perjantai 20. tammikuuta 2023

Ryhmäliikunnan arvostus

Olen täällä ja keskusteluissa pohtinut väitettä, että ryhmäliikunta kuolee. Totuus on, että kaikki elävä, mitä ei hoida, kuolee. Ryhmäliikuntakin. Sen vuoksi on hienoa todistaa tässä ajassa ryhmäliikunnan ja ihmisten liikuttamisen riemua, kun vedetään TRIB3:ssä HIIT-treenejä täysille tuville. Minullakin on näkemykseni, miten ryhmäliikunta pystytään nostamaan uudelleen pinnalle, mutta siitä lisää myöhemmin.

Ilta-Sanomat kirjoitti, että Suomessa on yksi ammattiryhmä, jota arvostetaan aivan liian vähän. Olen samaa ja eri mieltä. Arvostus on sellaista, joka aina ansaitaan. Sitä ei voi ostaa eikä muutoinkaan hankkia, kuin vain ja ainoastaan ansaitsemalla. Herättelin ryhmäliikuntaohjaajia isosti, väittämällä ennen koronaa, kuinka Ryhmäliikuntaohjaus on surkeaa. Tuo herätti sellaista keskustelua, joka on ehkä syytä sisäistää nyt uudelleen, kun moni liikuntapaikka ihmettelee, että mihin ryhmässä liikkuneet ovat jääneet.

Ilta-Sanomien kirjoituksessa puhuttiin myös palkkasuosituksista ja sitähän tunnetusti pidetään myös arvostuksen mittarina, jota se ei oikeasti ole. Palkka on maksu työsuoritteesta. Arvostus näytetään muilla keinoilla. Jos et usko, niin kysy niiltä, jotka kokevat olevansa parhaassa mahdollisessa työpaikassa. Tuo kokemus perustuu ihan johonkin muuhun kuin palkkaan, ja se korreloi suoraan työsuhteiden pituuksiin. Artikkelissa puhuttiin 2.944 euron palkkasuosituksesta ryhmäliikuntaohjaajalle. Paljon vai vähän ja onko sillä mitään tekemistä arvostuksen kanssa?

Vähän matematiikkaa:

Oletetaan, että ryhmäliikuntaohjaaja saa kk-palkkaa tuon 2.944 euroa. Tämän kustannus työnantajalle on vähintään 4.500 euroa. Yleinen vakio on, että työntekijän pitäisi omalla työllään tuoda 2,5-kertainen liikevaihto palkkaansa nähden, eli tuossa tapauksessa liikevaihtoa tulisi kertyä ryhmäliikuntaohjauksista 7.500 euroa.

Oletetaan, että ryhmäliikuntaohjaaja jaksaa ohjata 4 ryhmäliikuntatuntia jokaisena työpäivänä. Keskimäärin työpäiviä on 20 kuukaudessa. Ryhmäliikuntaohjaaja siis oletettavasti ohjaisi 80 ryhmäliikuntatuntia kuukaudessa.

Yhdestä ryhmäliikuntatunnista pitäisi siis tulla liikevaihtoa keskimäärin vähintään 94 euroa, jotta ohjaajan palkka saadaan maksettua. Joka tapauksessa työnantajan kulu on vähintään 56 euroa, oli ohjaajan tunnilla asiakkaita tai ei.

Ryhmäliikuntatuntiin kohdistuu toki myös infraan ja välineistöön liittyviä kuluja sekä myös sairaus- ja vuosilomia, mutta ei huomioida niitä, vaan ajatellaan vain palkkaa. 10 asiakkaan keskiarvolla jokaisen ryhmäliikunta-asiakkaan käynnistä noin 10 euroa menisi suoraan palkkakuluihin. 20 asiakkaan keskiarvollakin vielä 5 euroa.

Tuo on tietysti mahdollista, jos ohjaaja jaksaa ohjata 4 lähtöä joka työpäivä, 20 asiakkaan keskiarvolla ja asiakas maksaa riittävästi asiakkuudestaan. Tällöin arvioisin, että yhden ryhmäliikuntatunnin hinta asiakkaalle pitäisi olla keskiarvoltaan vähintään 10 euroa, ehkä jopa 15 euroa. Jos asiakkaat käyvät keskimäärin kaksi kertaa viikossa tunnilla, pitäisi kuukausihinnan olla tällöin vähintään 86 euroa, ehkä jopa 129 euroa.

Kysymys kuuluu, paljonko sinä itse olisit valmis maksamaan yhdestä omasta ohjaamastasi ryhmäliikuntatunnista?

Kaikki lähtee siitä, että esimerkiksi tuon Ilta-Sanomien jutun kirjoittaja - se asiakas - olisi myös valmis maksamaan riittävästi siitä ryhmäliikuntatunnista. Hänkin kertoo valinneensa halvimman vaihtoehdon ja se tarkoittaa tässä tapauksessa mielestäni myös sitä, että ryhmäliikuntaohjaus ei ole asiakaskokemuksena sillä tasolla, että hän - asiakkaana - olisi valmisä maksamaan siitä enemmän, vaikka kuinka kertoo arvostavansa ryhmäliikuntaohjaajia.

Tätä kirjoittaessa olemme myyneet tammikuussa TRIB3:llä 25 euron hintaisia kertakäyntejä 71 kpl, siis lähes 4 kertamaksua per päivä. Asiakas on kyllä valmis maksamaan ryhmäliikunnastakin, vaikka 25 euroa per kerta, jos kokee kyseisen ryhmäliikunnan sen arvoiseksi. 

Paljonko sinä voit tai uskallat pyytää asiakkaalta, yhdestä ryhmäliikuntatunnista? Miksi niin vähän?

Arvostus ansaitaan. Kun me - ryhmäliikuntaohjaajina - teemme hyvää duunia, tarjoamme erinomaisia asiakaskokemuksia ja jopa elämyksiä, meitä arvostetaan enemmän. Palkka ei siis ole arvostuksen mittari, vaan se asiakkaan maksama hinta, se kertoo olennaisimman arvostuksesta sekä myös meidän onnistumisesta.

Saadaksesi arvostusta, sinun on myös annettava sitä

perjantai 11. marraskuuta 2022

Tässä ja nyt - Tänään

Tänään on taas yksi päivä muiden joukossa, paitsi että on 11.11. 

Tälle päivälle on aika paljon erilaisia merkityksiä, kuten joskus kerroin, Yhdestoista hetki -postauksessa. Viime vuonna kirjoittelin tästä päivästä elämänohjeiden myötä, 50 on uusi 30 -postauksessa. Ehkä sellainen ohje on tullut tästäkin vuodesta. Ainakin tuntuu siltä, että olisin taas vuoden viisaampi.

Olen aikuisiällä viettänyt enemmän syntymäpäiviä ulkomailla kuin kotimaassa. Olen nähnyt mahtavia paikkoja, ihmisiä ja juhlahumua karussa. Viime vuonna istuin Piazza della Rotondolla, itseni kanssa, parhaassa mahdollisessa seurassa siis, omine ajatuksineni, parhaassa mahdollisessa paikassa, parasta mahdollista ruokaa nauttien, huuhdellen sen alas proseccolla. Siihen voisin palata vaikka joka vuosi.

Tajusin nyt tätä kirjoittaessa, että olisi taas ollut lukuisia mahdollisuuksia olla reissussa, vaikka Milanossa tai Pariisissa, mutta nyt olen täällä, Lohjalla ja odottelen, että tytär pääsee koulusta. On kuulema kortti pulpetissa odottamassa iltapäivää. Parhautta sekin. 

Syntymäpäivä merkitsee ihmisille eri asioita. Toiset odottavat suuria juhlia ja mittavaa lahjavyöryä sekä erityistä huomiota, kun taas tällaiset luontaiset erakot vetäytyvät, lähtevät karkuun kaikenlaista huomiota ja hulabaloota. Itse asiassa syntymäpäivä on syy, miksi taannoin suljin kirjoitusoikeuden Facebook-profiilini sivulle. Mitä sinä odotat syntymäpäivältäsi? Onko se sinun päivä vai muiden päivä? Odotatko kuninkaallista kohtelua ja yltiöpäistä huomiota? Mikä sinulle tekee syntymäpäivän?

Ikä - ikääntyminen - ei ole ollut minulle koskaan mikään juttu. Ei oma eikä toisten ikä. Ihan sama. Olennaista on se ihminen iän takana. Olen aina viihtynyt kaiken ikäisten seurassa. Siksi syntymäpäiväkin on päivä muiden joukossa. Sen tiedän, että itse olen ollut joka vuoden jälkeen parempi versio itsestäni ja joka vuosi, tähän aikaan, koen voivani monessa mielessä paremmin kuin aiemmin. Ehkä se on tuo viinin määrä kropassa, joka saa vanhetessa paranemaan.

Jos jotain odotan syntymäpäivältä, on se, että kuinka paljon parempi versio sitä on vuoden päästä. Siihen on kuitenkin 365 päivää, joista yritän jokaisesta tehdä syntymäpäivän - merkityksellisen päivän, sellaisen, jota on kiva elää ja viettää. Sellaiseen päivään ei mahdu katkeruutta, ei epätoivoa, ei ikäviä ihmissuhteita, ei huolia huomisesta, koska huomista ei voi kukaan luvata meille. Jokainen päivä on itsessään lahja, mahdollisuus viettää syntymäpäivän kaltaista päivää, sellaista päivää, jollaisen itse haluaa viettää. 

Millainen on sinun Unelmapäiväsi? Miehen ja naisen unelmapäivät voivat erota toisistaan aika merkittävästikin. Kumman sinä noista valitsisit?

Vaikka sinulla ei olisi syntymäpäivää tänään, vietä sellainen. Vietä oma päivä, oma unelmapäivä, jos ei muusta syystä niin siitä syystä, että minulla on syntymäpäivä. Anna oman päivän lahja itsellesi. Onhan nyt kuitenkin perjantai - Prosecco Perjantai. Hyvää minun syntymäpäivää Sinulle!

Tänään on täydellinen päivä tulla paremmaksi

lauantai 17. syyskuuta 2022

Oletko tehnyt ihan kaiken?

Loppuviikosta risteiltiin taas Liikunnasta Liiketoimintaa -risteily, muutamaa vajaa ennätysosallistujamäärällä. Jos toimit millään tavalla liikunta- ja hyvinvointialalla, tätä risteilyä ei kannata jatkossakaan missata. Ylivoimaisesti alan paras paikka verkostoitua, saada ajatuksia ja ideoita, millä sitä omaa liiketoimintaa voi kehittää. Seuraava risteily seilataan 13. - 15.9.2023. 

Tällä kertaa kuuntelimme luentoja mm. Anna Perholta, Arman Alizadilta ja Noora Fagerströmiltä. Tällä kertaa poimin yhden kohdan Nooran esityksestä, jossa kertoi Jungle Juice Barin historiaa, kuinka kaikki ei aina ole ihan helppoa ja kuinka joskus voi rahat olla oikeasti loppu. Sellainen tilanne voi tällä hetkellä olla monella liikunta-alan yrittäjälläkin.

Noora kertoi hetkestä, kun olivat jo realisoineet ihan kaiken ja hankkineet tappiinsa vedetyt luottokortitkin kaikista mahdollisista pankeista, jossa seisoi keskellä kodin olohuonetta, tutkaillen parvekekalustoja, miettien mitäköhän niistäkin saisi. Rahat olivat siis totaalisen loppu ja kaikki vieterit venyneet äärimmilleen. Kysyin, mikä tuossa kohtaa saa uskomaan asiaansa, mistä saa voiman jatkaa.

Noora kertoi, että ei siinä kohtaa voi kuin vain tehdä kaikkensa - siis ihan kaikkensa ja kertoi, mitä kaikkea vielä keksivät tehdä. Kaikki lähtee markkinoinnista, asiakkaiden tavoittamisesta, konstilla millä hyvänsä. Ja tuossa kohtaa ihan viimeistään myös ne omistajat jalkautuvat ja tekevät kaikkensa - ihan kaikkensa. He esimerkiksi selvittivät kaikkien lähitalojen ovikoodit ja jalkautuivat miehensä kanssa taas kerran jakamaan postiluukkuihin flyereita. Oletteko te tehneet ihan kaikki, joka tehtävissä on?

Yhdellä konsultaatiokeikalla muistan, kun kysyin salin omistajalta, että onko soitellut vanhoille asiakkaille ja pitäjän asukkaille, kun tilanne oli sellainen, että konkurssiin olisi pitänyt jo hakeutua pitkän aikaa sitten. Vastaus pääsi vähän yllättämään, kun omistaja sanoi, että ei kai hän nyt ala täällä ihmisille soittelemaan, luulevat vielä, että hänellä menee bisnes huonosti.

Pakkohan tuohon oli sanoa, että kyllä ne huomaavat sen sitten, kun ovet on lukittu jonkun muun kuin sinun toimesta. Totesin, että en pysty auttamaan tässä tilanteessa. Jätin myös laskun lähettämättä. Kysyi minulta toki vielä ennen lähtöä, että enkö minä voisi tulla soittelemaan.

Mikä siinä on, että emme aina ole valmiita tekemään ihan kaikkea. Tiedämme, että senkin voisi vielä tehdä, mutta ei vaan hotsita. Toivotaan jotain pelastavaa sankaria, vaikka että konsultti pyrähtää paikalle sata asiakasta salkussaan. Konsultointityön turhauttavin piirre on ajoittain se, että näkee vaikka kuinka paljon potentiaalia ja mahdollisuuksia tehdä asioita asiakashankinnan eteen, mutta niitä ei vaan viitsitä tehdä. Viitsitkö sinä? Erityisesti pahassa tilanteessa?

