seurataan. Tällä mentaliteetilla olen pyrkinyt tallustelemaan.

Tony Fernandes - Choosing Excellence

Ainoastaan kovan tason kaveri voi aloittaa slideshownsa ihmettelemällä, että miksi tässä on tällainen slide ja kertoen, että ei ole vielä nähnyt omaa esitystään. Fernandes osti 25 sentillä 10 miljoonaa velkaa, Air Asian, ja kolme päivää kaupan jälkeen tapahtui 9/11. Tervetuloa lentoyhtiöbisnekseen.

Tykkään ihmisistä, jotka rikkovat ja venyttävät rajoja, myös pukeutumisen suhteen. Miksi bisnesmaailmassa pitäisi aina olla puku? Ei minulla ole mitään pukuja vastaan, mutta olen Tonyn kanssa samaa mieltä siitä, että johtajan puku luo näkymättömän seinän työntekijöihin. Tony kertoo pukeutuvansa huonommin kuin työntekijänsä, jotta hän olisi helpommin lähestyttävä.

Kaveri ei todellakaan istu missään norsunluutornissa. Hän tekee säännöllisesti töitä lipputiskillä, lentoemona, matkalaukkuhessuna, jotta oikeasti tietää, mitä yrityksessä tapahtuu ja mitä haasteita on olemassa. Tony kertoo asettavansa henkilökunnan kaiken edelle. Jos heillä on asiat hyvin, he pitävät huolta asiakkaistamme. Tämä on juuri näin! Kun vielä jokainen organisaatiossa muistaa, että ei maksa mitään hymyillä ja olla mukava.

Air Asia on hyödyntänyt hienosti uusia digitaalisen ajan markkinointikeinoja. Huonoina aikoina on helpompi mainostaa ja rakentaa brändiä, kun muut ovat hiljaa. F1-seikkailustakin oppi sen, että ei voi pyörittää bisnestä, jos ei ole itse läsnä.

Varsinainen tarinankertoja. Viettäisin mielelläni kaverin kanssa edes yhden kostean illallisen. On ok unelmoida. Jos et unelmoi, unelmasi eivät voi tapahtua. Herra kertoi, kuinka kouluajan arkussa oli kolme tarraa;
  • Lentoyhtiö
  • F1-tiimi
  • Valioliigajoukkue. 
Nyt hänellä on ollut ne kaikki.

Air Asia tullee Finnairin hiekkalaatikolle lähiaikoina, joten tämä tempaus oli varsin hyvä avaus markkinoinnille.

Sir Ken Robinson - How Finding Your Passion Changes Everything

Jälleen yksi ammattiesiintyjä. Bisnesyleisönkin saa haltuun ja haltioihin muutamalla tilannekoomisella hauskuutuksella. Katson niin ylös kuin mahdollista tällaisia loistavia esiintyjiä ja tarinankertojia. Viesti menee varsin hienosti perille, tuolla tavalla esittäen.

Ritarin mukaan elämä ei ole lineaarinen. Luomme sitä valinnoilla ja poluilla, joita lähdemme kulkemaan. Emme elä tietokonemaailmassa, vaan digitaalisessa maailmassa. Luovuus on sitä, että laitamme mielikuvituksen töihin. Jos haluat innovaatioita, luo yrityskulttuuri, jossa kaikki voivat osallistua ideointiin. Fernandeskin sanoi, että mieluummin hän valitsee 15.000 aivoa ajattelemaan, kuin yhden.

Kun rakastat sitä, mitä teet, aika rientää siivillä. Niin se riensi tässäkin esityksessä.

Sir Alex Ferguson - Creating a Winning Organization
Tämä illan toinen ritari oli esiintymisen suhteen pieni pettymys. Alahuhdan kaltainen kuivakka esiintyminen, vahvalla korostuksella, oli hieman raskas päätös kahden päivän punnerrukselle. Siitä kielivät myös tyhjenevät penkit, vaikka toki suurin osa istui tattina loppuun asti.

Tälle nostan hatun korkealle:
Suurin saavutukseni ManU:ssa eivät ole palkinnot, vaan yhtenäinen kokonaisuus.
Jim Collins avasi tilaisuuden pohdinnalla, miksi Amundsen onnistui ja Scott ei. Scott odotti aina hyviä olosuhteita, Amundsen päätti vaeltaa aina saman matkan, joka päivä. Tämä lienee myös Fergusonin pitkän menestyksen salaisuus.

Fergusonin teesit menestyvän organisaation rakentamiselle ovat:
  • Hyvä perusta
  • Kommunikointi
  • Hyvä valmistelu
  • Muutokseen mukautuminen.
Hyvä johtaja inspiroi alaisensa paremmaksi, kuin alainen ikinä uskoi olevansa. ManU etsii pelaajia, jotka ovat innokkaita, nöyriä, joilla on luonnetta ja jotka vihaavat häviämistä. Tyytyväisyys on sairaus, jos haluat voittaa. Et voi viime sekunneillakaan menettää fokusta tai luovuttaa. Ei ole olemassa osa-aikakeskittymistä.

Kantava teema pitkässä menestymisessä on, että jokaista perheen - tiimin - jäsentä on kohdeltava yhdenveroisesti. Alex tunsi jokaisen Old Traffordin työntekijän nimeltä. Tunnetko sinä jokaisen työntekijäsi nimeltä?

David Garibaldi ja Jonathan Antoine toivat oman pikantin lisänsä tapahtumaan, omalla taiteellaan. Hienoja esiintymisiä.

