Tämä blogi täytti kymmenen vuotta tämän vuoden maaliskuussa. Ensimmäisen tekstin, Tästä se alkaa, kynäilin 3.3.2007. En olisi tuolloin uskonut, että kirjoittelen tänne vielä kymmenenkin vuoden jälkeen. En siksi, ettenkö kuvitellut vielä kirjoittavani, vaan siksi, että kuvittelin kaikkien blogien jo kuolleen vuonna 2017.
Nyt, 600 tekstiä myöhemmin, osa näistä kirjoituksista löytyvät Kunnon liiketoimintaa - Hyvinvoinnista bisnestä -kirjasta, joka sekin julkaistiin maaliskuussa, tänä vuonna ja nyt lasketaan jo tuhansissa ne kirjahyllyt, joista tuo kirja löytyy. Ja aika moni lienee sen lukenutkin, ennen kirjahyllyn täyttöönpanoa.
Kaikkien aikojen luetuin kirjoitus on pieni matkakuvaus Bora Bora -lomalta, vuodelta 2007. Hyvänä kakkosena pohdintani kuntokeskusten jäsenmääristä, vuodelta 2010. Aikamoisia kirjoituksia löytyy näiden 600 aivopierun joukosta, joita osa taitaa hieman olla.
Moni teksteistä päätynee tuleviin kirjoihin. Niitä löytyy jo nyt luentomateriaaleistani, koulutusdioista ja takaraivostani, edellä mainituissa tilaisuuksissa. Rekisteröin paljon asioita, itseni kiusaksi asti, jotka päätyvät tänne tai koulutuksiin. Mahdollisuuksia missataan niin paljon koko ajan, että tuntuu, etteivät kaikki maailman kirjahyllytkään riitä, jos ne kaikki kirjaisi ylös.
Paljon tehdään myös hyviä asioita. Rekisteröin myös niitä. On monia onnistujia ja menestystarinoita, joille nostan hattua. Olen saanut olla monessa mukana, todistaa läheltä, kuinka tehdään hienoja asioita, joskus olen saanut olla jopa tahtipuikossa kiinni. Elämä on antanut hienoja juttuja, joita on ollut kiva kirjoitella ihmisten luettavaksi. Asian ja varsinkin provokaatioiden seurana kulkevat lomakirjoitukset ja keikkaraportit, ympäri maailman, sujuvasti käsi kädessä.
En tiedä, onko kukaan teistä roikkunut mukana koko kymmenen vuoden ajan. Osa varmasti tipahti viimeistään blogin kuivina vuosina ja joku taas sen elvyttyä. Mutta paljon tätä käydään lukemassa yhä. Itse asiassa paljon enemmän, kuin alkuvuosina. Tämän vuoden lukijamäärät ovat olleet koko historian suurimpia. Kiitos siitä, vaikka en näitä kirjoitakaan lukijamääriä kerätäkseni.
Kirjoitan yhä itselleni, terapeuttisena kokemuksena sekä omien ajatusten raatelua varten. Kenellä tahansa on mahdollisuus riepotella näkemyksiäni miten haluaa ja se tekee tästä kiinnostavaa. Kun laittaa ajatuksensa ja mielipiteensä toisten tallottavaksi, oppii paljon uutta. Ja kun olen vähän sitä mieltä, että jos ympäristö alkaa olemaan kanssani samaa mieltä, minun täytyy olla väärässä. Kuka tahansa kun voi olla kenen tahansa kanssa samaa mieltä, mutta vaatii paljon olla eri mieltä kaikkien muiden kanssa.
Jos joku olisi kertonut minulle kymmenen vuotta sitten, missä olen nyt, olisin silloin ollut aika tyytyväinen. Elämä on antanut, mutta se on myös ottanut. Olisi helppo sanoa, että jotain voisin korjatakin, mutta en sano, sillä juuri se korjaamattomuus on tuonut minut tähän, tehnyt minusta tällaisen, jotta voin korjata seuraavat kymmenen vuotta ja tehdä niistä haluamani näköiset.
Moni tärkeältä nyt tuntuva asia konkretisoituu, kun miettii, onko sillä merkitystä vielä kymmenen vuoden kuluttua. Ehkä kannattaa katsoa ympärilleen ja miettiä, kuka lähellä pyörivistä ihmisistä on yhä siinä kymmenen vuoden päästä ja ennen kaikkea miksi. Kymmeneen vuoteen mahtuu esimerkiksi paljon rakkautta. Teet mahdollisesti tänäänkin ratkaisun, jolla on merkitystä vielä kymmenenkin vuoden päästä, mutta todennäköisesti sillä ei ole.
Olin vanha kymmenen vuotta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti