Otatin tämän kuvan Ros Lepan portaiden päässä, Seychelleillä, Constance Ephelia Resortissa. Kuvalla on itse asiassa minulle aika suurikin merkitys. Täällä minä olen, kaikesta huolimatta. Paikassa, jonka saavuttamiseen olemme tehneet järjettömän määrän työtä.
Juuso kommentoi Facebookissa kuvaa yhdellä osuvalla sanalla, #nöyrä. Hän on oikeassa. Se laittoi minut miettimään ja kirjoittamaan tämän.
Kaikesta mahtipontisuudestaan huolimatta, kuva on nöyrä. Se on myös kiitollinen. Voisi olla toisinkin. Olisin voinut monessa mutkassa valita toisin. Kohtalokin olisi voinut valita toisin. Myös vielä tämän matkan kalkkiviivoillakin. Täsä mä nyt olen. Kädet ylhäällä, huipulla, nauttimassa työn hedelmistä. En valittamassa ja hakkaamassa kirkon ikkunoita palasiksi. Minun piti tehdä tämä.
 |
| Hillside Villamme allas |
Seychellit ovat paratiisi. Nautimme ensimmäisen viikon Constance Ephelia Resortissa, johon saimme vanhempamme ja veljemme mukaan. Oli erityisen vaikuttavaa päästä jakamaan tämä kaikki heidän kanssaan. He olivat todistamassa Meidän Päiväämme Banyan Tree Seychelles -hotellissa, jossa majailimme neljä yötä, kallion rinteellä. Puitteet ovat olemassa kerran elämässä tapahtuvalle matkalle. Tämän vuoksi me kaikki olemme mukisematta tehneet ne työt, jotka eteemme ovat tulleet. Jos joku haluaa kadehtia jotain, niin voi kadehtia niitä uhrauksia, joita täytyy tehdä, saavuttaakseen tällaisia kokemuksia. Tuohon ei kaikilla riitä tahtoa.
Olisimme voineet olla mukana juhlimassa itsenäisyyspäivää Tampere-talossa. Niiden joukossa, joita nuo tämän päivän antisankarit halusivat huitaista, mutta pieksivät sen sijaan hevosia ja ikkunoita. Seurasimme turkoosissa paratiisissa, kuinka niin moni on valmis kuvittelemaan, että kaikki hyvä tulisi ilmaiseksi. Että jonkun ansiot olisivat pois joltakin toiselta. Että oma pahoinvointi olisi jonkun muun syytä. Paljon on heilläkin opittavaa, nöyryydestä ja myös ylpeydestä. Seison kuvassa ylpeänä siitä, mitä kaikkea pitää tehdä seistäkseen tuossa kalliolla.
 |
| Constance Ephelian ranta |
Kyllä tämä maailma vain pyörii siten, että sen saat, mitä haluat ja minkä eteen olet valmis tekemään töitä. Olen pyrkinyt aina tekemään enemmän, kuin mistä minulle maksetaan. Uskon, että sillä pääsee jo aika pitkälle tässä elämässä.
Constance Ephelia on erityisen miellyttävä resort. Palvelu on huippuluokkaa ja villat parasta mahdollista tasoa. Erityisesti Spa Villa oli vaikuttava. Ei käyty saunassa, vaikka sen kerran laitoinkin päälle. Ehkä ulkona oli tarpeeksi lämmin. Family Villat ovat nimensä mukaisesti sopivia perhe- tai ryhmämatkailuun. Molemmat resortin rannat olivat kuin luotuja vedessä kellumiseen. Ja mehän kelluimme. Ja lapset nauttivat. Erittäin oiva valinta taas Helin Matkoilta. Kiitos jo nyt loistavasta matkasta ja palvelusta!
 |
| Banyan Treen allas |
Banyan Tree oli myös ihan hieno, mutta jotenkin tuntui, että palasimme kotiin, kun tulimme sieltä takaisin Epheliaan. Banyan Tree on hotelli pariskunnille, jotka haluavat rauhaa ja yksityisyyttä. Ranta on hieno, mutta avomereltä hyökyvä aallokko ei tee siitä houkuttelevaa uimiseen. Palvelu on täälläkin ihan huippua. Oikein hävetti välillä, kun ei vaan osaa olla palveltavana ja pokkuroitavana. Henkilökunta osaa tehdä tärkeistä päivistä erityisen vaikuttavia, joten merkkipäiviin tuo kohde on omiaan. Tuli opittua taas paljon palvelun merkityksestä asiakaskokemukseen. Paljon on paikkoja, joissa voi oppia.
 |
| Alakulmassa top 10 ranta, Anse Lazio |
La Digue ja Praslin sekä näiden saarien maailman top 10:ssä olevat rannat on nyt nähty. Hienoja paikkoja. Valokuvatkin näyttävät melkein piirretyiltä, kun värimaailmat ovat huimia. Niitä ei uskoisi todeksi, jos ei olisi itse kokenut. Kaikenlainen nykyaikainen kuvien käsittely teki kuvista vain huonompia. Kuvat oli syytä jättää sellaisiksi, kuin olivat linssin taakse tallentuneet.
Nyt makoilemme aurinkotuolissa, yksityisellä saarella nimeltään Denis Private Island, 95 km pohjoiseen Mahé:sta. Lentokoneesta - siitä pienestä sähkövatkaimesta - ei näkynyt saaren saarta lähimaillakaan. Laskeuduimme saaren nurmikentälle, jännäkakka melkein housuissa. Kuuntelemme kohtisuoraan paistavan auringon alla lintuja ja meren kohinaa, muuten autiolla rannalla, valkoisella hiekalla, horisonttiin asti ulottuvan turkoosin meren äärellä. Onko tämä edes totta?
 |
| Denis Island koneesta |
Sitä alkaa hiljalleen olemaan latautunut, jotta voi kääriä taas hihat siihen pohjatyöhön, joka tarvitaan ennen seuraavia tällaisia kokemuksia. Paljon on maailmassa vielä nähtävää, jota ei pysty saavuttamaan sohvalla makaamalla. Sitä ennen laiskotellemme kuitenkin vielä tämän viikon aurinkotuolissa ja meren antimista nauttien. Kännykkä ei ole tavoittanut kenttää koko reissun aikana. Mahtavuutta.
Maailma on minun, maailma on sinunMaailma on tehty meitä vartenJokainen tänne jonkun jäljen jättää~ Haloo Helsinki
La Digue
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti