Koronan vuosipäivä

Torstaina tulee vuosi siitä, kun kirjoitin koronasta ensimmäisen kerran. Vuosi sitten, 12.3.2020, Tapiolan Elixia, jossa silloin treenasin, sulki ovensa ensimmäisenä koronan vuoksi ja kohta sen jälkeen Elixia ilmoitti sulkevansa kaikkien keskustensa ovet kahdeksi viikoksi. Sen päivän postaukseni, Nyt mitataan puskureita, ei ole vanhentunut päivääkään. Niitä puskureita mitataan yhä eikä varmasti kukaan osannut arvata, kuinka hurjia niiden puskureiden tuli olla, varsinkin kun nyt ollaan koko ala sulku-uhan alla. Sen perusteesta ja tarpeellisuudesta voidaan olla monta mieltä ja hallituksella on oma mielipiteensä, joka tekee nyt sulku-uhasta varsin todellisen.

Vähän huvitti, kun luin tuota seuraavan postauksen, Kaksi tapaa, oikea ja väärä, jossa pallottelin koronan hoitoa, miten se kenenkin mielestä tulisi hoitaa. Ollaan yhä ihan samassa tilanteessa, oikeasti, yksi vuosi myöhemmin. Vuosi myöhemmin yhä yllätytään ihan samoista asioista, jotka yllättivät silloin, sillä erotuksella, että nyt niiden ei pitäisi olla enää yllätyksiä. Ollaan poljettu tämän suhteen ihan paikallaan. Uskomatonta saamattomuutta, tehokkaana pidetyltä hyvinvointivaltiolta. Byrokratian rattaat ovat hitaat eikä sosialismi niitä ainakaan kiihdytä. Tuntuu, että tehdään ihan vääriä asioita, kokonaisuuden kannalta. Kokemattomuus johtajuudessa näkyy usein keskittymisessä lillukanvarsiin, kyvyttömyytenä nähdä niitä merkittävimpiä asioita, joilla olisi suurin vaikutus haluttuun lopputulokseen.

Se on muuttunut, että kaikki vuosi sitten hyvesignaloineet liikunta-alan yrittäjätkin yrittävät nyt kaikin keinoin pitää liiketoimintansa ovet avoimena, sikäli mikäli ovat vielä alalla. Seuraavassa postauksessa, Kylmä arvio, esitinkin väitteen, jossa puolet liikunta-alan toimijoista eivät tule selviämään koronan vaikutuksista. Silloin sitä kauhisteltiin, ihmeteltiin, sille vinoiltiin, joku jopa naureskeli. Hymy lienee hyytyneen, tuskin hihittää enää. On täysin herran (ja vuokranantajan) hallussa, kuka selviää ja kuka ei. Tuuletin vasta käynnistelee sitä puhuria, joka todellakin odottaa tuloaan. Tuokaan postaus ei ole vanhentunut päivääkään.

Kesäkuussa 2020, kirjoitin:

Mietin eilen, myyntikäyriä katsellessa, että miten vaikka kymmenen vuoden päästä näitä erilaisia ajan käyriä tarkastellaan, sanotaanko, että tuo kohta käyrällä oli se koronavuosi vai sanotaanko, että tuosta kohdasta tämä alkoi...

En kyllä osannut aavistaa, että jälkimmäinen näyttää käyvän toteen. Moni asia on varmasti muuttunut pysyvästi. Meidän ala ja sen toimijat muuttuvat, osa pysyvästi. Asiakkaiden liikuntakäyttäytyminen on muuttunut, osalla pysyvästi. Emme tule palaamaan siihen vanhaan normaaliin, vaan siirrymme ihan uuteen, jossa siinäkin ne ketterimmän ja sopeutuvimmat selviytyvät. Mitä se uusi on, aika näyttää, mutta viitteitä siitä on selvästi jo olemassa.

Yksi asia on entisestään vahvistunut omassa mielessä, jos ajattelen liikuntapalvelujen tuottamista. Asiakasuskollisuus on kaikki kaikessa ja sen saa keskittymällä palveluun ja asiakaskokemukseen, siihen että asiakkaat ovat ihan joka tilanteessa tyytyväisiä. Jos pissaat asiakkaan muroihin, voit olla varma, että asiakas pissaa sinun muroihisi, heti sopivan paikan tullen. Jotenkin tuntuu, että tästä selviävät syvätaskujen lisäksi ne, jotka ovat hoitaneet asiakaspinnassa asiat aina hyvin, asiakaslähtöisellä lähestymistavalla. Asiakkaat ovat ihmisiä ja ihmisillä on taipumus tykätä hyviksistä.

Asiakaspalvelu on se, mitä yritys tarjoaa asiakkaille. Asiakasuskollisuus on seurausta siitä.