keskiviikko 7. heinäkuuta 2010

Suomi on roskis

Päivän Aamusetissä (7.7.2010) tuli ihmeteltyä tällä kertaa meidän taipumusta jättää viihteellä ollessamme roskavana peräämme. Koiratkin ovat siistimpiä, kun edes yrittävät hakea sopivaa paikkaa jätöksilleen.

Muistan, kuinka olimme joskus ylpeitä siitä, että Suomi on puhdas maa. Meillä oli siistiä joka puolella, ulkona ja sisällä. Olimme rauhallinen kansa, joka eli puhtaassa ja turvallisessa tuhansien järvien maassa. Jokin on muuttunut.


Hesarissa kirjoitettiin jokin aika sitten, että Helsingin kaupunki ei enää pysy roskaajien perässä. Eikä kyse ole säästötoimista. Sama ongelma toistuu monessa kaupungissa. Kaupunki on viikonlopun jäljiltä kaatopaikkamaisessa kunnossa. Suomalainen on muuttunut. Suomalainen katsoo oikeudekseen roskata.


Vietin erään erityisen hienon päivän Lontoon Kensingtonin puistossa. Päivästä nautti kanssani suomalaisen kesäfestarin verran väkeä. Oli perheitä, nuorisolaumoja, kaljaporukoita, auringonpalvojia, palloilijoita ja hengailijoita. Aivan kuten missä tahansa suomalaisessa kesäkinkerissä.


En nähnyt yhtään roskaa missään. Aloin tarkkailemaan ihmisiä. Kukaan ei jättänyt mitään jälkeensä lähtiessään puistosta. Eivät edes nuorisolaumat. Olutpullotkin katosivat johonkin. Näky tuntui jotenkin epätodelliselta. Varsinkin kun puistossa on roskiksia suomalaisen mittapuun mukaan poikkeuksellisen vähän. Huomasin, että minua hävetti.


Tuli väistämättä mieleen vaput ja festarit Suomessa. Miten me saammekin turut ja torit niin ruokottomaan kuntoon yhdessä päivässä? Alkoholilla on varmasti osuutta asiaan, mutta pitääkö se hyväksyä? Kyllä brittikin juo hienolla ilmalla puistossa päihtyäkseen. Mikä tekee meistä niin paljon brittejä siivottomampia? Eihän britti osaa käyttäytyä ulkomaillakaan.


Roskaaminen tuli taas konkreettisesti mieleen eräänä iltana, kun olin autolla liikennevaloissa. Vastakkaisen auton sivuikkunasta lensi paikallisen hampurilaispaikan pusseja asvaltille. Uskomaton näky. Huomasin, että minua hävetti taas. Hävetti autossa olleiden nuorten tyttöjen puolesta.


Meiltä kysytään, millaisen maailman me haluamme jättää jälkipolville. Voisin kysyä, millaisen maailman he ansaitsevat. En väitä, että roskaaminen on nuorisoon liittyvä ongelma. Roskaaminen tuntuu olevan Suomessa jokaisen sukupolven oikeus. Jopa yritysten oikeus, kun häikäilemättömästi rikotaan jätelakeja. Meillä näyttää olevan oikeus raiskata ympäristöämme. Vastuuta siitä emme ole valmiita kantamaan.


Puolustan Ruissaloa maailman hienoimpana festivaalipaikkana. Olen viettänyt siinä saaressa suurimman osan kesistäni. Osaan varmasti arvostaa saaren kauneutta. Toivoisin, että moni muukin arvostaisi. Meidän festivaaleissa kävijöiden tulee ansaita mahdollisuutemme osallistua tapahtumiin Ruissalon kaltaisissa paikoissa. Lippuun ei liity oikeutta elää kuin pellossa, vaikka oltaisiinkin pellolla.
Olen ollut Ruisrockissa mukana tänä vuonna jo yli kolmekymmentä kertaa. Ensimmäisinä osallistumisvuosina tuli erityisesti osallistuttua siisteyden ylläpitoon, kun olin alueella keräämässä pulloja. Taskurahat olivat pikkupojalle ruhtinaaliset. Alueella oli hienosti järjestetty pullojen vastaanottopiste, josta pantit sai heti, kun kävi kassin tyhjäämässä. Pantin sai myös pullojen kauloista ja pohjista, joten nekin tuli kerättyä pois maastosta. En tiedä, onko kyseistä järjestelmää enää olemassa, mutta voisi olla.