Aina pitää samalla toki muistaa Arman Alizadin sanoma, jossa luovuttaminen ja luopuminen ovat kaksi eri asiaa. Sanotaan, että voittajat eivät koskaan luovuta. Se on totta. Voittajat tekevät kaikkensa. Kun on tehnyt kaikkensa, luovuttaminen muuttuu luopumiseksi. Kun on tehnyt kaikkensa - siis ihan kaikkensa - kannattaa luopua. Mutta jos jotain on vielä tehtävissä - mitä tahansa - ei kannata luovuttaa.

Mitä juuri sinä voisit vielä tehdä, pelastaaksesi liiketoimintasi? Ja vaikka ette vielä kaipaa pelastusrengasta, vaan pinnalla pysyy ilman sitäkin, kannattaa silti tehdä kaikki mahdollinen. Jari Sarasvuon sanoin, yrittäminen on vain konkurssin siirtämistä. Se kannattanee siirtää mahdollisimman kauas, tekemällä kaikkensa myös hyvinä aikoina.

Emme voi tehdä kaikkea heti, mutta voimme tehdä jotain heti

lauantai 13. elokuuta 2022

Elämysten paluu

Kirjoitin juuri Instagramiin postauksen elämysten paluusta. Siitä, kuinka etuoikeutettu sitä on, kun pääsee kokemaan kaikenlaista kivaa. Elämyksiä. Ja kuinka hienoa on, että tuo on taas mahdollista, tavattoman pitkän tauon jälkeen.

On tullut nähtyä parasta mahdollista musiikkiviihdeshowta Rammsteinin esittämänä. On nähty NHL:n finaalimatsi.  Futista Kölnissä. Keikkoja, festareita ja urheilutapahtumia. Taas saa mennä ja on sitä kulkaa mentykin.

Tämän vuoden aikana on tullut monen yrittäjän kanssa keskusteltua elämyksistä, niiden paluusta ja tarpeellisuudesta myös kuntokeskusalalle. Olen kirjoittanut, kuinka on hieman hullua odotella, että se kotijumppaan videon avulla totutettu jostakin ihmeen syystä tulisi nyt kuntosalille jumpalle katsomaan sitä videota ja vielä maksaisi siitä. Miksi tulisi?

Olen pohtinut, kuoleeko perinteinen kuntokeskus. Voi olla. Voi olla, että elämyksiä tarjoavat keskukset pärjäävät tulevaisuudessa paremmin. Voi olla, että tähtiohjaajat pitää tähdittää takaisin. Voi olla, että perinteiset systeemit eivät vaan yksinkertaisesti enää toimi ja houkuta asiakkaita samalla tavalla kuin ennen koronaa. Voi olla tai olla olematta.

Minun on helppo pohtia tätä myös aitiopaikalta, kun on aika tavattomaan moneen keskukseen kontaktit ja keskusteluyhteys sekä myös mahdollisuus tulkita ja tutkia lukuja. Ennen kaikkea pääsen todistamaan elämysten tuottamista TRIB3:ssä, jossa porskutetaan varsin kovaa vauhtia eteenpäin, elämyksen voimalla, jollaista ei muualta saa. Elämysten tuottamisesta saan itse ihan tolkuttomasti voimaa ja kun tuolla studiolla olen mikki päässä, musan soidessa lujaa, discovalojen välkkyessä, ei voi kun ohjaajanakin todeta, että onpahan ihan hiton hauskaa. Jos et ole vielä käynyt itse kokemassa tuota elämystä, niin varaa tästä ilmainen tutustumiskäynti.

Elän ja hengitän elämyksiä, niiden kuluttamista ja niiden tuottamista. Tykkään hyvästä palvelusta, olin sen kohteena tai sen tuottajana. Tykkään pienistä asioista ja yksityiskohdista, koska pienet asiat merkitsevät. Pienet asiat ovat ne, jotka erottavat hyvät parhaista. Vaikka esimerkiksi se, miten pyyhe rullataan ja laitetaan asiakkaalle tarjolle. Pienillä asioilla on koko ajan kasvava merkitys. Ne korostuvat aina, kilpailun lisääntyessä. Isoissa linjoissa ei useinkaan ole merkittäviä eroja, paitsi huonon ja hyvä välillä, mutta parhaaksi pääsee pienillä asioilla, pienillä yksityiskohdilla.

Mikä teillä on se pieni juttu, joka erottaa teidät muista? Mitä sellaista voisit tehdä heti seuraavassa asiakaskohtaamisessa, joka erottaisi sinut muista? Veikkaan, että mikä tahansa mieleen tulikin, se ei juuri maksa rahaa, vaan se maksaa vaivaa. Ja kaikella todennäköisyydellä sen tekee ihminen.