Joku twiittasi, että taso nousee ensi vuonna futisvalkusta ja bodarista. Twiittaaja taisi olla täysin väärässä foorumissa, jos näkee Alexin ja Arnoldin ainoastaan noin. Ei twiittaaja ainakaan lippuaan maksanut itse, veikkaisin. Myös se tilaisuuden ulkopuolelle jäänyt tai jättäytynyt kaveri, joka twiittasi että maksoimme tonnin itsestäänselvyyksistä, pysyköön poterossaan. Sieltä on hyvä huudella.

No en kyllä minäkään ottanut ensi vuodeksi enää VIPiä. Se ei ollut sijoituksen arvoinen, vaikka tilaisuus muuten olikin erinomainen ja sijoituksensa arvoinen, tuota VIPiä lukuunottamatta. Huima kattaus on odotettavissa myös ensi vuodelle, joten lipun hankkiminen heti paikan päältä oli ehdoton must.

Haaga-Helian opiskelijat näyttivät tilaisuudessa jälleen palveluhalukkuutensa. Toivottavasti osaavat ja muistavat kantaa sen halukkuuden elämässään mukana. Silloin menestyy.

Jos nyt kuitenkin tiivistäisi nuo kaksi päivää, niin tiivistys kuuluu näin:
Elämä on ihmisiä.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Minulle alkaa muodostua vahva mielipide siitä että erilaisuuden hyödyntäminen on jollain tavalla avain siihen että jotain hyvää voi saada aikaan. Tämä oli nyt kolmas kertani NBF:ssa, ja huomasin että "maailmanguruilla" on melko usein aika erilainenkin näkemys maailmasta. Esimerkkinä Collinsin käsitys luovuuden ikärajasta, ja kehittyvien maanosien todellinen eliniänodote..

Olin paikanpäällä aivan pähkinöissäni siitä "drop out" ajatuksesta, koska jotenkin koen heimonhenkeä ko. jengiin, en ole koskaan pitänyt koulujärjestelmästämme, enkä pääosin siitä jengistä joka minua aikoinaan "opetti". Ihan mahtavaa kuunneella, että moni nuori, koulunsa kesken jättänyt heebo menestyi ja loi upeaa business -uraa. Nyt kuitenkin, kotona, minulle yht äkkiä löi tajuntaan, että mitä tämä maailma olisi ilman akateemisesti pätevöityneitä ihmisiä, joilla intohimona on yhä syvempi uusi tieto? (tuleeko sinulle mieleen joku(nenkin) akateemisesti ansioitunut henkilö tilaisuudesta, joita kuuntelit haltioituneena, oli henkilöllä korkokenkiä tai ei ;)...

Mutta ihmiset. Siinä on jotain mitä kannattaa pohtia. Mikä saa ihmiset sykkimään, miksi jotkut ihmiset haluavat laittaa kaikkensa likoon, ja huolimatta vastuksesta, ovat valmiita jokaisen vuoren jälkeen aloittamaan uuden kiipeämisen. Akateemisesti pätevä, itsekseen asioita ajatteleva, härkäpäinen ilman älykkyyttä, sulkeutunut mutta syvällinen, arka mutta lempeä - miten nämä kaikki voimat saadaan sykkimään samaan suuntaan - siinä kysymys joka minulle jäi mieleen NBF2014:sta.

Mitä ensi vuonna? Toivottavasti yhtä hämmentävä mixeri kaikkea, joka laitttaa ajatuksia liikkeelle ja saa taas tunteet sille tasolle että "ei tämä elämä nyt tässä voi olla!!"

Mikko

Sami Hurme kirjoitti...

Olen kouluista samaa mieltä. Olin kohtalaisen hyvä koulussa, vaikka en koskaan tehnyt läksyjä. Ne pakolliset kopioin joltakin avuliaalta tytöltä ennen tunnin alkua. Koulu ei koskaan haastanut minua millään tavalla. Se oli pakkopullaa ja siksi sukelsin työelämään heti, kun se oli mahdollista. Omavaraisuusasteeni kiittää tuosta nyt, vaikka mittarissa on vasta puolimatkan verran ikää.

On totta, että akateemisesti pitkälle koulutettuja ihmisiä tarvitaan, jotta yhteiskunta toimii. Mutta tarvitaan myös näitä drop outeja, heittäytyjiä, hulluja ja pöhköjä, jotka ovat valmiita yrittämään kaikenlaista hullua ja uutta, sitä mainitsemaasi erilaista. Nämä hullut kehittävät maailmaa ja ne koulutetut pitävät kehitystä yllä. Näin minä sen näkisin.

Jokainen yrittäjä on jo sinällään hullu, varsinkin jos on yritykseensä laittanut all in. On valtavan hienoa kuunnella näiden hullujen (onnistumis)tarinoita tällaisissa foorumeissa. Nälkä ja voitontahto paistaa melkein jokaisesta läpi yhä, vaikka monen mielestä kaikki on jo saavutettu. Mieti vaikka Arnoldin polkua. Moni olisi tyytynyt aika paljon vähempään. Jäänyt lepäämään laakereilleen. Ja kiten iso A kertoi, raha ei ole ollut hänelle motivaattori, vaan ihan joku muu.

Hulluinta tässä on se, että niin moni näistä yli viidestä tuhannesta foorumissa käyneestä inspiroitui, mutta siemaili sen inspiraation viikonlopun aikana alas viskillä, oluella tai muulla AVI:n kieltämällä alkoholijuomalla ja palaa maanantaina sinne työpisteelleen jatkamaan sitä samaa sontaa, jota on aina työntänyt tuuttiin.