Ruisrock ohjeistaa tänä vuonna festivaalille saapuvia seuraavasti:
Ruisrock haluaa jälleen muistuttaa kävijöitään, että festivaali järjestetään luonnonkauniissa Ruissalon saaressa, joka on pitkälti luonnonsuojelualuetta. Festivaalin kävijät voivat omalla toiminnallaan vaikuttaa suuresti siihen, millaisen ympäristöjäljen Ruisrock jättää jälkeensä.


Tässä muutamia vinkkejä, miten toimia mahdollisimman ympäristöystävällisesti Ruisrockissa:
- Käytä roskiksia ja lajittele roskasi
- Saavu Turkuun junalla, bussilla tai kimppakyydillä
- Tee tarpeesi käymälöihin
- Kunnioita luontoa, pysy merkityillä poluilla äläkä häiritse eläimiä
- Ota mukaasi vaan tarpeellista tavaraa ja vie kaikki mukanasi pois festarilta
- Suosi uudelleenkäytettäviä tai maatuvia pakkauksia
Yritetäänkö muistaa nuo ohjeet?

Tänä vuonna 10 vuotta täyttänyt Roska päivässä -liike on ihan loistava ajatusmalli. Sitäkään ei tosin tarvittaisi, jos emme roskaisi. Miksi roskan laittaminen roskikseen on niin vaikeaa?

[ Aiheeseen liittyen: London calling ]

BTW Onnittelut Ruisrockille jo etukäteen. 40 vuotta festivaalimaailman kärkeä, maailman parhaimman kaupungin maailman parhaimman saaren maailman parhaimmassa festaripaikassa. Perjantaina aloitetaan Ruisrock 2010 -kirjoitus, aikaisempien vuosien tapaan. Sunnuntai on vielä hieman auki, mutta perjantailta ja lauantailta tulee tunnelmia lavojen edestä ja ehkä jopa takaa. Listalla on muutamia ihan loistavia bändejä. Niistä lisää perjantaina.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Helsingin Rautatieaseman ympäristö lauantai- ja sunnuntai-aamuna on järkyttävä näky.

Se paperin ja pullojen määrä on jotain järjetöntä, mitä ei löydä Tukholmasta, Prahasta, Torontosta tai New Yorkista.

Uskomatonta sikailua. Bonuksena tietysti vielä aamulla edellisillan kännissä kaatuilevat "juhlijat".

Onneksi Suomessa ei myydä sanomalehtiä "kolikkolaatikoista", kuten USA:ssa ja Kanadassa. Eihän moinen ikinä Suomessa toimisi, mutta ihan vain ajatuksena.

Suomalaisten halu tuhota muiden ja julkista omaisuutta olisi mielenkiintoinen tutkimusaihe jollekin viisaalle.

Petri kirjoitti...

Eilisen hellepäivän ja runsasväkisen puistopaistattelun jäljiltä olin aamulla hämmästynyt. Samppalinnan puisto ainakin oli täysin siisti. Ei pulloja, ei roskia, ei mitään muuta kuin nätti rivi apiloita ja lisää auringonpaistetta. Tai ehkä en katsonut riittävän tarkkaan, mutta kovasti se siltä näytti. Sunnuntaiaamuna klo 9 ei varmasti ollut kyse siitä, että kaupungin työntekijät olisivat siivonneet sen.

Tuo on kyllä surullisen yleinen ilmiö ja eniten suututtaa se, kun joku keksii aina välillä heittää tyhjän pullonsa Aurajokeen. Joskus vielä keittää sen kanssa yli ja heitän heittäjän hakemaan itse pulloaan.

Sami Hurme kirjoitti...

Katsokaa nyt tätä. Tätä on suomalaisen ympäristövastuu. Samat urpot ihmettelevät Botellónin viltillä hiilidioksidijalanjälkiään ja jättävät kuitenkin jälkeensä tällaista sontaa.