Minulla on vielä unelma, liittyen kuntokeskusalaan. Siihen liittyy vahvasti elämys ja palvelu. Aika näyttää, toteutuuko tuo unelma. Unelmia on hyvä olla. Niistä kun voi aina tehdä tavoitteita ja sen jälkeen saavutuksia.

Tyytyväinen asiakas on paras bisnesstrategia

keskiviikko 15. kesäkuuta 2022

Tervetuloa yrittäjän maailmaan

Olin viime viikonloppuna  puhumassa Miss Helsinki -kilpailun kandidaateille yrittäjyydestä. Hienoa nähdä, että tämäkin kilpailu kehittyy ja nimen omaan yrittäjyyden suuntaan. Aika usein, kun pyydetään puhumaan yrittäjyydestä, kuulijalla on ajatus, että saa tietoa byrokratiasta, miten yritys perustetaan ja mille kaikille viranomaisille pitää pokkuroida. Niitä en kertonut. 

Sen sijaan kerroin mitä yrittäjyys on, millainen yrittäjän maailma on ja millaiselta maailma näyttää yrittäjän silmin. Puhuttiin elämästä. Puhuttiin siitä, kuinka elämässä ja yrittämisessä esiintyvät ihan samat ilmiöt. Puhuttiin, kuinka me teemme elämästä ja yrittämisestä turhan vaikeaa, kun emme osaa keskittyä olennaiseen. Kerroin oman elämäni kahdesta tavoitteesta. Tässä tiivistelmä vielä muistutukseksi kandidaateille sekä muille, tälle elämämme polulle, jonka suunnan me valitsemme ihan itse.

Ensin ovat ne unelmat. Jotta unelmat muuttuvat tavoitteeksi ja sen jälkeen vielä saavutuksiksi, pitää olla realistinen ja ennen kaikkea aikataulutettu suunnitelma. Jokainen unelma vaatii työtä toteutuakseen, mutta se työn määrä ei ole lopulta se ratkaiseva tekijä. Se ei vie unelmiin, että puuhastelee hillittömästi kaikkea. Se vie, että tekee oikeita asioita, lopputuloksen kannalta merkittäviä asioita. Se vie saavutuksiin sekä elämässä että yrittämisessä. Ne elämän suuret kivet, ne ovat se juttu, ne tulee tiedostaa. Ja se, mitä oikeasti haluaa. Haluatko olla meksikolainen kalastaja?

Sitten tulee sydän. Seuraa sydäntäsi, seuraa intohimoasi, sanotaan. Se on hyvä ohje, kunhan muistaa, että pelkällä intohimolla ei makseta yhtään laskua. Intohimo vie eteenpäin. Se auttaa hyväksymään uhraukset. Mutta se ei takaa sitä, että intohimo näkyy myös tilillä. Intohimo pitää pystyä valjastamaan tuotantovälineeksi ja se onnistuu vain maksua pyytämällä. Pitää siis uskaltaa myös myydä sitä intohimoaan. Ilman intohimoa kaikenlainen puuhastelukin on raskasta, joten tee sitä, mistä saat suurinta nautintoa. Mitä sinä tekisit ilmaiseksi?

Sen jälkeen pitää keskittyä elämän kolmeen isoon asiaan, jotka vaikuttavat ihan jokaiseen ihmissuhteeseen, oli se parisuhde, asiakassuhde tai mikä tahansa kumppanuus. Ihmissuhteen onnistuminen kulminoituu kolmeen asiaan; luottamus, arvostus ja läsnäolo. Jos jokin noista mättää, suhde ei voi hyvin ja on erittäin todennäköistä että ajaudutaan erilleen. Suhteella on mahdollisuus kestää juuri niin kauan, kuin nämä kolme asiaa löytyvät suhteesta:
Luottamus
Luottamuksen voi menettää vain kerran. Usko minua, kun sanon, että se ei palaudu koskaan. Kun sen on kerran menettänyt, se seuraa siinä ihmissuhteessa hamaan tappiin asti, jossakin muodossa. Yrittäjänä sinun tulee muistaa, että ihmiset ostavat pääasiassa luotettavilta yrityksiltä ja ihmisiltä.

Arvostus
Niin kauan kun ihmissuhteessa on arvostusta, kaksi muuta kulmakiveä voivat toteutua. Arvostus on kaiken keskipisteenä. Yrittäjänä sinun tehtäväsi on ansaita asiakkaasi arvostus. Kohtele asiakkaitasi, kuten haluaisit itseäsi kohdeltavan.

Läsnäolo
Elämä ja yrittäjyys on hektistä. Läsnä oleminen tuntuu välillä ihan mahdottomalta. Jokainen tietää elämässään sellaisia ihmisiä, jotka ovat lähes aina läsnä, joilla on aina aikaa. Miltä se tuntuu? Sinä valitset ihan itse, oletko läsnä vaiko jossakin muualla, myös asiakassuhteessa.
Sinä itse teet elämäsi polun. Itse teet kaikki sen valinnat. Mikään ei oikeasti pakota sinua valintoihisi vaan sinulla on vapaus valita. Valinnoilla on kuitenkin aina seurauksensa, siksi niitä kutsutaan valinnoiksi. Lahjakkuus ei tässä elämässä riitä kuin johonkin pisteeseen. Sen näkee kaikista laulukilpailuista. Niistäkin lahjakkaista vain ne, jotka ovat valmiita tekemään töitä - niitä oikeita asioita - menestyvät. Moni lahjakas jää lähtötelineisiin, kun ei viitsi juosta.

Se elämän tärkein valinta on valita oma asenne. Mikään tapahtuma tai elämäntilanne ei vaadi minkäänlaista valittamista tai mielensä pahoittamista. Ne me valitsemme tehdä ihan itse. Voin kokemuksesta sanoa, että on keskimäärin kivampaa puhaltaa herneitä nenästä kuin vetää niitä sisään. On sinun päätös, valitsetko valittaa vaiko tehdä asialle jotain. Sinä päätät, sinä valitset.

Ja vielä viimeisempänä, valitse oikeat ihmiset elämäsi bussiin, niin matkanteko on miellyttävämpää. Kaikkia ei kannata ottaa elämän eikä yrityksen busiin ja osa kannattaa ohjata takaovesta ulos. Joskus se voi vaatia väkivallattoman niska-perse-otteen. Valitse niitä ihmisä, joiden kanssa polun tallaaminen on miellyttävää. Valitse niitä ihmisisä, jotka tekevät elämästäsi helpompaa, ei haastavampaa ja ennen kaikkea, ole sellainen ihminen sinun elämäsi ihmisille. Sieltä löytyy elämän tarkoitus - olla merkityksellinen toisille, eläen oman näköistä elämää, omilla ehdoilla. 

Se ihan sama on myös yrittämisen tarkoitus - olla merkityksellinen asiakkaille, oman näköisessä yrityksessä, omilla yrittäjän ehdoilla.

Elämä on sattumaa. Ei ole mitään taetta, että se jatkuu.

perjantai 27. toukokuuta 2022

Sunnuntain tuplapalkka

Taas käydään julkisuudessa ja sosiaalisen median kanavilla keskustelua pyhäpäivien tuplapalkasta, onko se tarpeellinen ja jos on, niin kenelle ja pitääkö sen enää olla lakiin kirjattuna vai voisiko se olla alakohtainen. Mielipiteitä on monia ja minullakin on omani. Olen osallistunut myös keskusteluihin aiheesta.

Mielestäni liikunta-alalla nimenomaisesti, pyhäpäivistä maksettavalla tuplapalkalla on työllisyyttä vähentävä vaikutus. Väitän, että liikunta- ja palvelutarjonta olisi olennaisesti parempi kuntokeskuksissa pyhäpäivinä, jos pyhäpäivästä ei olisi pakollista maksaa kaksinkertaista palkkaa. Pyhäkorotus on merkittävin syy siihen, että ryhmäliikuntaohjaajista ja personal trainereista on tullut yrittäjiä, toimeksiantosopimuksella toimivia, sen sijaan että olisivat työsuhteissa.

Ei ole järkevää palkata ohjaajaa, jota ei voi käyttää pyhäpäivänä, yhtenä parhaimpana päivänä. Ei voi käyttää, koska ryhmäliikunnan tai valmennuskerran kate ei kestä sitä eikä tuplakorvausta voi oikein jyvittää arkiohjauksiinkaan. Tämä on vapaa-ajan ala, olemme pääasiassa töissä, kun muut ovat vapaalla. Tämä on syytä muistaa jokaisen, jo alalle kouluttautuessaan. Ei liikunta-alalle hakeuduta pyhälisien vuoksi. Tosin en usko, että hoito- tai millekään palvelualallekaan hakeuduta mahdollisten lisien vuoksi. Alalle kouluttautumiseen on ihan muut syyt.

Pyhäkorotuksen voisi helpostikin poistaa laista. Työ on muuttunut olennaisesti, erityisesti aukioloaikojen vapautuessa, palvelutuntien lisääntyessä merkittävästi. Pyhäkorvausta ei ole enää syytä pitää pakottavana, lainsäädännössä määriteltynä, koska pyhät ovat menettäneet sen merkityksensä, joka niillä on ollut, lakia säädettäessä. Eihän laista poistaminen tarkoita, että se poistuisi minkään alan työehtosopimuksesta. Toki sen se voi aiheuttaa, että siitä tulee neuvottelukortti, mutta jos se kortti joskus jostakin työehtosopimuksesta pelataan pois, tilalle on varmasti tullut jotain parempaa, työntekijän kannalta. Ja jos ei ole, lisä ei ollut niin merkittävä, kuin sen on kuviteltu olevan ko. alalla.

Muutamia vuosia sitten oli parikymmentä personal traineria johdettavana, työsuhteessa. Meillä ei valmennettu pyhäpäivisin, vaikka se on yksi parhaista ja halutuimmista valmennuspäivistä. Kokeilimme myös pyhävalmennusten korotettua hintaa, mutta asiakkaat eivät ainakaan silloin olleet valmiita maksamaan pyhävalmennuksesta latiakaan enempää, kuin muina päivinä. Ennemmin sijoiteltiin ne valmennukset halvempiin päiviin, koska se oli mahdollista. Vaikka isoja ennätyksiä tehtiinkin, oltaisiin tehty vielä isompia, jos valmennukseen olisi voinut käyttää 7 päivää viikosta, 6 sijaan. Valmentajathan olisivat halunneet valmentaa ihan peruspalkalla, mutta se ei ollut mahdollista. Se olisi ollut laitonta eikä sitä kierrä millään.

Twitterkeskustelussakin tuli monta erilaista ehdotusta, miten tuota pyhäkorvausta voisi olevinaan kiertää, mutta poikkeuksetta ne kaikki viritykset ovat laittomia. Ei voi sopia mitään sellaista, ei edes missään työehtosopimuksessa, joka on huonompaa työntekijälle kuin mitä laki määrää. Kaikki keinotekoiset viritykset ovat lain kiertämistä. Ne on varsin helppo tunnistaa.

Valveutunut yrittäjä ei jätä koskaan ilmoille sellaista riskiä, että joku työntekijöistä voisi jälkikäteen pyytää korvauksia jostakin tällaisesta keinotekoisesta järjestelystä. Korvausvelvollisuus säilyy takautuvasti vähintään kaksi kalenterivuotta. Siinä puhutaan äkkiä isoista rahoista, kun työntekijä alkaakin soutaa venettä eri suuntaan, syystä mistä tahansa. Vaikka kuinka ollaan herrasmiessopimusta tehtäessä samassa veneessä, mikä tahansa puhuri voi muuttaa soutusuunnan ja sen jälkeen yrittäjällä on vain hävittävää.

Henkilökohtaisesti ottaisin mieluummin ihmisiä työ- kuin toimeksiantosuhteeseen. Ottaisin jo pelkästään direktio-oikeudellisista syistä ja siitä, että vaikka toimeksiantosuhteen ja työsuhteen erot ovat verotuksellisessa mielessä varsin selviä, menevät nämä Verohallinnon syventävät ohjeet Palkka- ja työkorvauksesta helposti sekaisin ja veteen piirretyksi rajaksi, lisäten riskialttiutta sille, että toimeksiantosuhde tulkitaankin työsuhteeksi, jopa vuosien jälkeen. Näissä kannattaa olla tarkkana, kun toimeksiantosopimuksia sorvaa. 

Pyhäpäivä on hyvä päivä liikkua ja liikuttaa ihmisiä. Se varmasti huomattiin taas eilen, helatorstaina, kun ihmiset pääsivät liikkumaan vaikka keskellä päivää, jos tarjontaa oli. Itselläkin oli tupa puolen päivän aikaan jokaista asiakaspaikkaa myöden täynnä. On harmillista, että pyhäpäivän tuplapalkka vähentää näitä mahdollisuuksia, vaikka toki ymmärrän, että eilen oli varmasti kiva saada tuplasti parempi palkka kuin ensi tai viime torstaina. Mutta hulluahan sen on.

Herätään sunnuntaina aikaisin ja menään treenille, sanoi ei kukaan koskaan

perjantai 6. toukokuuta 2022

35 ikävuoden rajapyykki

Missä ovat keski-ikäiset naiset? Se kysymys tuntuu olevan aika monen liikunta-alan yrittäjän huulilla juuri nyt. En osannut itsekään ennustaa, että keski-ikäiset naiset ovat se joukko, joka ei palaa liikuntapalvelujen pariin näin koronan jälkeen. Ei ollut ennustettavissa, mutta nyt tavattoman helposti selitettävissä.

Jos aikoo perustaa kuntokeskuksen, kerron aina, että ihan ensimmäinen, kohderyhmään liittyvä kysymys on alle vai yli 35-vuotiaille. Se on tärkein ensimmäisistä päätöksistä. Se on sitä siksi, että tuossa iässä kuntoilun perusolemus muuttuu olennaisesti. Tavattoman usein tuossa kohtaa elämänjanaa kuntoilu muuttuu mukavasta ajanvietteestä pakoksi ja sillä on väistämättä merkitystä liiketoimintaan.

Mitä sitten tapahtuu? Ensinnäkin ikääntymisen fysiologia tapahtuu. Alamme rapistua. Pitää kuntoilla siksi, että kroppa pysyisi kasassa ja kivuttomana sekä toimintakykyisenä. Parikymppisenä ei ole tästä vielä mitään hajua ja liikunta onkin vain mielekästä puuhastelua kaverien kanssa. 

Parikymppisenä ei välttämättä ole vielä hajua, mitä elämän prioriteeteille ja ajankäytölle tapahtuu, kun jaloissa alkaa pyöriä jälkikasvua. Kuinka se viikon yksikin treenihetki on omaa aikaa, poissa arjen hulinasta ja sen vaatimuksista, kuinka voi olla kiva treenata vaikka ilman mitään taustamusiikkia tai muuta hälinää ympärillä.

Parikymppisenä ei välttämättä ole mitään hajua, miten se haluttu elintaso rahoitetaan ja mitä uran tekeminen vaatii. Miten niin muka ei löydy aikaa treenata? Miten muka työ voi viedä niin paljon aikaa ja resursseja? Miten niin ei muka jaksaisi tai ehtisi treenata montakin kertaa viikossa?

Nämä kaikki kun vielä niputetaan yhteen, syntyy todellinen oravanpyörä, jossa ei ehdi kuntoilla, vaikka pitäisi. On siis täysin perusteltua väittää, että suurin osa 35+ ikäisistä, normaaleista ihmisistä taistelevat joka kerta lukuisia (teko)syitä vastaan, kun miettivät kuntoilua. Hurahtaneet ovat aina asia erikseen. Postimerkkeilyynkin riittää aikaa niillä, jotka siihen hurahtavat.

Tässä on vielä sukupuolinen ero, jonka erityisesti korona toi nyt esiin ja joka näkyy myös K&F:n julkaisemissa tilastoissa. Se keski-ikäinen nainen, joka on aina taistellut niitä tekosyitä vastaan, sai koronasta hyvän ja todellisen syyn lopettaa kuntokeskusasiakkuutensa. Nyt se ei ollut enää tekosyy sanoa, että lopetan. Nyt sai oikean syyn eikä sädekehä pään päällä vaurioitunut. Ja nyt voi sen varjolla makoilla yhä siellä sohvalla, kun sängyn alusta on täynnä kotikuntoiluvälineitä ja puhelimen muisti täyttynyt kuntoilusovelluksista, joista yksikään ei hotsita, kun ei ole pakko. Korona vei pakon. Ja on vähän yskääkin.

Kauanko sohvalla makoilu jatkuu? En tiedä, mutta en usko ihan hirveän nopeaan paluuseen. En myöskään ole vielä keksinyt mitään kikkaa tai temppua, jolla tuota takaisinvirtaamista nopeutettaisiin - paitsi se vanhoille asiakkaille soittaminen. Se on ollut tehokkain keino ja toimii satavarmasti. On toiminut ihan joka paikassa, jossa sitä ollaan tehty. Kerron varmasti heti, kun keksin, miten keski-ikäinen nainen saadaan takaisin. Uskon, että peli alkaa ihan alusta, jos yhä tuota kohderyhmää haluaa kosiskella.

Viimeksi kerroin, että mitä nyt sitten. Jos tekstissä mainitut asiat muuttuvat, niin sitten moni muukin asia muuttuu. Tunnelma - erityisesti ryhmäliikunnassa - tulee joka tapauksessa olemaan aiempaa merkittävämmässä roolissa, jos aikoo kassakonetta tiuhaan hakata. Ne valovoimaiset, tunteita herättävät ja elämyksiä luovat sekä mielipiteitäkin jakavat ohjaajat tarvitaan takaisin. Miksi ihmeessä kukaan menisi enää takaisin salille, pelkkien virtuaalituntien pariin? Videoiden tahtiin voi jumpata kotonakin. Ja niinhän ne nyt tekevätkin. Tai kertovat tekevänsä.

Mikä on erona kuunnella musiikkia kotona tai livenä